Banner Before Header

Miltä tuntuisi kokeilla Jim Carreyn kasvoja tai kirjoittaa runo tekoälyn avustuksella? Heurekan uudessa näyttelyssä se on mahdollista

Tekoälyyn liitetään usein ominaisuuksia ja olettamuksia, jotka eivät välttämättä pidä ollenkaan paikkaansa. Heurekan uuden Tekoäly – Me, Myself & AI -näyttelyn tarkoituksena onkin tarjota ajankohtaista tietoa ja purkaa tekoälyyn liittyviä sitkeitä myyttejä.

– Tekoälyä mystifioidaan, koska kyse on vaikeasti ymmärrettävästä asiasta. Tekoäly pohjautuu edistyneeseen matematiikkaan, joten ei ole ihme, että monelle ei ole ihan selvää, kuinka tällainen monimutkainen matematiikkakone oikein toimii, näyttelypäällikkö Vesa Lepistö toteaa.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana tekoälylle on avautunut lukuisia uusia ovia. Nykyään voidaankin puhua jo varsin arkipäiväisestä ilmiöstä, jonka olemassaolo tosin jää monelta huomaamatta.

– Tietokonepeleissä on tekoälyn avulla toteutettuja apulaisia tai pelaajia, joita vastaan pelaat. Netflix voi suositella uutta elokuvaa tai sarjaa, ja siellä takana jyllää tekoäly, jota käytetään myös monissa tietokonesovelluksissa ja pilvipalveluissa, Lepistö luettelee.

Heurekan Vesa Lepistö.
Näyttelypäällikkö Vesa Lepistö. Jussi Mankkinen / Yle
Heurekan tekoälynäyttelyä.
Yleisnäkymää näyttelystä. Jussi Mankkinen / Yle

Tekoälyn voittokulku alkoi kymmenkunta vuotta sitten. Syy tähän on Lepistön mukaan selvä: Digitalisaation myötä dataa on tullut merkittävästi lisää ja erilaista tietoa kerääntyy jatkuvasti mitä moninaisimmista lähteistä. Samaan aikaa tietokoneiden kapasiteetti käsitellä dataa on kasvanut hurjasti.

– Tämä on luonut mahdollisuuden tekoälyn uusille käytännön sovelluksille, oli kyse sitten prosessioptimoinnista tai röntgenkuvien tulkinnasta.

Valtaisa laskentakapasiteetti taas tarkoittaa sitä, että tekoäly pystyy nykyisin päihittämään ihmisen vaikkapa strategisessa Go-pelissä.

– Joissakin peleissä tekoälyn menestys on pohjautunut siihen, ettei sillä ole lainkaan ennakkoluuloja tai -käsityksiä, toisin kuin ihmisellä. Tekoälyllä ole tietoisuutta tai tunteita. Tunteita tarvitaan päätöksenteossa ja tietoisuutta erilaisten asioiden arvottamisessa, Vesa Lepistö kertoo.

Tekoälyn piirtämä kissa.
Tekoälyn täydentämä kissapiirros. Kyseessä on yksi esimerkki laskennallisesta luovuudesta, mikä tarkoittaa tietokoneiden
osallistumista luovaan toimintaan. Tällaista on esimerkiksi maalaaminen, säveltäminen ja
runojen kirjoittaminen. Laskennallinen luovuus on yksi tekoälyn tutkimusalue.
Jussi Mankkinen / Yle
Heurekan tekoälynäyttelyä.
Tekoälyn kanssa voi piirtää myös ihmiskasvot. Tekoäly on täydentänyt oikeanpuoleista kuvaa värien perusteella: se tunnistaa, että sininen tarkoittaa hiuksia, punainen suuta ja niin edelleen. Jussi Mankkinen / Yle
Robottikäsi.
Robottikäden kanssa pystyy pelaamaan kivi, paperi ja sakset -peliä. Konenäkö mahdollistaa pelaamisen robottikäden kanssa. Kamera kuvaa ihmispelaajan kättä, ja kuva muutetaan numeeriseksi tiedoksi. Tätä kautta tekoäly tunnistaa käden ja sormien
asennon.
Jussi Mankkinen / Yle

Tekoäly antaa uudet kasvot

Tekoäly – Me, Myself & AI -näyttely tarjoaa useita mahdollisuuksia kokeilla tekoälyä käytännössä. Tekoälyn kanssa voi Heurekassa esimerkiksi kirjoittaa runon tarjoamalla sille etukäteen muutaman avainsanan. Opetusaineistoksi tekoälylle on annettu sekä vanhaa että modernia suomalaista runoutta.

– Tästä materiaalista tekoäly löytää piirteitä, jotka nimenomaan sen mielestä ovat ominaisia runoudelle. Itse annoin tekoälylle avainsanaksi piimän, josta sille tuli hieman erilaisia mielleyhtymiä kuin minulle, näyttelysuunnittelija Meiju Pax kertoo.

Poika käyttää tekoälysovellusta.
Näyttelyssä voi myös kirjoittaa runoja yhdessä tekoälyn kanssa. Jussi Mankkinen / Yle
Tekoälyn kirjoittama runo.
Tekoälyn kirjoittama runo. Avainsanoina ovat olleet saatana, yö ja musta. Jussi Mankkinen / Yle
Heurekan tekoälynäyttelyn yleisöä.
Näyttelyn yleisöä eli Joonas Roivainen ja Taika Sariola: – Uskon, että tekoäly on tulevaisuudessa isokin mahdollisuus. Varmasti sillä pystytään helpottamaan ihmisten arkielämää, Roivainen toteaa. – Tekoälyn tiedostaa jo nyt sosiaalisen median algoritmeissa, Sariola jatkaa. Jussi Mankkinen / Yle

Näyttelyssä voi myös piirtää kissaa tai ihmisen muotokuvaa tekoälyn täydentämänä tai pelata Kivi, paperi ja sakset -peliä robottikäden kanssa.

– Robottikädessä on konenäkö, jonka avulla se tallentaa ja oppii vastustajan pelihistoriaa. Tätä kautta se luo mallia pelaamisesta ja pyrkii ennakoimaan, mitä vastustaja tekee seuraavaksi. Ihminen yrittää toimia samoin, mutta tekoäly kykenee tallentamaan pelihistoriaa pidempään, Meiju Pax toteaa.

Heurekan näyttelysuunnittelija Meiju Pax
Heurekan näyttelysuunnittelija Meiju Pax. Jussi Mankkinen / Yle
Heurekan tekoälynäyttelyä ja koneoppimista.
Tekoäly pystyy tunnistamaan vitriinissä olevia esineitä. Jussi Mankkinen / Yle

Näyttelyn hauskimpiin kokemuksiin kuuluu deepfake-sovellus, joka muuntaa reaaliaikaisesti näyttelyvieraan kasvot vaikkapa koomikko Jim Carreyksi tai muusikko Elastiseksi. Deepfake eli syväväärennös on ollut viime aikoina uutisissa muun muassa Ukrainan sodan tiimoilta.

– Kuvantunnistuksen parissa voi olla hirvittävän hauskaa, mutta samalla siihen kuuluu vakava miettimisen paikka: miten ja kuka tekoälyä käyttää ja kuinka pystymme tunnistamaan mahdollisia syväväärennöksiä, Meiju Pax pohtii.

Deepfake Heurekan tekoälynäyttelyssä.
Syväväärennös à la koomikko Jim Carrey. Deepfaket eli syväväärennökset ovat aidoilta vaikuttavia videoita, joita ne kuitenkaan eivät ole. Syväväärennöksiä alkoi ilmestyä internetiin viitisen vuotta sitten. Niiden tekemiseen käytetään koneoppimista ja GAN-verkkoja eli keskenään kilpailevia neuroverkkoja.Jussi Mankkinen / Yle

Tekoäly voi olla kylmäverinen tappaja tai ihmisen kaveri

Tieteiskirjallisuudessa ja -elokuvissa tekoäly on usein tuhoava ja vaarallinen ulottuvuus, joka ujuttautuu vaivihkaa ihmismieleen ja ryhtyy pahimmassa tapauksessa hallitsemaan koko universumia.

Stanley Kubrickin 2001: Avaruusseikkailu -elokuvassa (1968) tietokone on kylmäverinen ja laskelmoiva tappaja, kun taas Alex Garlandin Ex Machinassa (2015) androidi manipuloi ihmisiä ja pyrkii ottamaan heidän roolinsa.

Harlan Ellisonin I Have No Mouth, and I Must Scream -kulttinovellin (1967) dystooppisissa maisemissa supertietokone kaappaa joukon ihmisiä ja kiduttaa heitä toinen toistaan mielikuvituksellisimmilla tavoilla.

– Televisiosarjat ja elokuvat antavat useimmiten tekoälystä kuvan jonkinlaisena uhkana, mikä johtunee siitä, että erilaiset uhkakuvat ovat aina kiinnostaneet suurta yleisöä. Jostakin syystä vaarallista tekoälyä pidetään kerronnallisesti mielenkiintoisena teemana, Vesa Lepistö toteaa.

Heurekan tekoälysovellus.
Marionetti, jota liikuttaa tekoäly. Ihmiselle tämä olisi helppo homma, tekoälylle ei. Ankan liikkeet on mallinnettu ensin tietokoneohjelmalle, josta liikkeet muutetaan sopiviksi ohjeiksi moottoreille. Vasta sitten ankka pystyy esittämään oman ohjelmanumeronsa.Jussi Mankkinen / Yle
Heurekan tekoälynäyttelyä.
Marionetin liikuttamiseen vaadittavaa teknologiaa. Jussi Mankkinen / Yle

Toisaalta tekoälyä hyödynnetään myös utopistisissa kertomuksissa. Duncan Jonesin Moonissa (2009) GERTY-niminen tekoäly toimii ihmisen kumppanina ja auttajana. Hyväntahtoista tekoälyä edustaa myös Star Trek -scifisarjan androidi Data, jolla tosin on ollut vaikeuksia ymmärtää normi-ihmisten tunne-elämän koukeroita.

Tekoälyn filosofista puolta taas on pohtinut kirjoissaan etenkin Leena Krohn.

Inhimillisen ja epäinhimillisen älyn hämärtynyt rajapinta tarjoaa fiktiossa usein mahdollisuuksia juonikuvioihin, jotka voisivat olla myös totta. Vai voisivatko?

– En usko että tekoälystä tulee koskaan vastaavalla tavalla älykästä kuin meistä ihmisistä. Sen älykkyys kylläkin kasvaa jatkuvasti, mutta lopputulos on jotakin muuta kuin meidän ihmisälymme, Vesa Lepistö summaa.

Millaisia ajatuksia artikkeli aiheutti? Voit keskustella siitä 1. heinäkuuta kello 23.00 asti.

Kapellimestari Sakari Oramo opetti tekoälylle Sibeliuksen viulukonserttoa – pian ”Janne” arvioi kilpailijoita ihmisten rinnalla

Source Link yle.fi