Murjotusta Mahirista tuntuu, kuin hänellä olisi kaksi päätä – näin pakolaiset kertovat elämästä Venäjän miehityksen alla

Mahirista tuntuu siltä, kuin hänellä olisi kaksi päätä. Mies näyttää puhelimestaan valokuvaa, joka on otettu kuukausi sitten. Se selittää tuntemukset.

Kuvassa Mahirin kasvot ovat pahoin turvoksissa. Mahirin mukaan venäläiset miehitysjoukot pahoinpitelivät hänet.

Mahir näyttää kuvaa murjotuista kasvoistaan. Hän kertoo saaneensa suuren hematooman ja kärsineensä useista murtuneista hampaista. Kuva: Antti Hämäläinen/IS

Mahir istuu automarketin parkkipaikalle pystytetyssä suuressa teltassa Zaporizzjan kaupungissa. Sinne hän saapui lauantaina vaimonsa Oksanan kanssa.

Kaksikko kertoo kävelleensä ja liftanneensa yli kolmen vuorokauden ajan kotikylästään Zaliznyi Portista. Kylän nimi on suomeksi Rautasatama, ja se sijaitsee Mustanmeren rannalla Hersonin kaupungista etelään. Venäjä on miehittänyt kylää maaliskuusta lähtien.

– Tyttäremme jäi Zaliznyi Portiin äitini kanssa. Meillä ei ollut rahaa kuljettaa häntä Zaporizzjaan. Haluan mennä Kiovaan, ansaita rahaa ja tuoda lapseni pois, Oksana sanoo.

Mahir ja Oksana ovat osa päättymätöntä pakolaisvirtaa, joka pyrkii pois Venäjän miehittämästä Etelä-Ukrainasta. Käytännössä ainoa reitti Ukrainan puolelle kulkee Zaporizzjan kaupungin ja tämän parkkipaikan kautta.

Ilta-Sanomat haastatteli lauantaina useita pakolaisia, jotka kertoivat millaista elämä Venäjän miehittämällä Hersonin alueella nyt on.

Mahir on hiljainen mies. Oksana puhuu hänenkin puolestaan. Oksanan mukaan joukko venäläisiä sotilaita saapui heidän asuntoonsa noin kuukausi sitten.

– Mieheni on Azerbaidzhanin kansalainen. Venäläiset luulivat, että hän on ukrainalainen vakooja. Tämä oli kai syy pahoinpitelyyn. He sanoivat hänelle: ”anna rahaa, lähde kaupungista tai kuole”, Oksana kertoo.

Pariskunnan mukaan noin 5–6 miestä pahoinpiteli Mahirin, ja toistakymmentä aseistettua miestä seisoi samaan aikaan heidän kotinsa ulkopuolella. Oksana sanoo, että venäläiset veivät heiltä myös rahaa. Summaa hän ei halua kertoa.

Oksanan mukaan venäläiset ovat nostaneet paikallishallinnon virkoihin henkilöitä, jotka haluavat tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Näille ”kollaboranteille” on myös annettu Venäjän passeja.

– Meillä ei ole Venäjän passia, emme ole pettureita.

Oksana pakeni puolisonsa Mahirin kanssa Zaliznyi Portista. Kuva: Antti Hämäläinen/IS

Perheen suuri huoli on kotikylään jäänyt 12-vuotias tytär. Hänen pitäisi syyskuussa aloittaa uusi lukuvuosi venäläisen opetussuunnitelman mukaan.

– He miehittivät koulun ja antoivat työtä ihmisille, joilla ei ole pätevyyttä, Oksana sanoo.

Oksanan mukaan venäläisten ei ole ollut vaikea löytää kollaborantteja Zaliznyi Portista.

– Joskus kyse on oman hengen pelastamisesta, joskus rahasta, hän toteaa.

– Venäjä antaa heille rahaa, asuntoja ja elektroniikkaa. Nämä ovat asuntoja, joiden omistajat ovat paenneet.

Venäjä on tehnyt selväksi, kuka kaupungin uusi isäntä on. Oksanan mukaan Venäjän lippuja on kaikkialla, ja niitä alas ottaneita on uhkailtu ampumisella. Juhlapäivänä hallintorakennuksiin nousi jopa neuvostoajan punalippu.

– Hersoniin johtavalla tiellä on paljon mainostauluja, joissa lukee ”Venäjä on täällä ikuisesti”.

Useat Ilta-Sanomien tapaamat pakolaiset ovat matkassa kouluikäisten lasten kanssa. Koulujen alkaminen venäläiskomennossa on ollut monelle painava syy jättää oma koti miehitetyllä alueella.

Mahirin kuvailema pahoinpitely on harvinainen kokemus. Monien pakolaisten mukaan miehitetyt kylät ja kaupungit toimivat päällisin puolin normaalisti, eivätkä venäläiset sotilaat häiritse siviilejä.

– Ei elämä ole niin vaikeaa. Kyllä sitä tietää, mitä voi tai ei voi sanoa. Vapautta se ei ole, Olena sanoo.

Olena on paennut 7-vuotiaan Konstantin-poikansa kanssa Tshaplinkan pikkukaupungista Hersonin alueelta. Kyseessä ei ole sama Tshaplinka, jonka rautatieasemalle Venäjä teki tuhoisan iskun tällä viikolla.

Konstantinin pitäisi aloittaa syyskuussa toinen luokka. Olena ei halua, että poika joutuu venäläiseen kouluun.

– Meillä on oma maamme, oma kielemme ja omat ajatuksemme. Olemme ukrainalaisia, Olena sanoo.

Olenan eläkkeellä olevat vanhemmat jäivät Tshaplinkaan. Olenan mukaan heidän ukrainalaiset eläkkeensä on korvattu venäläisellä eläkkeellä, joka on kaikille sama, 10 000 ruplaa (166 euroa).

– Aluksi sen sai ilman Venäjän passia, mutta on sanottu, että 1. syyskuuta jälkeen eläkkeen saa vain venäläisellä passilla.

Viime kuukausien ajan tiedustelutiedot ovat kertoneet, että miehityshallinto suunnittelee Venäjän valtaamille alueille tekaistua kansanäänestystä niiden liittämisestä Venäjään.

Kaikki Ilta-Sanomien haastattelemat pakolaiset olivat kuulleet kansanäänestyksestä, mutta kukaan ei tiennyt milloin sen pitäisi tarkalleen olla.

– Se kai tapahtuu, mutta emme ole nähneet liikettä siihen suuntaan, Irina Senina sanoo.

Irina Senina ja Julia Kozur eivät halua laittaa lapsiaan venäläiseen kouluun. Kuva: Antti Hämäläinen/IS

Myös Senina oli paennut poikansa Artemin kanssa Hersonin alueelta koulujen alkamisen takia.

– Venäläishallinto sanoi, että lapset ovat kylämme koulussa yhdessä sotilaiden kanssa, Senina kertoo.

– Hallinto sanoo, että se johtuu turvallisuussyistä. Minä kysyin, mitä jos ukrainalaiset ampuvat koulussa olevia venäläisiä. Hallinto sanoi, että antaa ukrainalaisten sitten rakentaa pommisuoja kouluun.