Banner Before Header

Naisleijonat kohtaa olympiatulokkaan, josta on povattu maailman parasta – pienen heimonsa ihailema Abby Roque haluaa tuoda monimuotoisuutta jääkiekkoon

Abby Roque sai hämmästyä päästessään vihdoinkin vertaistensa joukkoon.

Hyökkääjä oli valmistautunut kovaan kamppailemiseen, rouhimiseen ja kontakteihin. Yhtäkkiä kaikki koko siihenastista jääkiekkouraa leimanneet elementit loistivat kuitenkin poissaolollaan.

Aina vain poikien joukossa pelanneelle Roquelle siirtymä yliopistojääkiekkoon oli kuin valaistumisen hetki: hän huomasi olevansa yksi parhaista, ellei jopa paras.

Tämän hetken naiskiekkoilussa Roque on yksi kuumimmista nimistä. Yhdysvaltojen maajoukkueen legenda Hilary Knight on sanonut suoraan odottavansa Roquen kasvavan maailman parhaaksi pelaajaksi. Kaksikko pelaa Pekingissä joukkuetovereina amerikkalaisten tavoitellessa olympiakultaa toista kertaa peräkkäin.

– Tämä on minulle kaikki kaikessa, toivottavasti monelle muullekin. Tämä on tärkeää näkyvyyden kannalta, jotta jokainen alkuperäiskansaa edustava nuori tietää voivansa pärjätä tässä lajissa. Haluan olla ensimmäinen ja varmasti en viimeinen, Roque sanoi joukkueen julkistuksen alla NHL.comille (siirryt toiseen palveluun).

Joukkueessa on menossa sukupolvenvaihdos, jota Knightin ja Roquen välinen dynamiikka korostaa. Knight, 32, debytoi MM-kisoissa vuonna 2007 ja pelaa jo neljänsissä olympialaisissaan. Roque, 24, on mukana ensimmäistä kertaa.

Knight, Amanda Kessell, Kendall Coyne Schofield ja kumppanit edustavat tuttua, kokenutta amerikkalaisten huippupelaajien sukupolvea, joka on hiljalleen lähestymässä uransa loppua. Roque on yksi joukkueen nuorimmista pelaajista ja seitsemästä ensikertalaisesta.

Häneltä ei vielä odoteta hirmutekoja, mutta tulevina vuosina hyökkääjän on määrä nousta johtohahmoksi.

Roque väläytteli taitojaan lohkovaiheen ottelussa Suomea vastaan. Kuva: Sarah Stier / Getty Images

Joukkue on menettänyt muiden muassa Lamoureux’n menestyksekkäät siskokset, joten uusille tähdille on tarvetta. Roque on vahva ehdokas tarttumaan valtikkaan, mutta hänelle maajoukkueessa ja olympialaisten tarjoamassa näyttämössä on kyse paljon muustakin kuin vain tehopisteistä.

– Olen lukenut juttuja ja jutellut muiden pelaajien kanssa. Olen kuullut siitä, mitä moni muu on kohdannut muun muassa rasismin muodossa. Se on tehnyt paljon selvemmäksi sen, kuinka vaikeaa vähemmistöryhmiä edustavien pelaajien on tulla hyväksytyksi. Halusin oppia lisää ja tehdä enemmän, Roque sanoi Sports Illustratedille (siirryt toiseen palveluun) kertoessaan omista taustoistaan.

Ensimmäinen laatuaan

Roque edustaa erityisen harvalukuista jääkiekkoilijaryhmää tullessaan Wahnapitaen heimosta. Yhdysvaltojen naisten maajoukkueessa hän on kautta aikain ensimmäinen alkuperäiskansan edustaja.

– Alkuperäiskansoista tulevia pelaajia ei ole montaa, joten minulle on iso juttu näyttää, että se on mahdollista. Haluaisin jääkiekkoon lisää monimuotoisuutta, hän toivoi USA Hockeyn (siirryt toiseen palveluun) haastattelussa viime vuonna.

Miesten jääkiekossa on muutamia samanlaisia roolimalleja.

Clarence Abel voitti Yhdysvaltojen paidassa olympiahopeaa Chamonix’ssa vuonna 1924. Roque on syntynyt samassa Sault Ste. Marien kaupungissa kuin kaksinkertainen Stanley Cup -voittaja, joka edusti Chippewa-heimoa.

Kanadalaista Ojibwe-heimoa edustava Ted Nolan pelasi NHL:ssä kolmella kaudella ja teki sitten pidemmän uran valmentajana. Yhdysvaltojen olympiasankareihin Sotshissa lukeutuneen Washington Capitalsin T.J. Oshien juuret ovat myöskin Ojibwe-heimossa.

Roquen heimossa jäseniä on vajaat 600, joten ymmärrettävästi huippukiekkoilijat ovat harvinaisuus. Kotipaikka on kuitenkin jääkiekkoseutuna parhaimmistoa, aivan Yhdysvaltojen ja Kanadan rajamaastossa.

Ammattilaisura on vasta alkamassa. Kuva: Sarah Stier / Getty Images

Roquen tapauksessa kiekkokulttuuri myös oli jo vahvasti läsnä omassa perheessä isän kautta. Lapsena hän kasvoi lajin parissa isänsä toimiessa valmennustehtävissä. Jim Roque aloitti apuvalmentajana Yhdysvaltojen yliopistoliigassa jo vuonna 1987 ja siirtyi muihin tehtäviin vasta vuonna 2014. Viimeksi hän työskenteli Toronto Maple Leafsin pelaajatarkkailijana.

– Käytännössä siis asuin jäähallissa. Olin siellä joskus 18 tuntia päivässä, jos oli peli. Enkä lähtenyt ennen kuin hän lähti, Roque muisteli USA Hockeylle.

Perheen kotiseudulla Jim Roque oli aina tärkeimpiä jääkiekkopersoonia, joka muun muassa rakensi pihalle kaukalon pelaamista ja luistelua varten. Samaan aikaan Abby Roque kuitenkin eli hyvin toisenlaista arkea kuin valtaosa jääkiekkoilevista tytöistä. Noin kymmenesosa Sault Ste. Marien asukkaista edustaa alkuperäiskansaa, joten heimoperinteet olivat siellä päin tavallinen osa lapsuutta.

Isällä piti kiirettä omien valmennustehtäviensä kanssa, joten lasten harrastukset jäivät enemmän äidin harteille. Yhteisen kiinnostuksen kohteen myötä kaksikko kuitenkin vietti paljon aikaa yhdessä nimenomaan jääkiekon parissa.

– Hän näytti pelien jälkeen, millaisia vaihtoehtoja minulla olisi ollut ja kertoi ajatuksiaan. Jos katsoimme peliä, hän nosti juttuja esiin. Se oli osa kasvatustani, uppouduin jääkiekkoon hänen kanssaan ja ajattelimme siitä samalla tavalla, Roque kertoi Sudbury Starille (siirryt toiseen palveluun) vuonna 2020.

Tyyli löytyi poikien keskellä

Roquen lahjat havaittiin jo varhain ja hän sai valita kanadalaisen tyttöjoukkueen tai paikallisen poikajoukkueen välillä. Vielä tuolloin hän päätti pysytellä kotiseudullaan ja ansaitsikin paikan high school -joukkueesta.

Silloin Roque koki jo ensimmäiset maistiaiset erilaisuuden aiheuttamista vastoinkäymisistä.

– Muutama ihminen soitti ja sanoi, että jotkut pojat jäivät rannalle joukkueesta. Vastasin aina, että tulkaa katsomaan kun [Roque] pelaa ja soittakaa uudestaan, jos jää kysyttävää. Kukaan ei koskaan soittanut takaisin, joukkuetta valmentanut John Ferroni sanoi Sports Illlustratedille.

Roque oli lyhyempi kuin monet joukkuetoverit ja vastustajat. Painossa ja voimatasoissa ero korostui vielä enemmän, ja joskus vastapuoli yritti käyttää tilannetta edukseen pelamaalla erityisen kovaa Roquea vastaan.

Kaikki se muokkasi Roquen pelityyliä, jolla hän pyrki kaventamaan fysiikassa antamaansa tasoitusta. Peliäly ja tekniset taidot olivat aina kunnossa, joten Yhdysvaltojen naismaajoukkuen tutkaan hän nousi jo varhain.

– Tiesin, etten tulisi koskaan voittamaan ketään nopeudella tai muulla vastaavalla, joten minun oli pelattava fiksusti, Roque sanoi ESPN:lle (siirryt toiseen palveluun).

Poikien joukkueessa pelaaminen sai Roquen muokkaamaan pelityyliään. Kuva: Mark Buckner / Getty Images

Samalla kosiskelemaan tulivat yliopistot, jotka halusivat värvätä Roquen riveihinsä. Käytännössä hän olisi saanut valita määränpäänsä, mutta jo pikkutyttönä kirkastunut haave Wiconsinin yliopistossa pelaamisesta vei voiton. Samaa koulua olivat käyneet myös esimerkiksi Knight ja Brianna Decker, pitkäaikaiset maajoukkuetähdet.

Yliopistotasolla Roque alkoi sopeutua erilaiseen jääkiekkoon. Aikaa oli enemmän ja kamppailutilanteista oli helpompi selvitä voittajana. Alussa tuli jäähyjä, koska Roque oli tottunut pelaamaan liiankin fyysisesti.

– Tyttöjen jääkiekkokin on todella fyysistä, mutta ero oli selvä. En pelannut enää itseäni vanhempia nuoria miehiä vastaan. Ensimmäisenä yliopistovuotenani sain enemmän jäähyjä kuin koskaan, koska menin kulmiin kovaa ja valmistauduin taklauksiin, Roque kuvaili Sudbury Starin haastattelussa.

Jokainen yliopistokausi oli edellistä tehokkaampi ja Roque pystyi aina parantamaan sekä maali-, syöttö- että pistesaldoaan. Viimeisen kauden 36 ottelussa hän iski 26 maalia ja yhteensä 58 pistettä. Kauden päätteeksi hän oli yksi kolmesta finalistista maan parhaaksi yliopistopelaajaksi ja nousi maajoukkueen rinkiin.

Maltti mukana

Parhaat pojat pelaavat aina vanhempien ikäluokkien kanssa, parhaat tytöt puolestaan usein poikien kanssa. Sen polun kautta Roque kasvoi nykyiseksi pelaajaksi, joka loistaa muita naispelaajia vastaan paitsi taidollaan, niin myös fyysisellä kamppailuvalmiudellaan.

Viimeiset pari vuotta ovat vaikeuttaneet nousukiitoa, pitkälti pelaajasta itsestään riippumattomista syistä. Koronavirus sekoitti maajoukkueen aikataulut, joten otteluita ei ole ehtinyt kertyä kuin osa suunnitellusta. Samalla Roque on kärsinyt loukkaantumisista, kuten murtuneesta sormesta ja sitä koettelevammasta nilkkaleikkauksesta.

Vanhemmat, valmentajat ja joukkuetoverit ovat kuitenkin kuvailleet Roquea pelottomaksi ja omapäiseksi, mikä on osaltaan hänen erilaisen kiekkopolkunsa tuotos. Niiden myötä hän on yksi naisten olympiaturnauksen odotetuimmista pelaajista, joka kaikkien kehujen keskellä on kuitenkin ylistyslaulua rahoitteleva ensikertalainen.

– Sanoin Hilaryllekin, että hän menee vähän asioiden edelle. Tästä tulee paljon paineita, varsinkin kun kokemusta ei vielä ole paljon, Roque sanoi Sports Illustratedille viitatessaan Knightin kommentteihin.

Kävi olympialaisissa miten tahansa, Roque kokee jo päässeensä lähemmäs seuraavaa tavoitettaan. 15 vuotta sitten naisten kiekkoa oli paljon vaikeampi nähdä, mutta nyt tytöillä on hänen kaltaisiaan roolimalleja.

Roque haluaa olla sellainen vähemmistöryhmille varsinkin kotiseudullaan, missä nimi on jo kaikkien tiedossa. Sen hän itse havaitsi luistellessaan kotikaupungissaan.

– Kaukalossa oli muutama tyttö vain katselemassa, koska he halusivat nähdä minut jäällä. Se tuntui todella siistiltä. Tytöt ymmärtävät nyt, että hekin voivat pelata, Roque sanoi ESPN:lle.

Lue myös:

Source Link yle.fi