Naisten ohjaamaa kauhua on tarjolla yhä enemmän – Nightmare-elokuvassa unessa vaanii skandinaavinen demoni
”Unta uness’ onko vain / kaikki minkä nähdä sain”.
Tällaisen kysymyksen esittää Edgar Allan Poe klassisessa Unta unessa -runossaan, ja samaisen tematiikan ympärille kietoutuu norjalaisohjaaja Kjersti Helen Rasmussenin kehuttu debyyttielokuva Nightmare.
Unihäiriöt ja painajaiset vievät elokuvan päähenkilöitä yhä syvemmälle toden ja epätoden kaltevalle pinnalle, jossa kurkistelevat demonit ja pahansuovat voimat. Nuoripari Robbien ja Monan elämä muuttuu ratkaisevasti, kun jälkimmäistä alkavat piinata toistuvat unihalvaukset.
Unihalvauksella tarkoitetaan lyhytaikaista, unen ja valveen rajamaastoon limittyvää olotilaa, johon liittyy kyvyttömyyttä liikkua ja myös hallusinaatioita vaikkapa pahantahtoisista olennoista – kauhuaineistoa jo siis sinällään.
– Tein elokuvaa varten paljon uniin liittyvää taustatutkimusta ja keskustelin useiden ihmisten kanssa, jotka ovat kärsineet unihalvauksesta. Kyse on todellakin jonkinlaisesta välitilasta: nämä henkilöt eivät tiedä, ovatko he hereillä vai unessa, mikä lisää kauhuntunnetta. Juuri tämänkaltaista, subjektiivista ilmapiiriä olen yrittänyt Nightmareen tavoittaa, Kjersti Helen Rasmussen kertoo.
Ohjaaja ei ole itse koskaan kärsinyt unihalvauksesta, mutta selkouni häneltä on pariin otteeseen onnistunut.
– Selkounessa henkilö tiedostaa näkevänsä unta, ja se oli kaiken kaikkiaan miellyttävä kokemus. Lapsena minulla oli toistuva painajainen, joka ilmeisesti liittyi jotenkin näkemääni pelottavaan elokuvaan.
Tiede kohtaa ikiaikaisen mytologian
Paitsi painajaisiin, Kjersti Helen Rasmussen tuntee viehtymystä myös pelottaviin elokuviin. Hän ryhtyi käsikirjoittamaan lyhytelokuvia viitisentoista vuotta sitten. Vuonna 2015 syntyi käsikirjoitus suosittuun norjalaiseen kauhuelokuvaan Villmark Asylumiin, ja kaksi vuotta myöhemmin The Tunnel -trilleriin.
Nightmaren Rasmussen on sekä käsikirjoittanut että ohjannut, joten voidaan puhua varsin kokonaisvaltaisesta näkemyksestä, jossa hieman oudompia asioita tutkiva tiede kohtaa mytologian.
– Näistä kahdesta palasesta syntyy lempigenreni: moderni tiede yhdistyy ikiaikaiseen mytologiaan ja myytteihin.
Nightmaren kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että siinä missä unihalvaus on nykyisin tieteellinen termi, kummallinen ja pelottava olotila on aiemmin pistetty demonin kontolle. Skandinaavisessa ja germaanisessa mytologiassa esiintyy Mare-niminen demoni, joka majailee öisin pahaa-aavistamattoman nukkujaan rintakehän päällä ja saa tämän näkemään rajuja painajaisia.
Demoni onkin jättänyt jälkeensä painajaista tarkoittavaan sanaan, muun muassa englannin nightmareen, ranskan cauchemareen ja saksan Nachtmariin. Norjassa Mare mielletään myös seksuaaliseksi olennoksi, joka voi vietellä sekä miehiä että naisia.
– Mare on mielestäni demonina hyvin cool, ja ihmettelen, ettei sitä juurikaan ole hyödynnetty populaarikulttuurissa tai tarinankerronnassa, Kjersti Helen Rasmussen pohtii.
Koska Nightmaren keskiössä ovat valveen ja unen rajatila demonilla ja nuorella äidillä kuorrutettuna, elokuvaa on helppo verrata Roman Polanskin Rosemaryn painajaiseen (1968). Rasmussen itse mainitsee vaikuttimikseen 1970-lukulaisen kauhun, kuten The Thingin, Alienin ja Poltergeistin kaltaiset elokuvat.
– Myös Nightmaren visuaalinen ilme haaleine väreineen on kunnianosoitus 1970-luvun elokuville. Olisimme voineet myös hyödyntää enemmän digitaalisia efektejä, mutta pyrimme tekemään visuaalisia ratkaisuja pelkän kameran avulla niin pitkälle kuin mahdollista.
Naisten ohjaama kauhu: Stephen Kingistä ihmissyöntiin
Vaikka kauhuviihteen kenttä on viime vuosina sekä valtavirtaistunut että monipuolistunut, naispuolisia kauhuohjaajia löytyy maailmasta – ja etenkin Pohjoismaista – miehiin verrattuna edelleen varsin vähän.
Tunnetuin ja tuotteliain naiskauhuohjaaja lienee muun muassa Stehen Kingin romaaniin perustuvat Pet Sematary -elokuvat ohjannut Mary Lambert.
Toisen Maryn, eli Mary Harronin meriitteihin kuuluu elokuvaversio Bret Easton Ellisin kohutusta American Psychosta (2000). Antonia Birdin ihmissyöntiteemainen Ravenous (1999) taas on noussut kulttiklassikoksi.
Kaikkien aikojen ensimmäisenä kauhupätkänä, joskin vain kahden minuutin mittaista, voidaan pitää ranskalaisen Alice Guy-Blachén Faust et Méphistophélèsia (1903).
Suoratoistopalvelut ovat tuoneet lisää näkyvyyttä ja mahdollisuuksia myös naisohjaajille, ja voidaan puhua jopa naisvetoisen kauhun uudesta aallosta. Kaksi kokopitkää kauhuleffaa ohjannut, suomalaiset sukujuuret omistava Emma Tammi taas työstää parhaillaan Dollhouse-elokuvaa, jota on ollut tuottamassa pop-tähti Selena Gomez.
Suomalaisen Hanna Bergholmin Pahanhautoja (2022) on jo niittänyt mainetta maailmalla ja kuuluu viime vuosien kotimaisten elokuvien tapauksiin.
Kauhulla voi tuoda esille myös poliittisia asioita
Kjersti Helen Rasmussenin mukaan kauhu jää monasti naisohjaajilta taka-alalle, koska naisilla voi olla painetta tehdä draamaa ja arthousea eli ”tärkeämmäksi” katsottua elokuvaa.
– Olen kuitenkin sitä mieltä, että genre-elokuvat ja etenkin kauhu ovat paikkoja, joissa voi kertoa poliittisia ja sosiaalisia asioita. Lisäksi kauhu tarjoaa mahdollisuuden viedä tällaisia teemoja huomattavasti pidemmälle kuin esimerkiksi draama.
Luonnollisestikin naisohjaajien kauhuelokuvista löytyy usein feministisiä näkökulmia ja näin on myös Nightmaren kohdalla. Kuukautisveri on elokuvissa harvoin nähty elementti, Nightmaressa sillä jopa vähän läträtään.
– Vaikka demonit kiehtovat minua, olen myös kiinnostunut kerrostumista, joihin liittyy tietynlaista feminististä agendaa. Näihin kuuluvat esimerkiksi kuukautisveri ja naisen oikeus omaan kehoonsa. Vielä nykyaikanakin puhuminen avoimesti abortista voi olla vaikeaa, kuukautisveri taas on elokuvissa harvinaisuus, vaikka se on oleellinen ja toistuva asia naisen elämässä.
Nightmarea ei luonnollisestikaan voi ohittaa ilman mainintaa SKAM-supertähti Herman Tømmeraassista, joka näyttelee nyt ensimmäisen elokuvaroolinsa.
– Nightmaren kastaus alkoi Hermanista. Halusin mukaan henkilön, joka selviytyy kaksoisroolista, kaikilta sellainen ei nimittäin onnistu. Näin Hermanin näyttelevän Semester-nuortensarjassa ja hän oli siinä todella hyvä.
Kjersti Helen Rasmussenin Nightmare on nähtävissä tällä viikolla Helsingissä Night Visions -festivaalilla.
Lue lisää:
Menestyskirjailija Max Seeckin ja ohjaaja Joonas Pajusen kauhuelokuvan ytimessä on rikkinäinen perhe
Katso SKAM (neljä tuotantokautta) Areenasta tämän linkin kautta.