Noin 25 000 merenkulkijan wc-vedet lasketaan päivittäin Itämereen, vaikka jätteiden purkaminen satamissa ei maksaisi varustamoille mitään

Kapteeni Waldemar Literski on seilannut Itämerellä vuodesta 2007. Uransa aikana hän on nähnyt aitiopaikalta, miltä maailman saastuneimmaksi kutsuttu meri näyttää.

– Vedestä tulee alati tummempaa, hän kuvailee.

Kesäisin vesistön huono tila ilmenee myrkyllisinä sinilevälauttoina.

Rehevöitymistä aiheuttavat ylimääräiset ravinteet, erityisesti typpi ja fosfori. Niitä päätyy mereen maa- ja metsätaloudesta, mutta myös teollisuuden ja kotitalouksien jätevesistä sekä liikenteestä.

Merenkulku on osa ongelmaa.

Itämerellä seilaa päivittäin noin 2 000 rahtialusta, joiden arviolta 25 000 hengen miehistön jätevedet puretaan valtaosin mereen.

Myös Literskin johtaman 16-henkisen miehistön wc-vedet lasketaan mereen.

Wc-vesien laskeminen mereen on täysin laillista

Koko Kotka–Haminan satamakokonaisuudessa vierailee vuosittain noin 2 500 alusta, joista viime vuonna vain 14 jätti jätevesiä satamaan.

Edellisenä vuonna näin teki vain kolme alusta siitäkin huolimatta huolimatta, että satama ei peri varustamoilta jätevesien käsittelystä erillistä maksua.

Itämeren alueella matkustajalaivat eivät enää saa päästää käymäläjätevesiä mereen.

Rahtialuksille vastaavaa kieltoa ei ole. Ne voivat purkaa käymälävedet mereen 20 kilometriä ennen rantaa. Riittää, että jätevedessä olevat sattumat hienonnetaan.

Jos aluksella on vedenpuhdistuslaitos, joka tappaa kolibakteerit mutta ei poista rehevöitymistä aiheuttavia ravinteita, käymälävedet voi purkaa vaikka aivan rannan tuntumassa.

Literskin johtamalla rahtialuksella on käytössä tällainen jätevedenpuhdistusjärjestelmä. Se laskee mereen jatkuvalla syötöllä wc-vettä, joka on desinfioitua ja hienonnettua mutta sisältää edelleen ravinteita.

– Emme voi kerätä käymäläjätevettä. Aluksella ei ole sille tankkia, kapteeni Literski selittää.

Harmaaveden eli peseytymisessä, astioidenpesussa ja pyykinpesussa syntyvän jäteveden alus kerää ja purkaa satamassa maihin.

Valtaosa rahtialuksista ei tee senkään vertaa.

Vanhentunutta tekniikkaa ja vanhakantaisia asenteita

– Merenkulkijoiden keskuudessa on elänyt käsitys merestä valtavana roskiksena, mutta asenteet ovat muuttumassa.

Näin sanoo Elisa Mikkolainen Baltic Sea Action Group -säätiöstä.

– Monet laivat onkin lähtökohtaisesti rakennettu niin, että jätevedet menevät mereen, hän lisää.

Puutteellisen tiedon ja vanhan tekniikan lisäksi jätteiden mereen purkamiselle on Mikkolaisen mukaan paljon muitakin syitä.

Kansainväliset varustamot eivät hänen mukaansa välttämättä tiedä, että voivat Itämeren alueella jättää käymäläjätevedet satamaan veloituksetta.

Laivat pyrkivät myös toimimaan satamassa mahdollisimman nopeasti, ja jätteiden purkamisen pelätään vievän aikaa. Ison aluksen paikallaan seisominen voi maksaa tuhansia euroja tunnissa.

Sen lisäksi on teknisiä puutteita. Monissa rahtialuksissa ei ole valmiuksia jätevesien säilömiseen eikä satamissa kiinteitä viemäreitä niiden vastaanottamiseen.

UPM johtaa muutosta, Venäjä hankaa vastaan

Merenkulun jätevesiongelman on mahdollista ratkaista ainakin kahdella tapaa: yritykset voivat alkaa purkaa jätevedet maissa vapaaehtoisesti tai sääntelyä pitää kiristää.

Lakien muuttaminen vaatisi vähintään kaikkien Itämeren ympärysvaltioiden tukea. Viime aikoina yhteistyö Venäjän kanssa ei ole vaikuttanut mahdolliselta.

Metsäteollisuusyhtiö UPM sen sijaan kertoi keskiviikkona, että kaikki sen käyttämät rahtialukset purkavat jatkossa jätevetensä maissa. Sen lisäksi yhtiö on kertoo, että jätevesien ravinteet ohjataan jatkossa hyötykäyttöön.

Itämeri-säätiö BSAG selvittää parhaillaan, kuinka paljon rahtialuksilta päästetään käymälävettä ja harmaavettä, ja kuinka paljon ravinteita vedet sisältävät.

Löydösten perusteella voidaan arvioida, tulisiko käymäläjätevesien, harmaavesien ja ruokajätteen purkamista rajoittaa myös rahtialusten osalta.

Itämeren vesi vaihtuu hitaasti

Itämeren tilan on nyt jo huomattavasti parempi kuin vielä 1980-luvulla.

Mereen päätyvän fosforin määrää on pystytty vähentämään 40 vuodessa jopa 60 prosenttia.

Esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuutilan mukaan Itämeren sloganista maailman saastuneimpana merenä voitaisiin jo luopua.

• Lue myös: Tutkija: Itämeri ei ole enää maailman saastunein meri – mutta siinä hyvät uutiset olivatkin

Ravinteiden päätymistä mereen on Knuutilan mukaan onnistuttu vähentämään, mutta vuosikymmenien aikana kertynyt kuorma rasittaa sen ekosysteemiä vielä pitkään.

Näin ajattelee myös rahtilaivan kapteeni Waldemar Literski.

– Itämeri on melkein kuin suljettu allas. Kaikki mitä sinne lasketaan, pysyy siellä.

Siksi ravinnepäästöt on syytä karsia minimiin.

Juttua varten on haastateltu myös kourma-auton kuljettajaa Sauli Heijaria, Hamina–Kotkan sataman kehitysjohtajaa Suvi-Tuuli Lappalaista, UPM:n vastuullisuusjohtaja Sami Lundgrenia, Liikenne- ja viestintäviraston johtavaa asiantuntijaa Anita Mäkistä, GAC Finlandin laivameklaria Johnny Ulmasta ja rahtialuksen konepäällikköä Volodymyr Yurkevychia.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 10.6. klo 23 asti.