Oranssia jauhetta päälleen kaatanut mies aiheutti kaaoksen suorassa lähetyksessä – miksi niin kävi?

Snookerin MM-kisojen ottelu on käynnissä Sheffieldissä huhtikuussa 2023. Robert Milkins miettii seuraavaa lyöntiään. Yhtäkkiä tv-lähetyksessä kuuluu ryminää. Tuomari nostaa katseensa kohti yleisöä ja avaa suunsa hämmästyneenä.

Lyhyttukkainen mies hyppää pöydälle. Pallot sinkoilevat paikoiltaan. Mies pöllyttää oranssia jauhetta päälleen. Yleisöstä singonnut nainen yrittää viereisellä pelipaikalla samaa, mutta turvamiehet nappaavat hänet kiinni.

Yleisöä buuaa. Joku huutaa: ”Repikää hänet pois sieltä!”

Mies pakotetaan alas pöydältä, mutta oranssi pulveri tärvelee pelialustan koko loppupäiväksi.

– Kamalia asioita tapahtuu täällä Crucible-teatterissa, selostaja valittaa.

Mies ja nainen raahataan pois näyttämöltä. Tv-kamera paljastaa, että heidän valkoisissa paidoissaan lukee isolla teksti Just Stop Oil. Kyseessä on ilmastomielenosoitus.

Seuraavana kesänä muillakin urheiluestradeilla tapahtuu kummia. Silverstonen F1-kisan aikana radalle tunkeutuu ihmisiä, joilla on oranssit Just Stop Oil -paidat. He katkaisevat osan Wellingtonin suorasta, jolla Kimi Räikkönen kolaroi rajusti vuonna 2014. Tilanne on hengenvaarallinen.

Tukholman Timanttiliigassa juoksuradalle ampaisee kolme ihmistä kesken 400 metrin aitajuoksun kirikamppailun. He vastustavat turpeen käyttämistä. Karsten Warholm juoksee ohi banderollien.

Berliinin maratonilla aktivistit tunkeutuvat baanalle ja läikyttelevät oranssia maalia asfaltille. He vaativat luopumista fossiilista polttoaineista.

Mitä oikein tapahtuu? Miksi urheilukisoista on tullut ilmastoaktivistien jatkuva protestikohde?

Helsingin yliopiston Tiedekulman kahvilassa istuu kaksi nuorta väitöskirjatutkijaa, jotka tietävät vastauksen. Sekä Riku Löfin että Otto Snellmanin akateemisen mielenkiinnon kohteena on ympäristöaktivismi.

Löf tutkii aihetta eurooppalaisten kulttuurien ja alueiden oppiaineessa. Snellman tutkii filosofian oppiaineessa ympäristökriisien politiikkaa ja etiikkaa.

Heidän mukaansa yllä mainittuja ympäristöaktivistien tempauksia, ”häiriötä tuottavia protesteja tai mielenosoituksia”, yhdistää monta asiaa. Se ei ole sattumaa.

Yhteistä on odottamattomuus, dramaattisuus, visuaalisuus ja tunteiden herättäminen. Kun on nähnyt kuvan, jossa snooker-pöydän vihreä verka on oranssin värin tahrima, näkemäänsä on vaikeaa unohtaa. Oranssi on puolestaan Just Stop Oil -liikkeen tunnusväri.

– Visuaalinen efekti oli protestissa hyvin harkittu. Mediaan saatiin kuvaa ja näkyvyyttä. Liikkeen viesti ja symbolit tuotiin esiin, Snellman kertoo.

Snookerissa häiriötä ei osattu odottaa, toisin kuin esimerkiksi jalkapallossa, jossa kentälle juoksijoita varten on olemassa selkeät toimintatavat. Cruciblessa kamera kuvasi herkeämättä pöytää, mikä loi spektaakkelin.

– Ympäristöliikkeet ovat siirtyneet odottamattomiin protesteihin. Mielenosoituksia on ollut paljon erilaisia, mutta monen asian uutuusarvo katoaa mediassa nopeasti. Yllättävät protestit herättävät paljon tunteita moneen suuntaan, mikä toimii tehokeinona viestin välittymiselle, Löf sanoo.

Urheilutapahtumissa on protestoinut erityisesti kolme eurooppalaista liikettä. Niiden yhdistävänä tekijänä on välitön huoli ilmastonmuutoksesta. Liikkeet vaativat päättäjiltä nopeita tekoja, jotta maapallon keskilämpötilan nousua voitaisiin hillitä, ja edes osa kuumenemisen karmeista seurauksista luonnolle ja ihmisille voitaisiin estää.

Liikkeitä yhdistävä asia on myös se, että ne ovat täysin väkivallattomia ja että niiden vaatimukset ovat yksinkertaisia, ainakin teoriassa.

Just Stop Oil toimii Britanniassa. Liikkeen keskeinen viesti on sen nimessä ja näkyy siksi kissan kokoisilla kirjaimilla myös jokaisessa mielenosoituksessa.

Nimeämiskäytäntöön on päädytty, koska aiemmin aktivisteilla oli vaikeuksia saada tiedotusvälineitä uutisoimaan heidän vaatimuksiaan. Mediaa kiinnosti lähinnä vain aiheutettu häiriö. Jos häiriötä ei ollut, mielenosoitus ei puolestaan ylittänyt uutiskynnystä.

Just Stop Oil vaatii yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi, että valtion pitää lopettaa öljyn etsintä- ja tuotantolupien myöntäminen. Öljyn käyttö lisää kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä ja kiihdyttää maapallon lämpenemistä. Liikkeen vaatimus perustuu Kansainvälisen energiajärjestön asiantuntijoiden laskelmiin.

Tukholman Timanttiliigan protestin takana oli ruotsalainen Återställ Våtmarker, jonka vaatimus ”ennallistakaa suot” on myös liikkeen nimessä. Ennallistamalla Ruotsin ojitetut suot saataisiin päästöjä kuriin, koska turpeen hajoaminen lakkaisi.

Saksassa toimii Letzte Generation (Viimeinen sukupolvi), joka oli vastuussa Berliinin maratonin maaliroiskeista. Liike vaatii Saksan hallitusta irtautumaan fossiilisista polttoaineista, mikä osuu syvälle saksalaiseen, autoja ja nopeita moottoriteitä rakastavaan kulttuuriin. Vaatimuksena on ollut esimerkiksi Autobahnien nopeuden rajoittaminen ja edullisempi julkinen liikenne.

– Liikkeet ajattelevat protestejaan strategisesti. Ne miettivät, miten ne saisivat edistettyä yhteiskunnallista päämääräänsä, Snellman kertoo.

– Liikkeillä on sormi pulssilla, että mikä toimii. Välillä myös kokeillaan, millaista näkyvyyttä saadaan. Jos ei saada, tehdään jotain muuta, Löf lisää.

Urheilukisa on hyvä paikka esittää viestejä, koska paikalla on paljon mediaa ja yleisöä. Tapahtumat välitetään suorana tv-lähetyksenä, jota on vaikeampaa leikata ja kontrolloida kuin vaikkapa uutislähetyksen inserttiä.

Urheilua katsovat monet ihmiset, jotka eivät seuraa esimerkiksi perinteisiä ilmastomielenosoituksia tai ympäristöön liittyviä puheenvuoroja tiedotusvälineissä. Näin ollen liikkeet voivat protesteillaan saavuttaa urheilutapahtumissa uusia yleisöjä.

Nämä ovat liikkeiden kannalta strategisesti positiivisia asioita.

Protestien lailliset seuraukset ovat puolestaan negatiivisia mielenosoittajille. Britanniassa, Just Stop Oilin kotikentällä, lainsäädäntö on viime vuosina kiristynyt voimakkaasti. Esimerkiksi moottoritien sulkevasta mielenosoituksesta voi saada lähes vuoden vankeutta. Kaksi moottoritiesillan rakenteisiin lukittautunutta aktivistia sai maassa kolmen ja kahden vuoden vankeusrangaistukset.

Liikkeet ottavat lainsäädännön huomioon strategisessa suunnittelussaan. Ne arvioivat, missä asioissa ja paikoissa laki olisi protestille suotuisampi. Kun hyppää snooker-pöydälle, ei saa yhtä kovaa rangaistusta kuin pysäyttämällä öljyjalostamoja ja -kuljetusautoja, mutta näkyvyys voi olla jopa suurempi.

– Liikkeet tekevät kustannus–hyötyanalyysiä. Mielenosoitukselta odotetaan tiettyjä tuloksia, joilla on tietty hinta, Snellman sanoo.

– Urheilutapahtuman tapauksessa hintana voivat olla kalliit pääsyliput sekä mahdolliset lailliset riskit ja seuraamukset. Jos riskit ovat kovat, se voi ohjata toimintaa muualle.

Filosofi lisää, että toisaalta kovempi ”laillinen repressio” eli kovemmat rangaistukset voivat johtaa myös entistä äärimmäisempiin protestitekoihin. Tutkijayhteisössä ei tiedetä, mihin suuntaa tilanne kääntyy, mutta moni on esimerkiksi Britannian tilanteesta huolissaan.

– Jos ilmastokriisi pahenee jatkuvasti, ja samalla mielenosoittajissa kasvaa vääryyden tunne siitä, että heiltä on viety laillinen mahdollisuus protestoida, se saattaa johtaa kovempaan kärjistymiseen.

Ovatko urheilutapahtumat siis ympäristöliikkeille vain keino saada näkyvyyttä? Kyllä ja ei.

Löfin ja Snellmanin mukaan ilmastoaktivisteilla on kolme erilaista tapaa suhtautua urheilutapahtumiin. Kaikista on myös kotimaisia esimerkkejä.

”

Jotkut aktivistit ovat myös turhautuneita siitä, miten paljon huomiota urheilu saa yhteiskunnassa suhteessa muihin asioihin kuten ympäristökriiseihin.

Ensimmäisessä muodossa kritisoidaan urheilulajia, tapahtumaa tai niiden edustamaa teollisuuden alaa itseään. Näissä tapauksissa urheilua suomitaan muun muassa lentomatkustamisesta sekä energian- ja rahankäytöstä. Elokapinan järjestämä Rallikapina on osoittanut Jyväskylän MM-rallissa mieltään ”ylikulutusta lietsovaa ralliteollisuutta” vastaan.

– Jotkut aktivistit ovat myös turhautuneita siitä, miten paljon huomiota urheilu saa yhteiskunnassa suhteessa muihin asioihin kuten ympäristökriiseihin, Löf sanoo.

Toisessa tapauksessa protestin suhde urheiluun on välineellinen tai neutraali. Esimerkiksi Just Stop Oil ei Sheffieldissä ottanut kantaa käynnissä olevaan MM-turnaukseen, vaan käytti vain suoraa lähetystä hyväkseen saadakseen viestinsä kuuluviin.

Välineellisyyteen voi liittyä sekin, että vastustetaan tapahtuman sponsoria. Suomessa Elokapina on esimerkiksi osoittanut mieltään Urheilumuseota ja urheilua tukevaa energiayhtiötä ST1:tä kohtaan. Kritiikin kohteena oli näyttely, joka käsitteli urheilun roolia ilmastonmuutoksessa. ST1 sponsoroi näyttelyä, mitä Elokapina piti viherpesuna.

Kolmannessa tapauksessa suhde urheiluun on positiivinen. Kotimaiset liikkeet Protect Our Winters ja Save Pond Hockey lähestyvät ilmastonmuutosta siitä kulmasta, että suomalaisille rakkaita talviurheilumuotoja pitää suojella hillitsemällä ilmaston lämpenemistä. Nämä liikkeet eivät tee häiritseviä protesteja.

Toisaalta myös JSO:n aktivistit sanovat rakastavansa esimerkiksi jalkapalloa, mutta myös jalkapallo kuuluu asioihin, joita ilmastonmuuton uhkaa.

Tutkijat korostavat, että ilmastoaktivisteiksi on ryhtynyt ihmisiä erilaisilta elämänpoluilta. Mukana on myös urheilijoita kuten entinen pituushyppääjä Ada Koistinen. Tämän taustan huomioiden on selvää, että aktivistien suhtautuminen huippu-urheiluun eroaa ihmisestä riippuen.

– On liikkeiden sisäisen neuvottelun ja demokraattisen päätöksenteon tulos, miten ne viestivät ulospäin. Ihan samalla tavalla kuin missä tahansa organisaatiossa, Snellman kommentoi.

Vaikka jotkut ilmastoliikkeet haluavat käyttää yleisesti hyväksyttyjä toimintatapoja ja herättää positiivisia mielikuvia, häiritsevät protestit herättävät hyvin usein voimakkaan negatiivisia tunteita. Esimerkiksi Sheffieldin snooker-kisoissa yleisö alkoi ääntelehtiä ja käyttäytyä uhkaavasti mielenosoittajia kohtaan.

Myös urheilijat itse suhtautuvat häiriöihin nuivasti. Silverstonen protestin jälkeen Lewis Hamilton oli F1-kuskeista diplomaattisin sanoessaan, että hän tukisi Just Stop Oilia, jos se osoittaisi mieltään rauhallisesti. Tulokaskuski Oscar Piastri kuitenkin latasi, ettei mikään syy ole riittävän hyvä oikeuttamaan radalle tunkeutumista.

Tukholman turveprotestia seurannut MTV:n yleisurheiluasiantuntija Mika Järvinen puolestaan parahti suorassa lähetyksessä:

– Niskaperseotteella olisin itse heittänyt mielenosoittajat pois.

Jos mielenosoituksia on julkisesti tukenut, on voinut itse joutua myrskyn riepottelemaksi. Kun jalkapallolegenda Gary Lineker puolusti Just Stop Oilin mielenosoitusta Wimbledonin tennisturnauksessa, hän joutui keskelle mediakohua.

Toimiiko häiriötä tuottava mielenosoittaminen urheilutapahtumissa todella, jos kaikkia alkaa vain ärsyttää ja suututtaa? Saiko esimerkiksi Återställ Våtmarker viestinsä kuuluviin Timanttiliigassa tavalla, joka edesauttaa liikkeen yhteiskunnallisia pyrkimyksiä?

Tutkijat eivät tiedä tarkkaa vastausta, mutta kysymyksiä pohditaan jatkuvasti sekä yliopistoissa että ilmastoliikkeissä. Silloin kun häiritsevät protestit toimivat, syynä voi olla niin sanottu ”radikaalin siiven vaikutus”.

”

Just Stop Oilin mielenosoitukset saavat ihmiset vihaamaan Just Stop Oilia. Ihmiset eivät kuitenkaan välttämättä ala vihata liikkeen sanomaa.

– Just Stop Oilin mielenosoitukset saavat ihmiset vihaamaan Just Stop Oilia. Ihmiset eivät kuitenkaan välttämättä ala vihata liikkeen sanomaa. Kun liike tuo sanoman julkisuuteen, muut toimijat pystyvät esiintymään maltillisina ja esittämään, että Just Stop Oil menee liian pitkälle, mutta meidän liikkeellämme on sama pointti, Snellman selittää.

– Näin Just Stop Oil saa huomiota asialleen, vaikka he tulevat itse todella vihatuiksi.

Vastaava mekanismi toimi tutkijoiden mukaan Yhdysvalloissa kansalaisoikeusaktivismin aikoina, kun radikaali ja aseistettu Mustat pantterit tasoitti tietä Martin Luther Kingin humaanille sanomalle.

Liikkeet luottavat myös ajan kulumisen voimaan. Lyhyellä aikavälillä kiistanalaiset mielenosoitukset herättävät negatiivisia tunteita, mutta pitkällä aikavälillä ne saattavat muuttaa yhteiskunnan eettistä ajattelua ja asioiden tärkeysjärjestystä.

– Jos Just Stop Oilin viesti kerrotaan yleisölle myöhemmin jotain toista kautta, viestille saatetaan olla suotuisampia, Snellman selittää.

Kontekstillakin on väliä. Ruotsalainen turveaktivisti televisiossa voi ärsyttää, mutta jos venäläinen öljy-yhtiö Lukoil sponsoroisi Kalevan kisoja, aktivisteja saatettaisiin sympatisoida.

Ilmiössä on vielä yksi merkittävä kulma: inhimillinen ulottuvuus. Sheffieldissä snooker-pöydälle hypännyt mies altisti itsensä yleisön vihalle ja turvamiesten koville otteille. Silverstonessa mielenosoittajat olivat hengenvaarassa.

Mikä saa ihmisen toimimaan näin? Tavoitellaanko marttyyrin sädekehää ja ajatellaan, että joskus tulevaisuudessa mielenosoittajat nähdään konnien sijaan sankareina?

Snellman kavahtaa puhetta marttyyriudesta. Hän korostaa, että protesteja tekevät ihmiset eivät juuri koskaan näy julkisuudessa jälkeenpäin. Aktivisteille on tärkeämpää, että liikkeen sanoma saadaan esiin, kuin että toiminnasta saisi jotain henkilökohtaisesti. Sen sijaan aktivismi vie tekijöiltään valtavasti voimavaroja.

– Mielenosoituksia ei ole kiva tehdä. Ne ovat psykologisesti raskaita, ja niillä on laillisia seuraamuksia, Snellman sanoo.

– Aktivistit ottavat isoja henkilökohtaisia riskejä maissa, joissa rangaistukset ovat kovia. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan aktivistit joutuvat globaalissa etelässä tämän tästä palkkamurhien kohteeksi, kun he asettuvat poikkiteloin rahan ja vallan kanssa, Löf lisää.

Samaa sanoo Letzte Generation omilla sivuillaan.

– Olemme blokanneet Berliinin merkittävimmät tiet yhä uudestaan. Me emme tykkää teiden sulkemisesta. Näemme kuitenkin kansalaistottelemattomuuden parhaana toimintatapana, jotta pääsemme pois tuhon tieltä, sivustolla lukee.

Marttyyriuden sijaan aktivistien psykologisena sytykkeenä on hätä. Ihmiskunnalta on loppumassa aika kesken, ennen kuin ilmastonmuutos tuhoaa maapallon peruuttamattomasti.

– Ajatus ilmastoliikkeissä on, että erilaisia protesteja on pakko kokeilla, koska asia on tärkeä ja on ihan helvetin kiire, Snellman sanoo.