Päästökompensaatioiden lakisotkut ratkesivat, mutta nyt haasteena on sääntöjen täysi puute – osa kompensoinneista voi olla jopa haitallisia
Vapaaehtoiset päästökompensoinnit ottivat juuri suuren harppauksen eteenpäin.
Tänään astuu voimaan muutos rahankeräyslaissa, johon liittyvät epäselvyydet ovat jumittaneet päästökompensointien käyttöä viime vuodet. Moni kompensointipalveluiden myyjä on laittanut viime vuosina toimintansa kokonaan jäihin.
Jatkossa esimerkiksi firmat voivat helpommin kompensoida valmistamistaan tuotteista aiheutuvia päästöjä vapaaehtoisilla päästöhyvityksillä.
Nyt lakisotkut ovat ohitse, mutta alan kehittymisen esteenä on se, että kompensaatioille ei ole Suomessa juuri minkäänlaisia pelisääntöjä.
Kirjava kompensoijien joukko: osa erinomaisia, toiset kyseenalaisia
Suomessa on runsaat 25 päästökompensointipalveluiden tarjoajaa. Osa tekee kompensointia Suomessa, toiset välittävät suomalaisrahaa ulkomailla tehtäviin kompensointeihin.
Kansalaisjärjestö Finnwatchin kesällä valmistuneen selvityksen (siirryt toiseen palveluun) perusteella hankkeiden laatu vaihtelee erittäin paljon.
– Kun ei ole ollut yhteisiä pelisääntöjä, jokainen on lähtenyt tekemään kompensointia vähän omallaan tavallaan. On vaikea sanoa, missä menee huijauksen ja tietämättömyyden raja, mutta oma tulkintani on ollut, että huonoissakin hankkeissa tarkoitus on hyvä, muttei ihan tiedetä, mitä tehdään, sanoo Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola.
Suurista luotettavuuseroista puhuu myös ympäristöministeriölle kompensaatioiden sääntelystä selvitystä tehnyt konsultti Hanna-Mari Ahonen. Hänen mukaansa moni suomalainen kompensointihanke ei täyttäisi esimerkiksi kansainvälisesti vakiintuneita vähittäisvaatimuksia.
– On todella hyviä toimijoita, vähän kyseenalaisempia ja lisäksi paljon sellaisia hankkeita, joita on hirveän vaikea arvioida.
Sääntelyn puutteesta kärsii koko ala – sekä tietysti ilmasto
Sääntöjen puutteesta kärsii asiantuntijoiden mukaan koko ala.
– Kaikkeen kompensaatioon suhtaudutaan epäluuloisesti ja sitä epäillään viherpesuksi. Se vähentää kiinnostusta käyttää kompensaatiota ylipäätään, Ahonen harmittelee.
Kärsijänä on tietysti myös ilmasto.
Ongelmia riittää. Yleinen puute on esimerkiksi se, että kompensoinnin ilmastovaikutuksia ei mitata luotettavasti. Tällöin vaikutukset jäävät pitkälti arvailujen varaan.
Toinen tyypillinen ongelma on kompensoinnin ilmastovaikutusten pysyvyydessä.
Esimerkiksi joissakin metsityshankkeissa kompensointi kumoutuu, kun metsä hakataankin myöhemmin maan tasalle. Osassa metsäistutuksista taas saatetaan jättää huomioimatta, että hiilen sidonta alkaa kunnolla vasta, kun taimet ovat vuosien päästä kasvaneet riittävän suuriksi puiksi.
– Jos hiilen sidonta peruuntuu, kompensoinnista ei ainakaan ole hyötyä, mutta se voi olla haitallistakin, jos kompensoinnin ostaja on sen perusteella lykännyt omia päästövähennyksiään, Ahonen sanoo.
Kolmas esimerkki ongelmista koskee sitä, lisääkö kompensointi aidosti ilmastotoimia. Esimerkiksi joissakin uusiutuvaa energiaa rahoittavissa kompensointihankkeissa aitoa hyötyä ei tule, jos rahoitettava energiahanke olisi toteutunut ilman kompensointirahaakin.
Ulkomailla kompensointiprojektien tieltä on toisinaan ajettu pois paikallisväestöä. On esimerkiksi rakennettu vesivoimaloita, missä kokonaisia kyliä on jäänyt veden alle.
Asiantuntijat: Sääntely lisäisi kompensaatioiden käyttöä, osa toimijoista karsiutuisi pois
Sääntelyn ensimmäiset askeleet otetaan keväällä, kun ympäristöministeriössä aletaan valmistella rekisteriä luotettavista kompensointipalveluiden tarjoajista.
Rekisteriin liittyvä kompensointifirma sitoutuisi täyttämään kompensaatioille sovitut vähittäisehdot.
– Sillä kompensointihankkeet saataisiin vertailukelpoiseksi, ja samalla varmistettaisiin, että laadussa tietty minimitaso täyttyisi, Finnwatchin Leipola sanoo.
Rekisteri ja vähimmäisvaatimukset lisäisivät luottamusta kompensaatioihin, asiantuntijat arvioivat. Sen seurauksena firmat uskaltaisivat rohkeammin ostaa kompensointipalveluita. Sääntely myös selkeyttäisi markkinoille tuloa uusille yrityksille.
Moni kompensointia myyvä yhtiö taas joutusi kehittämään nykyistä malliaan.
– Osalle ei ehkä olisi enää toimintaedellytyksiä, Ahonen toteaa.
Kysyntää kompensaatioille riittää, koska lukuisat firmat lupailevat tuotteidensa olevan hiilineutraaleja, mihin harvoin pääsee ilman kompensointia. Maailmalla päästökompensoinnin käytön uskotaan jopa kymmenkertaistuvan kuluvan vuosikymmenen aikana.
Osa sääntelyä kaipaavista yrityksistä on tarttunut Suomessa itse toimeen.
Kompensointiyhtiö Green Carbonin toimitusjohtaja Matti Toivosen johdolla perustettiin edellisviikolla edunvalvontajärjestö Hiilensidonta ry. Yhdistyksen tavoitteena on saada alan toimijoita sitoutumaan laadukkaan kompensaation kriteereihin jo ennen ministeriön toimia.
Toivonen sanoo katsovansa tuoretta yhdistystä jonkinlaisena ”väliaikaisena itsesääntelyelimenä”.
– Ilmastokriisin näkökulmasta aikaa odotteluun ei ole, ja siinä taas menee helposti vuosi tai pari, että muutoksia saadaan aikaan lainsäädännöllä.
Toivonen uskoo, että yrityksen jäsenyys yhdistyksessä toimisi laatutakuuna kompensaatioiden ostajille.
Ylen kysely: sääntelyä halutaan, ehdoista kiistaa
Palveluiden myyjät kannattavat yksissä tuumin rekisterin perustamista. Yksityiskohdat ja vähimmäiskriteerit kuitenkin jakavat mielipiteitä.
Osa haluaisi ulkopuolisen tarkkailijan valvomaan, että ehtona olevat kriteerit täyttyvät kussakin kompensointihankkeessa, toiset omaan ilmoitukseen perustuvan järjestelmän.
Ulkopuolinen valvoja on Leipolan ja Ahosen mukaan ainut järkevä vaihtoehto seurata kompensointihankkeiden minimiehtojen toteutumista.
– Jos suomalainen kompensointi halutaan kansainväliselle tasolle, ilmastovaikutuksissa on välttämättä oltava ulkopuolinen todentaja, Ahonen sanoo.
Kaksoislaskenta syö ilmastotekoja
Rekisteri luotettavista toimijoista ja kompensointihankkeista on vasta ensimmäinen askel sääntelyssä.
Tällä hetkellä ainut päästökompensointiin vaikuttava sääntely tulee kuluttajansuojalaista, jossa kielletään harhaanjohtava markkinointi. Sen nojalla laitonta on markkinoida vääristelevästi esimerkiksi kompensoidun tuotteen ilmastovaikutuksista.
Uusia sääntöjä tarvitaan Ahosen mukaan koko kompensointiketjuun.
Kompensoinnin ostajien suhteen pitäisi pohtia esimerkiksi sitä, voivatko ne käyttää päästöhyvityksiä milloin tahansa, vai tulisiko ehtona olla, että omat päästöt on ensin minimoitu.
Tarkempaa sääntelyä tarvittaisiin myös markkinointiin eli esimerkiksi siihen, millä ehdoilla kompensointia ostanut firma voi väittää tuotteensa olevan vaikkapa täysin hiilineutraali. Ruotsissa viranomaiset haastoivat juuri oikeuteen Arlan, joka on markkinoinut maitonsa olevan nollapäästöistä.
Moni alan toimija pitää kaikkein tärkeimpänä niin sanotun kaksoislaskennan estämistä. Siihen alalla kaivataan lakimuutosta.
Nykyisin kompensointihankkeiden ilmastovaikutukset kirjataan esimerkiksi hyvityksen ostaneen firman lisäksi myös valtion päästötavoitteisiin. Tarkoitus olisi, että vapaaehtoiset päästöhyvitykset lisäisivät kompensointia Suomen joka tapauksessa tekemien ilmastotekojen päälle.
– Silloin vapaaehtoinen kompensaatiohanke on enemmänkin hyväntekeväisyyttä, jolla tuetaan Suomen valtion ilmastotavotteen täyttämistä, eikä sen päälle tuleva ilmastoteko, joka vie ilmastokriisin torjuntaa eteenpäin, Leipola kuvaa.
Ahonen toteaa, että Suomi voisi olla edelläkävijä, jos kotimaisten hankkeiden kaksoislaskenta estettäisiin kompensointirekisterillä.
Moni ulkomainen kompensaatioiden ostaja, kuten digijätti Microsoft, ei käytä lainkaan sellaisia kompensointeja, jotka kaksoislasketaan.
Ympäristöministeriössä kaksoislaskennan ratkaiseminen on vasta pohdinnassa.
Glasgow’n ilmastokokouksessa päästiin sopuun kaksoislaskennan kieltämisestä kahden valtion välillä. Sääntöihin kirjattiin myös mahdollisuus estää kaksoislaskenta vapaaehtoisissa kompensaatioissa.
Käytännössä kirjauksen vaikutus jää kuitenkin vähäiseksi, koska kaksoislaskennan estäminen edellyttäisi kansallisia poliittisia päätöksiä, jossa valtio lupaa jättää vapaaehtoiset kompensoinnit laskematta omiin ilmastotavoitteisiinsa.
Heti ilmastokokouksen jälkeen Suomi oli mukana allekirjoittamassa muutaman maan yhteistä julkilausumaa, jossa todetaan, että kaksoislaskentaa tulisi välttää myös vapaaehtoisissa päästökompensaatioissa.
Lue lisää: