”Paljon enemmän laukausten ja räjähdysten ääniä” – Suwalkin käytävässä asuvilla liettualaisilla on aito huoli
Maisema on kuin mistä tahansa suomalaisesta maaseutumiljööstä: lehmät laiduntavat rauhallisesti laitumillaan, traktori köröttelee verkkaisesti pellolla ja perässä oleva paalain pudottelee neliömäisiä tai isoja rullapaaleja jälkeensä.
Välissä olevat mäntymetsäkaistaleet erottelevat pellot toisistaan.
Lue lisää: Voisiko Venäjä havitella Suwalkin käytävää? Näin Pekka Toveri arvioi
Maaseudun rauha vaikuttaa täydelliseltä.
Ei voisi mitenkään kuvitella, että nyt ollaan maailman vaarallisimmassa paikassa. Tai näin ainakin yhdysvaltalainen politiikan verkkolehti Politico otsikoi artikkelinsa Liettuan ja Puolan rajalla olevasta Suwalkin käytäväksi kutsutusta alueesta.
Suwalkin käytävä on noussut jälleen puheenaiheeksi sen jälkeen, kun Liettua alkoi 21. kesäkuuta toteuttaa EU:n pakotepolitiikkaa myös kauttakulun osalta. Liettua estää EU:n asettamien Venäjä-pakotteiden alaisten tuotteiden viennin Venäjälle kuuluvalle Kaliningradin alueelle maansa kautta.
Ja sehän suututti Venäjän, koska Venäjä on katsonut, ettei kyse ole tuotteiden viennistä vaan kuljettamisesta.
Kielto koskee muun muassa hiiltä, terästuotteita, rakennustarvikkeita sekä korkean tason teknologiaa. Heinäkuun alusta alkaen kiellon piiriin tulee muun muassa alkoholi.
Venäjä vaati ”vihamielisen käytöksen” lopettamista ja uhkasi kostotoimin. Yksi uhkauksista kuului, että vastaus ei jää pelkästään diplomaattiselle tasolle.
On jopa ollut esillä, että Venäjä yrittäisi luoda eristyksissä olevaan Kaliningradiin maayhteyden. Lyhin reitti olisi Valko-Venäjän luoteiskulmasta Kaliningradin alueen kaakkoiskulmaan – vajaan 100 kilometrin mittainen Suwalkin käytävä.
Jo 1990-luvulla Venäjä suunnitteli muilta eristettyä huoltomoottoritieyhteyttä Puolan läpi Goldapista Valko-Venäjän Hrodnaan. Hanke kaatui Puolan vastustukseen.
Nykyään Suwalkin käytävän rajaseutu on hyvin vaikeaa maastoa: mäkistä, tiheää metsää, paljon jokia ja syviä jokilaaksoja sekä järviä.
Valko-Venäjältä tulevat sähkölinjat eivät tuo Liettuaan tällä hetkellä sähköä.
Sotastrategit ovat yhtä mieltä siitä, että jos Venäjä maayhteyttä yrittää, se tapahtuisi Etelä-Liettuan puolella. Maasto on siellä paljon tasaisempaa sekä vähämetsäisempää, ja lisäksi itä–länsisuuntainen tieverkko olisi valmiina olemassa.
Ilta-Sanomat vieraili Suwalkin käytävän Valko-Venäjän puoleisen alkupään rajatuntumassa – ja liettualaisten huoli tulevasta on iso.
Jo 20 vuotta noin 500 metrin päässä rajasta Gerdasiaissa asuva Ricardas oli juuri ajamassa komean kotitalonsa nurmikkoa.
Ricardas on asunut aivan Valko-Venäjän rajan tuntumassa jo 20 vuotta. Viime aikoina maailmanmeno on alkanut vähän mietityttää.
– Olen samaa mieltä Politicon jutun kanssa. On aika luonnollista, että Venäjän seuraava kohde olisi Liettua. Se olisi aika loogista, mutta sitä varten onneksi varaudutaan. Uskon, että Liettualla on suunnitelma tämän varalle, Ricardas sanoo.
– Jos jotakin kuitenkin tapahtuisi, joukot todennäköisesti menevät tästä ohi. Eivät venäläiset tähän jäisi, Ricardas lisää.
Ricardas sanoo, että aivan rajajokena toimivan Niemenin toisella puolella on Valko-Venäjän armeijan harjoittelualue. Ricardasin mukaan toiminta ainakin ampumaradalla on aktivoitunut.
Ricardas (oik.) ja Vilnasta kylään tullut Deimantas eivät voi enää luottaa Valko-Venäjään.
– Sieltä on kuulunut viime aikoina paljon enemmän laukausten ja räjähdysten ääniä. Se tietenkin vähän huolestuttaa.
Valko-Venäjä antoi Venäjän hyökätä Ukrainaan oman maa-alueensa kautta 24. helmikuuta. Ricardasin mukaan se jättää pysyvät jäljet myös Valko-Venäjän ja Liettuan suhteisiin.
Voiko Valko-Venäjään enää luottaa? Ricardasin seurassa olleen Deimantasin ilme kertoi kaiken oleellisen ilman sanojakin: kun Valko-Venäjä on sallinut sellaisen kerran, miksi ei toistekin.
– Naapuruus on pysyvästi muuttunut. Ei ole hetkenkään epäilystä, etteikö Valko-Venäjä olisi samalla puolella Venäjän kanssa. Siinä ei ole mitään uutta. Valko-Venäjä on surullisessa tilassa. Minulla olisi heille yksi erityinen kysymys: miksi he tekevät näin? Pysyisivät poissa Venäjän sekoiluista, Ricardas tuhahtaa.
Ilta-Sanomat kävi lähimmillään noin 50 metrin päässä Valko-Venäjän rajasta. Niin lähellä, että matkapuhelimeen tuli tekstiviestitse tervetulotoivotus Valko-Venäjälle. Raja menee keskellä Niemen-jokea. Joen vastaranta on jo Valko-Venäjää.
– Jännitys on tavallaan pitkään kuplinut pinnan alla. Avointa konfliktia ei ole ollut, mutta kaikki ei myöskään ole ollut hyvin eikä normaalisti. Eikä se muutu, ennen kuin noiden maiden johdossa tapahtuu dramaattisia muutoksia, Ricardas lisää.
Ricardas sanoo, että jo pitkään joka kerta, kun hän on käynyt Valko-Venäjällä, on tullut ”epämukava fiilis”.
– Nyt jos ministeriöiden, poliisin tai puolustusvoimien entiset virkailijat menevät Valko-Venäjälle, turvallisuuspalvelu KGB nappaa heidät 2–3 tunnin kuulusteluihin. Joka ikinen kerta. He yrittävät urkkia tietoja tarjoamalla tupakkaa tai sanovat voivansa maksaa niistä. Se osoittaa, millaista poliittista peliä Valko-Venäjä pelaa, Ricardas sanoo.
Latezerisin rajanylityspaikan piti olla auki kello 8–18, mutta maanantaina iltapäivällä raja oli kokonaan suljettu.
– Kokonaan toinen asia on se, miten he tunnistavat entiset virkailijat. Passeissahan ei lue mitään esimerkiksi ammateista, Deimantas lisää.
– Olen valmis maksamaan bensalitrasta vaikka kolme euroa (nyt noin 2,06, toimittajan huomio), jos Liettuan itsenäisyys ja vapaus säilyvät, Ricardas pamauttaa.
Muutaman kilometrin päässä asuvan Vidmantasin kasvimaalta on rajalle vain vajaat 100 metriä. Kasvimaan erottaa Niemen-joesta vain kapea metsäkaistale.
Kasvimaallaan kuopsuttelemassa ollut Vidmantas on samoin huomannut jännitteen lisääntymisen.
Taustalla oikealla näkyvältä Vidmantasin kasvimaalta on Valko-Venäjän rajalle vain noin 100 metriä.
– Tilanne on hyvin jännittynyt, vaikka se ulkoisesti näyttää rauhalliselta. Joka päivä näkyy Liettuan helikoptereita ja silloin tällöin myös Valko-Venäjän koptereita.
– Olen tiennyt viime vuodesta saakka, että Venäjä tekee jotakin. Että jotakin tapahtuu, ja sitten tuli Ukraina. Mistäkö sen tiedän? Tiedän, miten he ajattelevat. Olen käynyt armeijan Neuvostoliiton aikana ja olen ihan riittävästi puhunut armeijan upseerien kanssa. Lisäksi isäni ja äitini olivat poliittisia vankeja Neuvostoliitossa, Vidmantas miettii.
Vidmantasin taloon kuuluu myös pätkä Niemen-joen sivujoen rantaviivaa. Helle sai Vidmantasin 3-vuotiaan pojan vilvoittelemaan joessa.
Myös Vidmantas on havainnut lisääntyneen aktiivisuuden ampumaradalla rajan toisella puolella.
– Ampumaradalta on kuulunut tunnistettavaa AK-47-rynnäkkökiväärin naputusta ja joskus isompia räjähdyksiä niin, että ikkunat ovat helisseet. Ja joskus kuuluu raskaiden sotilasajoneuvojen liikettä. Ne ovat ehkä tankkeja, mutta en voi varmaksi sanoa, koska sinne ei näe. Mutta kyllähän kaikki tuollainen huolestuttaa, Vidmantas myöntää.
Vidmantasia harmittaa suuresti, että Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukashenka on myynyt sielunsa Venäjän presidentille Vladimir Putinille.
– Mikään ei ole muuttunut sitten Neuvostoliiton ajoista: Valko-Venäjä ja Venäjä ovat samalla puolella.
Hän suree myös sitä, ettei kansa ole noussut vastarintaan.
Niemen-joen Liettuan puoleisella rannalla oli valvontatorni videokameroineen.
– Kun olin Neuvostoliiton armeijassa, juttelin paljon valkovenäläisten kanssa. Kyselin heiltä, miten he suhtautuvat siihen, että heillä on kuitenkin oma kulttuurinsa ja oma kielensä, mutta yleinen vastaus oli, ”ettei niistä kukaan välitä”. Silloin minulle välähti, että Valko-Venäjällä on laaja identiteettiongelma, eivätkä he pidä tai arvosta itseään kansakuntana. Ei siellä kyseenalaisteta virallista totuutta, vaan ihmiset ovat niin kasvaneet sisälle siihen, Vidmantas sanoo.
Vidmantas myöntää pohtineensa sitäkin, noudattaisiko Nato tositilanteessa artiklaansa 5.
– Minulla on ollut ajatuksia, ettei Nato auttaisikaan. Jos auttaisi, se on vain hyvä.
Kapea kylätie on paikoitellen lähes ajamiskelvottomassa kunnossa, mutta muutama kilometri eteenpäin kaksi jyhkeän näköistä irlanninsusikoiraa ottaa portin takana vastaan kumealla haukunnallaan. Koirien emäntä Ausra käy hätistelemässä lemmikit sisätiloihin.
Ausran ei tarvitse pelätä kutsumattomia vieraita.
Ausran ja hänen miehensä Jonaksen kotitalosta on rajalle noin 300 metriä.
– Onhan tämä sekava tilanne. Seuraamme silloin tällöin Venäjän ja Valko-Venäjän tv-kanavia. Sitä propagandan ja vaikuttamisen määrää… Siellä eletään ihan toisessa todellisuudessa, Jonas sanoo.
Jonas on luottavainen, että Venäjän uhittelu jää vain verbaaliselle tasolle.
– En silti koe oloani uhatuksi. Tällä alueella ei tapahtunut toisessa maailmansodassakaan mitään, eikä tällä ole ollut sotilaallista mielenkiintoa ennen kuin vasta viime vuosina. Mitään ei tapahdu. Olen optimistinen, Jonas lisää.
Vaimo Ausra on hivenen pessimistisempi.
– Suwalkin käytävä vähän huolestuttaa. Ampumaradalta kuuluu ääniä paljon. Aikaisemmin siihen ei kiinnittänyt juuri huomiota. Nyt aikaisemmin täysin normaali ampumaradan ääni kuulostaa paljon pahemmalta, Ausra sanoo.
Se mitä Venäjä on tehnyt Ukrainassa, on Ausran mielestä yksinkertaisesti kammottavaa.
– Tunnemme ihmisiä, jotka asuivat Ukrainassa ja joutuivat pakenemaan Irpinistä. Olemme pahoillamme heidän puolestaan, Ausra sanoo hiljaa.