Pronssikäsi ovipielessä pyysi hyvää onnea rautakautiseen kotiin – onni loppui Rooman armeijan hyökkäykseen

”Sorieneku”, hyvää onnea, pyysi pronssista tehty tehty käsi, joka oli naulattu rautakautisen kodin ovipieleen. Niin tutkijat ovat tulkinneet Koillis-Espanjasta tehdyn arkeologisen löydön 2 100 vuoden takaa. Löytöpaikkaa asutti vaskoonien heimo.

Kädenselkään kaiverretun piirtokirjoituksen ensimmäinen sana on niin lähellä baskin ”zorienokoa”, että tutkijat pitävät sitä todisteena baskin kielen eli euskaran sukulaisuudesta kaivertajan paleohispaanisen kielen kanssa. Se oli yksi kieliryhmässä, jota puhuttiin Iberian niemimaalla ennen roomalaisaikaa.

”Zorienokossa” yhdistyvät onnea ja hyvää tarkoittavat sanat. Samankaltaisuus ”sorienekun” kanssa voisi olla sattumaa, mutta löytöpaikan symboliikka puhuu vahvasti sanojen lähisukulaisuuden puolesta, tutkijat sanovat Antiquity-lehdessä julkaistussa artikkelissaan.

Piirtokirjoituksen ”eŕaukon”-sanalle he esittävät varoen pariksi euskaran verbiä, joka tarkoittaa antamista tai suomista.

Piirroskuva pronssikäteen kaiverretuista neljästä telskstirivistä.

Kahdella keskimmäisellä rivillä kaivertajalta on uhannut loppua tila kesken. Hän on ratkaissut pulman kaventamalla viimeisiä kirjaimia ja lainaamalla yhdelle tilaa rivin yläpuolelta. Hän tai joku toinen on vahvistanut tekstiä pisteviivoilla. Kuva: Aiestaran et al.

Vaskoonit elivät Pyreneiden vuoriston ja Ebrojoen välisellä alueella. Irulegin linnavuorelta nykyisestä Navarresta löytynyt piirtokirjoitus on harvinainen todiste heidän kirjoitetusta kielestään. Löytöjen puuttuessa tutkijat ovat olettaneet, ettei sellaista ollutkaan ennen Rooman vallan aikaa.

Pronssikäden sanat ovat tutkijoille kullanarvoisia, sillä euskaran juuret ovat lingvistien uurastuksesta huolimatta lähes täysin hämärän peitossa. Niitä on yritetty jäljittää niin Kaukasukselle kuin Pohjois-Afrikkaan.

Suomen kielellä on vain muutamia sukulaisia indoeurooppalaisten kielten hallitsemassa Euroopassa, mutta euskaralla niitä ei ole lainkaan.

Useimmin esitetty selitys on, että euskara on yksinäinen jäänne todella kaukaa, Euroopan paleoliittisen kivikauden kielistä. Jotkut ajattelivat samaa baskikansan perimästä, kunnes populaatiogeneettiset tutkimukset kaatoivat oletuksen.

Current Biology -lehdessä muutama vuosi sitten julkaistun tutkimuksen mukaan baskien perimän pääkomponentti on samoilta varhaisneoliittisen ajan metsästäjä-keräilijöiltä kuin muuallakin Etelä-Euroopassa.

Euroopan valtavirtaa on niin ikään indoeurooppalaista kieltä puhuneiden tulokkaiden vahva lisä. Se baskiperimään tuli pronssikaudella, vaikka Iberian paleohispaaniset kielet vielä säilyivätkin.

Roomalaisten valloittajien latina oli niille lopulta liikaa. Pronssikäden piirtokirjoituksen perusteella sukupuutto ei kuitenkaan ollut perusteellinen, vaan ehkä juuri vaskooni selvisi ja kehittyi euskaraksi.

Viisi pikkupoikaa rivissä. Kaikilla on sinikuvioinen kaulaliina, neljällä musta baskeri. Takana seinässä on graffiti, jossa lukee Ta segi aurrera".

Euskarankielisessä graffitissa baskipoikien takana lukee ”Ta segi aurrera”, ”ja jatkuu”. Kuva: Agefotostock / AOP

Uudella ajalla euskara on pyritty kitkemään rankaisemalla sen käyttämisestä. Ranskan vallankumouksellisten mielestä euskarassa haiskahti heidän kieltämänsä katolinen kirkko, ja uskonnollisuuttaan korostanut Espanjan diktaattori Francisco Franco piti sitä jumalankieltäjien kielenä.

Nykyisin euskara on Espanjan baskialueilla virallinen kieli espanjan rinnalla ja baskeilla on varsin suuri taloudellinen ja poliittinen autonomia. Lounais-Ranskan kotiseuduillaan baskeilla ei ole vastaavaa asemaa.

Euskaraa osaa nyt arviolta 900 000 ihmistä. Määrä on ollut viime vuosikymmeninä lievässä kasvussa.

Silti myös Espanjan Baskimaassa, jossa valtaosa baskeista elää, kuulee käyttökielenä paljon enemmän espanjaa kuin euskaraa, sillä muiden pienten kielten tavoin euskaralla on suuria paineita isommiltaan. Vastaavasti uhattuna on esimerkiksi islannin kieli.

Baskin kielen todellinen mysteeri eivät ole sen juuret vaan se, että kieli on säilynyt tähän päivään.

lingvistikko Koldo Mitxelena

Irulegin arkeologiset kaivaukset aloitettiin viisitoista vuotta sitten. Kohteena olivat keskiaikaisen linnan rauniot, mutta viime vuosikymmenellä huomio siirtyi vuorenhuipun tasanteelle, jonne oli asetuttu pronssikaudella.

Irulegi sijaitsee luonnon muovaamassa risteyskohdassa, ja vuorelta näkee kauas. Paikka, jota oli helppo puolustaa, oli ajalleen tyypillinen valinta.

Elämisen merkkejä löytyi ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan alkupuolelle asti. Silloin raju hyökkäys autioitti asuinpaikan. Tutkijoiden mukaan hyökkääjä oli todennäköisesti Rooman armeija.

Kaivauksissa löytyi runsaasti hiiltä ja hiiltyneitä puunkappaleita. Niiden perusteella Irulegin kohtalona oli tahallaan sytytetty tulipalo. Se tuhosi kaiken, myös sen rakennuksen, jolle pronssikäden oli toivottu tuovan onnea.

Vuori, jonka huipulla on puita, kaksi tasaista aukiota ja linnan rauniot.

Irulegin linnavuorella on monien aikakausien raunioita. Kuva: Alestaron et al.

Asukkailta oli jäänyt Irulegiin aseita, saviastioita ja kolikoita. Kirjoitustaidosta todistavat pronssikäden lisäksi kaksi ruukunsirpaletta, joissa on kirjoitusmerkkejä, sekä luinen puikko, jollaisilla kirjoitettiin vahatauluille.

Asutuksen raunioista kaivettiin esiin myös kuonaa, joka kertoo metallinkäsittelytaidosta. Se sai tutkijat arvelemaan, että käsi oli paikallista tuotantoa.

Vaskoonien aikalaisten jäljiltä Iberian niemimaalta tosin tunnetaan useita muitakin metallista tehtyjä ja kiveen kaiverrettuja käsiä, eivätkä kaikki välttämättä anoneet onnea.

Keikkalainen Diodorus Sisilialainen kertoi historiankirjassaan, että ainakin ibeereillä oli tapana ripustaa vihollisilta leikkaamiaan käsiä vyöhönsä tai naulata niitä ovipieliin voitonmerkkeinä.

Aristoteleen kantapää -radio-ohjelma Yle Areenassa kertoo, miten baskin alkuperää on yritetty selvittää.

Baski, kieli, joka ei ole mistään kotoisin

Source Link yle.fi