Riisi on sekä ilmastonmuutoksen uhri että pahis – ja vuonna 2050 riisiä pitäisi viljellä liki kolmannes nykyistä enemmän
Viime kesän valtavat tulvat Pakistanissa surmasivat 1 739 ihmistä, puoli miljoonaa taloa vaurioitui, teitä ja siltoja tuhoutui. Arvioidaan, että katastrofi vaikutti 33 miljoonan pakistanilaisen elämään.
Tulvaveden mukana huuhtoutui myös 15 prosenttia maan riisisadosta.
Syynä oli ilmastonmuutos. Pitkien, poikkeuksellisen voimakkaiden helteiden jälkeen alkoivat rankat monsuunisateet ja veden vyöryä lisäsivät vuoriston sulavat jäät.
Ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt riisin viljelyyn. Suurin riisintuottajamaa Kiina menettää äärisäiden vuoksi vuosittain 5 prosenttia sadosta, ja pahempaa voi olla luvassa.
– Jos ilmasto lämpenee yli 2 celsiusastetta, riisisatojen pieneneminen voidaan nähdä myös globaalilla tasolla, väitöskirjatutkija Sara Heikonen Aalto-yliopistosta sanoo.
Tulevina kuukausina peikkona on myös El Niño -ilmiö. Kaakkois-Aasiassa se merkitsee vähäisempiä sademääriä ja korkeampia lämpötiloja, mutta myös runsastunutta auringonpaistetta. Jos kastelujärjestelmät toimivat, vähäisemmän pilvisyyden takia luvassa voi olla normaalia parempi sato.
Kolmannes kasteluvedestä riisin viljelyyn
Riisin viljely liittyy vahvasti veteen. Yhden riisikilon tuotantoon sitä kuluu 3 000–5 000 litraa. Jopa kolmannes maailman kasteluvedestä käytetään riisin viljelyyn.
Kun vedestä on pulaa tai sitä on liikaa, riisinviljelijä on pulassa. Ilmastonmuutoksen myötä kuivuuskaudet pitenevät ja sateet rankkenevat.
Vesi voi olla myös vääränlaista. Ilmastonmuutos nostaa merten pintaa ja saa jokien suistoalueiden vedet suolaantumaan. Tämä on jo nähtävissä esimerkiksi Mekong-joen suistoalueella, kertoo Kansainvälisen riisintutkimusinstituutin (IRRI) ilmastotieteilijä Björn Ole Sander Vietnamin pääkaupungista Hanoista.
– Ja jos joen yläjuoksulle ei sada vettä, se ei huuhtele suolaa pois alajuoksulta, Sander selittää.
Riisin hinta nousussa
Ilmastonmuutos on nostanut riisin hintaa. Ilmastonmuutoksen lisäksi painetta hintoihin tuo muun muassa Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja siitä johtuneet ongelmat viljan viennissä.
Markkinat hätkähtivät heinäkuussa, kun maailman suurin riisin viejämaa Intia ilmoitti kieltävänsä muun kuin valkoisen basmatiriisin viennin. Sillä Intia tavoittelee viljan saatavuuden turvaamista ja hintojen tasoittumista kotimarkkinoilla.
Sara Heikonen Aalto-yliopistosta kertoo, että intialaisesta tuontiriisistä vahvasti riippuvaisille maille kuten Nepalille ja Bangladeshille tämä on huono uutinen. Myös moni Afrikan maa on riippuvainen Aasiasta tulevasta riisistä.
Viime vuosina riisin tuotannon kasvu on ollut hyvin niukkaa, alle prosentin luokkaa vuodessa. Eniten kasvu on hidastunut Kaakkois-Aasiassa. Filippiineille ja Indonesiaan tuodaan jo paljon riisiä.
Riisiä syövien määrä on kasvussa ja arvioidaankin, että riisiä pitäisi tuottaa vuonna 2050 peräti 30 prosenttia nykyistä enemmän.
– Se näyttää pelkästään vähäisillä viljelyn sopeutumiskeinoilla todella haastavalta. Mahdollisesti tarvitaan muita keinoja, kuten toisten viljelykasvien käyttö. Sen lisäksi on puhuttu esimerkiksi riisin ja kalan vuoroviljelystä, eli uudenlaisista ratkaisuista, Heikonen sanoo.
Ruokailukulttuuria voisi myös muuttaa, mutta riisin monopoliasema ei näytä tällä hetkellä horjuvan kuin rikkaimmissa Aasian maissa: pastaa ja leipää syödään runsaasti Japanissa ja Etelä-Koreassa.
Uusia lajikkeita kehitetään koko ajan
Kansainvälisessä riisintutkimusinstituutissa uusia riisilajikkeita on kehitetty vuosikymmenten ajan. IR8-lajike yhdessä lannoitteiden ja oikean kastelun kanssa pelasti ihmishenkiä takavuosikymmeninä, kun Kiinassa ja Intiassa ruoasta oli vakavasti pulaa.
Työ jatkuu edelleen. Björn Ole Sander kertoo, että kuivuutta, tulvia ja suolaantumista paremmin kestäviä lajikkeita kehitetään koko ajan, kilpaa ilmastonmuutoksen kanssa.
Myös metaanipäästöjä voitaisiin vähentää. Metaani on hiilidioksidia merkittävästi voimakkaampi mutta lyhytvaikutteisempi kasvihuonekaasu. Metaania tuottava bakteeri viihtyy riisiviljelmien jatkuvan vesipeitteen alla.
– Jos maanviljelijät muuttaisivat kastelumenetelmiä ja antaisivat maan kuivahtaa muutaman kerran kasvukauden aikana, metaanipäästöt putoaisivat merkittävästi, Sander sanoo.
Maailman Luonnon Säätiön WWF:n kansainvälinen metsäasiantuntija Maija Kaukonen tuntee Indonesian tilanteen hyvin.
Kaukonen kertoo, että uudet ohjeet ja lajikkeet eivät useinkaan tavoita kaupungista kaukana asuvaa pienviljelijää. Silloin voi kaatua arvokasta tropiikin metsää.
– Riisistä saadaan vuosittain 1–2 satoa. Ilmastonmuutoksen takia säät ovat arvaamattomia ja sateet saattavat tulla väärään aikaan. Jos nykyinen pelto ei tuotakaan, se perustetaan jonnekin muualle esimerkiksi raivaamalla tieltä luonnontilaista metsää, mikä voi entisestään pahentaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja edistää luontokatoa, Kaukonen kertoo.
Kuuntele Yle Areenasta: Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa pohditaan, miten suurten muutosten edessä ruuan tuotanto on ja minkälaisia selviytymiskeinoja on näkyvissä, kun ilmastonmuutos koettelee ja muuttaa maanviljelyä eri puolilla maailmaa.