Saimaannorpan alkuperästä uutta tietoa: saimaannorpan lähisukulaiset eivät löydykään nykyisistä itämerennorpista
Tuoreessa tutkimuksessa saatiin saimaannorpan alkuperän lisäksi uutta tietoa saimaannorpan geneettisen muonimuotoisuuden romahduksesta.
Saimaannorppa ei näytäkään olevan lähisukua nykyisille itämerennorpille, kuten tähän saakka on ajateltu. Uuden tutkimuksen mukaan saimaanhylkeet jäävät kehityshistoriansa perusteella arktisen alueen ja tarkemmin pohjoisamerikkalaisten norppien ryhmän sisään.
Yllättävä tutkimustulos paljastui useiden suomalaisyliopistojen ja kansainvälisten tutkimuslaitosten yhteisessä tutkimuksessa. Saimaannorpan evoluutiohistoriaa selvitettiin museonäytteiden DNA:sta.
Saimaannorppia elää ainoastaan Saimaalla, jonne sen on aiemman tiedon mukaan ajateltu jääneen eristyksiin muista norpista noin 9000 vuotta sitten, kun maankohoaminen katkaisi väylän Itämereen jääkauden päättyessä. Uudet tutkimustulokset eivät kuitenkaan näyttäisi tukevan tätä käsitystä.
Myöskään Vienanmeren nykynorpat, jotka ovat saimaannorpan maantieteellisesti läheisimpiä arktisia norppia, eivät näytä olevan niille läheistä sukua. Sama koskee myös laatokannorppia.
Tutkijat ovat kehittäneet kaksi vaihtoehtoista teoriaa saimaannorpan synnystä. Ensimmäinen pohjaa siihen, että norpalla on ollut useita muuttoaaltoja Itämereen ja välillä laji olisi hävinnyt sieltä.
– Saimaannorpat voisivat siis edustaa nykyisiä itämerennorppia aiemmasta muuttoaallosta Saimaaseen kulkeutuneita jälkeläisiä, sanoo Oulun yliopiston professori Jouni Aspi yliopiston tiedotteessa.
Toisen teorian mukaan saimaannorppa saattaa polveutua muinaisesta Fennoskandian mannerjäätikön reunalla sijainneesta järvestä.
– Tätä teoriaa tukee se, että myös muilla lajeilla, kuten lohella, harjuksella ja ahvenella tunnetaan samanlaisia vetäytymispopulaatioita. Varmoja todisteita ei kuitenkaan ole, ja saimaannorpan syntyhistorian selvittäminen vaatii jatkotutkimuksia, sanoo Helsingin yliopiston tutkijatohtori Matti Heino.
Ihminen on vaikuttanut saimaannorpan kykyyn sopeutua muuttuviin olosuhteisiin
Tutkimuksessa saatiin myös ensimmäistä kertaa dokumentoitua saimaannorpan geneettisen muonimuotoisuuden romahdusta viime vuosisatoina. Tutkijat havaitsivat, että lajin geneettinen monimuotoisuus on laskenut 1900-luvulla ihmisen vaikutuksesta.
Saimaannorpan monimuotoisuus verrattuna muihin hylkeisiin – tai melkein mihin tahansa muihin nisäkkäisiin – on erittäin alhainen. Vähäinen geneettinen monimuotoisuus voi heikentää lajin kykyä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin.
Aiemmin ei kuitenkaan pystytty kertomaan, missä vaiheessa geneettinen vaihtelu on vähentynyt.
– Tutkimusanalyysissa selvisi, että saimaannorpan populaatiokoko on laskenut hitaasti mahdollisesti 1100–luvulta, mutta 1800–luvun puolivälistä alkaen populaatiokoko laski dramaattisemmin. Samaan aikaan osuu selkeästi myös populaation geneettisen monimuotoisuuden aleneminen, Heino sanoo.
Saimaannorpan kanta romahti ihmisen toiminnan seurauksena 1900-luvulla. Jäljellä olevat yli 400 yksilöä ovat edelleen erittäin uhanalaisia. Niitä uhkaavat kalanpyydyskuolleisuus, ilmastonmuutos, ihminen sekä pienen populaation vähäinen geneettinen vaihtelu.
Uusi tutkimus (siirryt toiseen palveluun) on julkaistu Ecology and Evolution tieteellisessä lehdessä 18.1.2023. Tutkimuksessa oli mukana tutkijoita Oulun yliopistosta, Itä-Suomen yliopistosta, Helsingin ja Turun yliopistosta sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja Luonnonvarakeskuksesta. Lisäksi tutkimukseen osallistui joukko tutkijoita kansainvälisistä tutkimuslaitoksista.