Saksasta löytyi ”Caesarin piikkilankaa” – teroitetut tolpat Rooman sotilasleirien ympärillä tunnettiin aiemmin vain teksteistä
Hopeamalmi houkutteli roomalaisia ensimmäisellä vuosisadalla nykyisen Saksan länsilaidalle, Ehrlichin alueelle lähelle Bad Emsin kaupunkia. Emsbachjoen laakson vastakkaisille rinteille perustettiin kaksi sotilasleiriä. Toisesta on nyt löytynyt ainutlaatuinen todiste tavasta, jolla roomalaiset puolustivat leirejään.
Frankfurtin Goethe-yliopiston (siirryt toiseen palveluun) arkeologian laitoksen ja Rheinland-Pfalzin osavaltion museoviraston kaivauksien löytö on päällisin puolin vain nippu teroitettuja puukeppejä. Ne ovat kuitenkin kaikkien aikojen ensimmäinen kouriintuntuva todiste siitä, mitä roomalaisleireihin yrittäneitä vihollisia odotti.
Kosteassa maaperässä maatumatta säilyneet jäänteet ovat puupiikkejä, jotka oli kiinnitetty keskitolppaan V-kirjaimen muotoon. Tolpat iskettiin leiriä ympäröineen ojan pohjalle.
Ojaan pudonnut vihollinen sai tuntea nahoissaan terävän rivistön. Goethe-yliopiston tutkijat vertaavat sitä tämän päivän piikkilanka-aitaan.
Moiset rakennelmat tunnetaan kyllä aikalaiskirjoituksista – jopa Julius Caesar mainitsee ne – mutta puisina ne eivät ole olleet omiaan kestämään maaperässä kahta vuosituhatta eikä niitä ole löytynyt mistään muualta.
Laakson vastakkaisilla laidoilla sijainneiden leirien jäljille päästiin viime vuosikymmenellä, kun aluetta ylärinteestä katsellut metsäsäjä näki pellossa värieroja. Kun peltoa sitten kuvattiin droonilla, näytti siltä kuin pellolla olisi kurvaillut suurensuuri traktori.
Todellisuudessa kuvassa on kaksi rinnakkaista ojaa, jotka aikoinaan ympäröivät isoa roomalaista sotilasleiriä. Maatutkaluotauksessa se osoittautui lähes kahdeksan hehtaarin laajuiseksi. Samalla paikallistettiin noin 40 puista tornia. Harvat Rheinland-Pfaltzin roomalaisleirit ovat niin suuria.
Arkeologisissa kaivauksissa selvisi, ettei leiriä ilmeisesti koskaan rakennettu aivan valmiiksi. Pysyvästi pystytetyksi osoittautui vain yksi varastorakennus. Leirin arviolta kolmetuhatta sotilasta nukkuivat luultavasti teltoissa, tutkijat kertovat.
Vain noin 40 sotilaalle tarkoitetun toisen leirin ja samalla ojanpohjan piikkiaidan löysi arkeologiaopiskelijoiden ryhmä muutaman kilometrin päästä laakson toiselta puolelta. Etsijöille antoivat vinkkiä sieltä 1800-luvun lopulla löytyneet pienet merkit hopeamalmin rikastamisesta.
Rikastamisen oli päätelty liittyneen 800 metrin päässä kulkeneeseen, 110-luvulla rakennettuun Rooman valtakunnan rajalinjaan, Limes Romanukseen. Piikkiaidan ohesta löytyi kuitenkin kolikko, joka oli lyöty jo vuonna 43, ja ahjoksi luultu rakennelma olikin vartiotorni.
Jatkotutkimuksissa toivotaan selviävän, oliko Ehrlichin suuri leiri samalla tavoin terävien tolppien suojelema kuin pieni. Suuren leirin maaperä on kuivempaa, mutta professori Markus Scholz on silti toiveikas. Joitakin jälkiä voi löytyä, hän uskoo.
Tulipalon merkit kertovat, että molemmat leirit poltettiin vain muutamia vuosia pystyttämisensä jälkeen. Arkeologien hypoteesin mukaan niille ei ollut enää tarvetta. Niillä oli ollut määrä turvata arvokas hopea ryöstäjiltä, mutta hopeaa ei ollut löytynyt.
Hopeavarojen hallinta oli aikansa olennaista geopolitiikkaa. Hopeinen denaari oli Rooman valtakunnan yleisin käyttöraha ja talouden selkäranka 100-luvulta ennen ajanlaskumme alkua aina 200-luvulle ajanlaskun tälle puolen.
Denaarin hopeapitoisuus tosin hupeni matkan varrella lähes olemattomiin. 95–98 prosentista päädyttiin kahteen prosenttiin, niin ohueen hopeasilaukseen kupariytimen molemmin puolin, että se kulahti käsissä heti, kun kolikko oli tullut rahapajasta.
Roomalaiset saivat hopeansa – kuten muutkin arvometallit – ennen muuta Espanjasta, mutta hopeaa louhittiin keskusvallan tarpeisiin monin paikoin muuallakin kautta suuren valtakunnan. Ehrlichissa homma ei kuitenkaan ottanut onnistuakseen.
Roomalaisen historioitsijan Tacituksen aikalaiskirja (siirryt toiseen palveluun) näyttää kertovan syyn. Tacitus kirjoitti vuonna 47 keisari Claudiuksen lähettäneen preettori Curtius Rufuksen hopeajahtiin valtakunnan laidalle mutta tämän teettämien kaivosten tuotto oli heppoinen tai ei sitäkään.
Kaivamisesta uupuneet sotilaat tiesivät, että vastaavaa uurastusta vaadittiin heidän tovereiltaan muissakin provinsseissa. Niinpä he lähettivät Claudiukselle kirjeen, jossa he pyysivät, ettei tämä enää nimittäisi virkamiehiään johtamaan moista rankkaa turhuutta vaan mieluummin palkitsisi nämä yksin tein.
Vähänpä silloin tiedettiin, että ihan läheltä roomalaissotilaiden kaivamaksi arveltua tunnelia kulki hopeasuoni, josta vuosisatoja myöhemmin louhittaisiin 200 tonnia hopeaa.
Harrastajien kiinnostus paljasti arkeologisen aarteen
Toinen tuore ja poikkeuksellinen roomalaislöytö valtakunnan pohjoisrajalta on viime kesältä hollantilaisesta Herwen-Hemelingin kylästä. Sieltä löytyi merkkejä kahdesta tai jopa useammasta roomalaisesta temppelistä.
Ne oli rakennettu ensimmäisellä vuosisadalla Rijn- ja Waaljokien haaraan kukkulalle, jolle oli ensin lapioitu lisää korkeutta. Se oli temppelien rakentajilla tapana tulvien varalta ja myös siksi, että pyhäköt kohoaisivat lähemmäksi taivasta.
Temppelit olivat käytössä aina 300-luvulle saakka, jolloin roomalaisten ote pohjoisista alueistaan oli lipeämässä.
Vaikka Hollannista tiedetään vanhastaan useita roomalaisten pyhäkköjä, yksikään ei ole ollut Limes Romanuksen varrella ja harva on säilynyt muuallakaan pohjoisessa niin hyvin kuin Herwen-Hemelingin temppelit.
Ensihavainnot niistä tekivät arkeologian harrastajat kaksi vuotta sitten tutkiessaan, mahtoiko alueen savenottopaikalle kätkeytyä jotakin kiinnostavaa. Heidän esinelöytönsä innostivat Hollannin museoviraston (siirryt toiseen palveluun) tilaamaan laajat kaivaukset.
Temppelien raunioista on löytynyt värikkäästi maalatun laastin ja kattotiilien joukosta harvinaisen paljon kalkkikivestä tehtyjen jumalpatsaiden kappaleita.
Maahan on jäänyt jälkiä myös kuopista, joissa sotilaat polttivat uhritulia. Uskonnollinen merkitys oli luultavasti myös isolla kaivolla, jonne johtivat koristeelliset portaat.
Herwen-Hemelingin temppelit ovat poikkeuksellisia myös siksi, että ne ovat säästyneet, vaikka roomalaisvalta romahti. Yleensä temppelit purettiin ja materiaali kierrätettiin tai ne muokattiin muihin tarpeisiin roomalaisten mentyä.
Arkeologit löysivät temppelien raunioista kymmeniä pieniä uhrialttareita, jollaisia Rooman valtakunnan pohjoislaidalta on tavattu harvoin alkuperäisiltä sijoiltaan.
Kaiverruksissa on niin jumalien kuin alttareita teettäneiden upseerien nimiä, sotilasarvoja ja yksiköitä. Yksi kaiverruksista kertoo Afrikasta asti tulleesta korkea-arvoisesta upseerista, toinen pohjoisespanjalaisesta kohortista. Eri puolilta laajaa valtakuntaa pohjoiseen päätyneet toivat mukanaan omia jumaliaan.
”Hän maksaa lupauksestaan vapaaehtoisesti ja hyvästä syystä.”
alttarien omistustekstit päättyvät aina tähän lauseeseen
Alttareilla vahvistettiin jumalille annettuja lupauksia. Uhrilahjoilla kiitettiin ja pyydettiin vastakin suojelusta valtakunnan äärilaidan arvaamattomissa oloissa. Eläinlöydöt kertovat kanojen, sikojen, lampaiden ja härkien uhraamisesta.
Alttareita oli omistettu etenkin Merkuriukselle, Jupiter-Serapikselle ja Herkules-Magusanukselle, joka oli Reinin alajuoksulla ensimmäisellä vuosisadalla suosittu jumalhahmo ja etymologien mukaan nimeltäänkin puolittain germaanista perua.
Jupiter-Serapis puolestaan oli kreikkalais-roomalainen yhdistelmä, ja kulttuurien kohtaamisesta kertoo myös alttarien omistaminen kultille, jossa yhdistyivät roomalainen taivaan ja avioliiton jumalatar Juno ja kelttiläis-germaaninen äitijumalatar Matres.
Kattotiilien leimat vahvistavat temppelit sotilaiden tekemiksi, ja muiden löytöjen perusteella ne näyttävät myös olleen lähes pelkästään heidän käytössään. Joukossa on hyvin paljon muistoja nimenomaan sotilaselämästä: haarniskojen kappaleita, hevosten valjaiden osia, keihäiden kärkiä.
Saviastioiden palasista tutkijat ovat päätelleet, etteivät sotilaat käyttäneet samanlaisista astioita kuin alueen germaaniheimo bataavit, vaan astiat olivat Rooman tyyliä vaikka pääkaupunki oli kaukana.
Temppelialueesta on määrä tehdä laserskannauksiin perustuva 3D-malli. Esineitä voi katsella verkossa jo nyt arkeologiayritys RAAP:n (siirryt toiseen palveluun) sivulla. Tutkimuksista vastannut RAAP on tehnyt niistä sivulleen myös videon.
Katso Yle-Areenasta Sivilisaatioiden salaisuudet -historiasarjan osat roomalaisvaltiosta:
Rooman valtakunnan synty
Rooman valtakunnan tuho