Sata vuotta sitten saksalaisessa oluttuvassa kuohui – näistä syistä Hitlerin vallankaappausyritys jäi historiaan
Oluttuvasta lähtenyt kahakka marraskuussa 1923 ei olisi jäänyt niin merkittävästi historiaan, ellei siinä osallisena olisi ollut mies nimeltä Adolf Hitler.
Taiteilijauran hylännyt ensimmäisen maailmansodan veteraani halusi tuolloin vallankumousta tunnettujen virkamiehien ja upseereiden mukana.
Kului kymmenen vuotta ja Hitler nousi Saksan johtoon.
Mutta mitä müncheniläisessä oluttuvassa sata vuotta sitten oikein tapahtui?
Monien vallankumousyritysten Saksa
Saksan kehitys ensimmäiseen maailmansotaan asti oli ollut nopeaa ja lupaavaa. Kaikissa yhteiskuntaryhmissä vallitsi optimismi. 1920-luku sen sijaan alkoi vaikeasti: Suursodan jälkeen keisarivalta lakkautettiin, sotasyyllisyys heitettiin kansakunnan harteille ja sotakorvaukset ajoivat maan syvään talouslamaan.
Aika oli otollinen vallankumouksille.
– Tuntui, että kaikki oli romahtanut. Sitten ääriliikkeet, jotka tarjosivat jotain todella vaihtoehtoista tai paluuta vanhaan, saivat jalansijaa, kertoo Vesa Vares, Turun yliopiston poliittisen historian professori.
Vallankumousyrityksiä tulikin niin oikealta kuin vasemmalta. Eniten pelättiin Venäjän kohtaloa ja kommunistien valtaannousua. Niinpä vuoden 1923 äärioikeiston yrittämä oluttupavallankaappaus ei juurikaan hetkauttanut.
– Monien saksalaisten mielestä siinä oli vähän surkuhupaisia piirteitä. Hitler ei ollut mitenkään laajalti tunnettu, mutta heille, jotka hänet tunsivat, pitivät häntä vähän tällaisena vauhkona pellen kaltaisena tyyppinä hänen esiintymistapansa takia. Ei se näyttänyt oikein valtiomiesmäiseltä.
Sattumalta mukaan politiikkaan
Ensimmäisestä maailmansodasta palattuaan Hitler ei keksinyt muuta paikkaa kuin armeijan. Sieltä hän sai työtehtäväkseen lähteä tarkkailemaan pienen työväenpuolueen toimintaa.
Lopulta armeijalle vakoilu jäi, sillä Hitler heittäytyi puolueen toimintaan. Sen riveissä hän kypsytteli muun muassa juutalaisvihamielisiä aatteitaan. Hänen puhelahjoistaan kiinnostuttiin.
Vuonna 1920 puolue vaihtoi nimensä Saksan kansallissosialistiseksi työväenpuolueeksi. Hitler suunnitteli sen jäsenille tervehdyksen ja piirsi puolueen hakaristilipun.
Oluttuvasta kohti kuuluisuutta
Vuonna 1923 Hitler oli valmis pyrkimään Saksan johtoon.
Hänen ihailema fasistijohtaja Benito Mussolini oli marssinut Roomaan vain vuotta aiemmin ja kaapannut vallan. Samasta haaveili myös Hitler.
Marraskuun 8. päivänä puolueen kannattajien oli tarkoitus lähteä marssille Berliiniin ja kaataa hallitus. Joukko tunkeutui müncheniläisessä oluttuvassa pidettyyn kokoukseen pyrkimyksenään pakottaa osallistujat mukaan vallankumoukseen.
Vallankaappausyritys päättyi seuraavana aamuna virkavallan piirittäessä marssijat. Kahakkaa pidettiin jopa koomisena, mutta väkivallalta ei voitu välttyä. Yhteenotossa kuoli lopulta yhteensä 20 henkilöä, joista neljä oli poliiseja.
Vallankaappausyritykseen osallistujia – Hitler mukaan lukien – pidätettiin. Hänet todettiin oikeudessa syylliseksi maanpetokseen ja tuomittiin viiden vuoden vankeuteen.
Vaikka vallankaappaus ei onnistunut, Hitler sai kaipaamaansa näkyvyyttä sekä valtaa.
Helmikuussa 1924 pidetyssä oikeudenkäynnissä hän sai puolustuspuheessaan kertoa vapaasti omista poliittisista aatteistaan.
– Hän osasi propagandassaan tehdä itsestään tähtihenkilön.
Tämän seurauksena Hitlerin kannatus omissa riveissä kasvoi. Lopulta hänen tuomionsa kutistui vain yhdeksään kuukauteen. Tuona aikana hän ehti sanella muistelmansa, Taisteluni, josta myöhemmin tuli pohja natsi-Saksan ideologialle.
– Kun hän tuli valtaan 30-luvulla, siitä tehtiin eräänlainen pakkopulla saksalaisille. Paitsi että kouluissa sitä tietysti opetettiin, se annettiin myös valtionlahjaksi jokaiselle avioparille, Vares kertoo.
Vapautumisensa jälkeen Hitler palasi puolueen riveihin. Vuoden 1930 vaaleissa natsit nostivat kannatustaan Hitlerin johdolla kahden vuoden takaisesta kahdesta prosentista kahdeksaantoista.
Tammikuussa 1933 Hitleristä tuli valtakunnankansleri, natseista ainoa sallittu puolue ja kansallissosialismista valtion virallinen ideologia.
– Itse selittäisin sitä sillä, että niin suuri osa saksalaisista oli vakuuttunut siinä vaiheessa, että demokratia ei yksinkertaisesti toimi, Vares sanoo.
Kansallissosialistinen järjestelmä osasi Vareksen mukaan tarjota kansalaisille merkittäviä hyötyjä: työttömyys oli loppunut, elintaso oli parantunut lamavuosista ja Saksa saavutti ulkopolitiikassa merkittäviä voittoja.
– Tuntui, etteivät asiat nyt olleet ainakaan huonommin kuin juuri ennen kuin Hitler tuli valtaan. Eli ihmiset alkoivat sopeutua.
Vuonna 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan. Alkoi toinen maailmansota, jonka aikana natsien viha juutalaisten kohtaan muuttui avoimeksi vainoksi ja kansanmurhaksi, holokaustiksi.
Pitkittynyt sota ajoi natsit ahtaalle, ja huhtikuussa 1945 Hitler ampui itsensä kuoliaaksi berliiniläisessä bunkkerissa. Kolmas valtakunta kaatui.
Voisiko tällaista tapahtua uudestaan?
Historioitsijan mukaan eri aikoja ei voi verrata toisiinsa. Silti vastaavat olosuhteet voivat viedä kohti samanlaisia seurauksia.
Oluttupavallankaappaus tapahtui ihmiskunnan suurten kriisien eli suursodan ja pandemiaksi äityneen espanjantaudin jälkimainingeissa.
Vareksen mukaan epävarmuutta luovat tekijät kuten ilmastokriisi, pandemia tai sota voivat antaa jalansijaa ääriliikkeille.
Esimerkiksi tänä kesänä Suomessa on noussut esiin rotusotaan valmistautuneen uusnatsiliikkeen toiminta.
– Viime kädessähän vallankaappausyritykset eivät välttämättä ratkea siihen, kuinka suuri joukko on sitä tekemässä, vaan siihen, kuinka suuri joukko pistää päättäväisesti vastaan, Vares muistuttaa.
Katso Yle Areenasta: Adolf Hitler nousi valtaan vuonna 1933 ja pysyi vallassa aina huhtikuulle 1945 asti. Miten hän onnistui hurmaamaan kansakunnan, viemään sen sotaan ja keskitysleirien kauheuksiin. Sarjassa käydään läpi tapahtumat arkistomateriaalin ja haastattelujen kautta.