Vuosi 2024 tulee mitä todennäköisimmin määrittämään, mihin suuntaan Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa kääntyy, eturivin sotatutkijat Michael Kofman, Rob Lee ja Dara Massicot arvioivat.
Ukraina sodan analyytikkoina tunnetuiksi tulleet amerikkalaistutkijat käyvät War on the Rocksin esseessään läpi sodan tilannetta ja osapuolten heikkouksia ja vahvuuksia. He soimaavat Ukrainaa ja sen länsimaisia tukijoita pitkän tähtäimen strategisen näkemyksen puutteesta. Tutkijoiden mielestä Ukrainan ja sen liittolaisten on nyt muodostettava uusi strateginen visio seuraaville 18 kuukaudelle ja käytävä läpi, mitä sen toteuttaminen vaatii. Suunnitelman ytimessä tulisi heidän mukaansa olla tänä vuonna keskittyminen puolustukseen, uusien kykyjen rakentamiseen ja ensi vuoden hyökkäysten pohjustamiseen. Tämä vaatii muutoksia niin lännen tukipolitiikkaan kuin Ukrainan taistelutapaankin. Verkkouutiset kertoi tutkijoiden esityksistä tässä jutussa.
Tällä hetkellä moni laskettavissa oleva trendi suosii Kofmanin, Leen ja Massicotin mukaan hyökkääjää. Venäjä on virittänyt sotilasmenonsa ja sotamateriaalin tuotantonsa äärimmilleen ja värvää aggressiivisesti lisää miehiä rintamalle. Ukraina painii taas yskivän länsimaisen tuen ja paikoittaisen miespulan kanssa.
Ihanteellisessa tilanteessa Ukraina ja sen tukijat pystyisivät asiantuntijoiden mukaan näyttämään, ettei Venäjä onnistu tämän vuoden aikana saavuttamaan tavoitteitaan valtavista satsauksista huolimatta. Tämä kuluttaisi hyökkääjän potentiaalin siihen pisteeseen, että epävarmuuden edessä olisikin ensi vuonna Moskova eikä Kiova.
Kirjoituksessa tarjoillaan myös varoittava näkemys siitä, miten Ukraina voi hävitä sodan ja miltä tappio näyttäisi.
– Epäonnistuminen ei tarkoita, että sota ratkeaa jäätyneeksi konfliktiksi. Ukraina voi alkaa hävitä tämän vuoden aikana Venäjän etujen kasautuessa vuonna 2025 ja 2026. Lännellä on edessään elintärkeä valinta tänä vuonna, Kofman, Lee ja Massicot sanovat.
Mikäli oikeita poliittisia päätöksiä ei nyt tehdä, antaa länsi heidän mukaansa Venäjälle peruuttamattomasti etulyöntiaseman.
Sotatutkijat varoittavat siitä, miten voitto nähtäisiin Kremlissä.
– Tappion myötä Moskova pääsisi sanelemaan tahtonsa Ukrainalle ja poistumaan rintamalta uskoen siihen, että se oli käytännössä päihittänyt koko lännen.
– Huolimatta Venäjän kokemista strategisista kustannuksista, Ukraina menettäisi alueita ja maksaisi sodasta entistäkin kovemman hinnan väestön ja talouden menetyksinä.
Kofman, Lee ja Massicot muistuttavat Venäjän pysyvän sotilaallisena uhkana Euroopalle käy sodassa miten tahansa. Kalliin tappion kärsinyt Moskova on kuitenkin heidän mukaansa silti selvästi parempi vaihtoehto kuin voitosta rohkaistunut Moskova, joka pystyy toipumaan sodasta ilman huolia Ukrainan asevoimista.
Venäjä on kertonut omat ”ehtonsa” julkisestikin. Ne ovat kylmääviä ja heijastelevat Moskovan synkintä sotapropagandaa.
– Etsimme ratkaisua kriisiin Ukrainan demilitarisaation ja denatsifikaation kautta, uusien alueellisten todellisuuksien tunnustamista ja venäjänkielisen väestön oikeuksien varmistamista. Nämä tavoitteet olemme valmiit saavuttamaan vuoropuhelulla, Venäjän ulkoministeriö linjasi joulukuussa.
Käytännössä tällä tarkoitetaan Ukrainan asevoimien lakkauttamista, massiivista puhdistusta Kremlin propagandan natseiksi syyttämästä nykyhallinnosta ja sen tukijoista, Venäjän haluamien Ukrainan osien antamista virallisesti ja tunnustetusti sen hallintaan ja Moskovan veto-oikeutta maan sisä- ja ulkopolitiikkaan venäläisvähemmistön oikeuksien väitetyn takaamisen kautta.
Venäläinen rauha olisi siis Ukrainassa mitä todennäköisimmin varsin verinen, ja onkin helppo kuvitella, etteivät ukrainalaiset tähän vapaaehtoisesti taipuisi.
Vaikka kyse onkin asiantuntijoiden mukaan varsin ”karusta herätyksestä”, ei tällainen lopputulema ole väistämätön. Michael Kofmanin, Rob Leen ja Dara Massicotin mukaan lännessä on kuitenkin tehtävä kovia poliittisia valintoja sen välttämiseksi.
– Tämän vuoden aikana on tehtävä tärkeitä päätöksiä sodan saattamiseksi nykyistä suotuisammalle uralle – ja mitä nopeammin niitä tehdään, sitä parempi.
Tutkijoiden mukaan lännen resursseja ei saada tehokkaasti käyttöön ilman todellista pitkän tähtäimen strategiaa.
Mikäli Ukraina onnistuu kuitenkin torjumaan hyökkääjän tämän vuoden aikana ja aiheuttamaan Moskovan hyökkäyksiin kulutetuille joukoille merkittäviä tappioita ensi vuonna, kääntyy tilanne puolustajan eduksi.
Kofmanin, Leen ja Massicotin mukaan tavoitteena on sodan päättäminen Ukrainalle suotuisin ehdoin ja tavalla, joka varmistaa joko kestävän rauhan tai antaa Ukrainalle kyvyn turvata sellainen jatkossa.
Tappio merkitsisi puolestaan sitä, että Ukraina menettäisi alueitaan pysyvästi ja Venäjä pääsisi sanelemaan ehtonsa tavalla, joka rajoittaisi merkittävästi Ukrainan itsemääräämisoikeutta.
– [Ukrainan] on mahdollista saavuttaa tarvittava etulyöntiasema vuoteen 2025 mennessä. Paljon on kuitenkin kiinni lännen jatkuvasta tuesta ja juuri nyt tehtävistä valinnoista, tutkijat sanovat.
Michael Kofman ja Dara Massicot ovat erikoistuneet tutkimuksessaan Venäjän asevoimiin ja työskentelevät Carnegie ajatushautomon Venäjä-tutkimusohjelman vanhempina tutkijoina. Rob Lee on entinen Yhdysvaltain merijalkaväen upseeri ja FPRI-ajatushautomon vanhempi tutkija. Tutkijat ovat vierailleet useita kertoja Ukrainassa Venäjän suurhyökkäyksen alkamisen jälkeen.
LUE MYÖS:
Venäjällä on nyt ylivoima ja aloite – Vain näin Ukraina selviää ratkaisevasta vuodesta