Suomalaisia teloitettiin vuorella Espanjassa – nyt paikalliset nuoret haluavat löytää heidät
AZUARA, ESPANJA Koillis-Espanjan pienessä Azuaran kylässä on vain 600 asukasta, mutta kylän ympärillä olevissa joukkohaudoissa on tuhansia ruumiita, myös suomalaisia.
Kolme sukupolvea ehti vaieta hiljaiseksi kylässä tapahtuneet Espanjan sisällissodan 1936–1939 julmuudet, mutta kylän nuoret haluavat nyt selvittää, mitä kylässä tapahtui.
He pystyttivät suomalaisille vapaaehtoisille muistomerkin näiden taistelupaikoille Azuaran vuoren rinteelle.
19-vuotias Isabela Gorgas astelee poikaystävänsä Erik Salvadorin, 27, kanssa pitkin Azuaran vuoren reunan polkua laelle.
He johtavat kylän asukkaita suomalaisten muistotilaisuuteen. Kylä pystytti suomalaisille muistomerkin, jonka laattaan on kaiverrettu joukkohaudoissa olevien suomalaisten nimet.
Isabelan vanhemmat asuvat Azuarassa. Isabela viihtyy kylässä ja käy kotona viikonloppuisin. Viikot kuluvat filosofian opinnoissa Zaragozan yliopistossa.
Isabelan ja Erikin rinnalla Daniel Morato ja Eduardo Blasco kiipeävät vuoren rinnettä suomalaisen konekiväärikomppanian viimeisille taistelupaikoille. He ovat aktiivisia kotikylänsä historianmuistoyhdistyksessä.
– Kotikylässäni on sodan jälkeen vallinnut puhumattomuuden perinne liian kauan. Meidän nuorten velvollisuus on rikkoa se ja antaa ääni heille, jotka pelon vuoksi painostettiin vaikenemaan sodan julmuuksista.
– Suomalaisvainajat pitää etsiä ja tunnistaa. Heidät pitää haudata kunniallisesti. Arvostan heitä, sillä he taistelivat kylän puolesta fasismia vastaan, Isabela Gorgas lisää.
Espanjan maaseudulla viha punaisten ja valkoisten välillä on kytenyt sodasta lähtien. Francolaisten valtaan jäänyt kylä on ollut kauan oikeistomielinen. Isabela, Erik ja muut nuoret rikkovat pelkoon perustuvan umpion, kun he kunnioittavat vapaaehtoisia, jotka olivat vasemmistolaisia, anarkisteja ja kommunisteja.
– On uskomatonta, että suomalaiset tulivat niin kaukaa tänne Azuaraan puolustamaan meitä. Se on kiinnostavaa. Sen vuoksi olen kiinnostunut koko Espanjan sisällissodasta, sanoo Eduardo, 23.
Alueella taisteli 21 suomalaista
Azuaran kylän taistelut olivat lyhyet, mutta ratkaisevat osana Aragonian taistelua. Taistelu ratkaisi osaltaan sodan päättymisen kenraali Francisco Francon voitoksi. Verilöylystä Azuarassa on kulunut 85 vuotta (siirryt toiseen palveluun).
Alueella taistelleet 21 suomalaista olivat osa kanadalaista Mackenzie-Papineaun pataljoonaa. Se taisteli marokkolaisten fasistien tukemaa Francon armeijaa, jossa oli 45 000 taistelijaa, vastaan.
Mackenzie-Papineaun pataljoonassa oli 6 500 taistelijaa, kertoo vapaaehtoistaistelijoihin perehtynyt tutkimusjohtaja Erik Salvador.
Hän opiskeli historiantutkijaksi ja opettajaksi Zaragozan yliopistossa ja johtaa tutkimuksia Azuarassa.
Suomalainen konekiväärikomppania suojasi kylää vuoren laelta. Naiset ja lapset elivät kuukausia pommisuojassa vuoren luolissa. Miehet hoitivat karjaa, viljelivät maata ja sotivat.
Kahdeksan suomalaista teloitettiin Azuarassa
Kenraali Franco ihaili Italian diktaattorin Benito Mussolinin ja Saksan Adolf Hitlerin fasismia.
Francon joukoissa taisteli sodan aikan espanjalaisten lisäksi 70 000 italialaista, 16 000 saksalaista ja 80 000 marokkolaista. Kansainvälisiä vapaaehtoisia fasismia kannattaneissa Francon joukoissa oli 7 000.
Tasavaltalaisten puolella eri maiden vapaaehtoisia oli 50 000, ja heistä taisteluissa menehtyi 10 000.
Suomalaiset sotivat tasavaltalaisten puolella. Heitä oli kaikkiaan 250–400, ja suuri osa palveli konekiväärimiehinä. Suomalaiset vapaaehtoiset tulivat Suomesta, Yhdysvalloista ja Kanadasta sekä jokunen myös Ruotsista.
He eivät osanneet espanjaa, mutta yhteinen kieli löytyi, kun Suomesta tulleet sijoitettiin Kanadan suomalaisten pataljoonaan.
Azuaran kylän taistelu oli lyhyt ja se käytiin Koillis-Espanjan tasanko- ja vuoriseudulla Aragoniassa Zaragozan kaupungin eteläpuolella.
Kevättalvi 1937 oli Azuarassa kylmä. Pakkasta oli -17 astetta. Suomalaiset asettivat konekiväärinsä vuoren laelle. Elokuussa Francon joukot valtasivat kylän.
Asukkaat pakenivat. Kylän vanhat asukkaat muistavat, että konekiväärien rätinä oli viimeinen ääni kylästä, jonka he paetessaan kuulivat.
Kahdeksan suomalaismiehen konekiväärikomppania jäi vuorelle mottiin francolaisten joukkojen vangiksi. Heidät teloitettiin.
Erikillä on aavistus suomalaisten hautapaikasta, mutta ei varmuutta asiasta.
– Ei ole ihmisarvon mukaista jättää heitä joukkohautoihin. Etsimme heidät. Saamme siten yksityiskohtaista tietoa siitä, mitä heille tapahtui. Se on osa kotikyläni historiaa.
Ukrainan ja Espanjan vapaaehtoisissa samoja piirteitä
Espanjan sisällissodan tutkija, filosofian tohtori Mikko Ylikangas seisoo Madridin ulkopuolella Bruneten kylässä tutkien etulinjaa, jossa suomalaisia taisteli.
Suomalaisten vapaaehtoisten kohtalo oli surullinen. Kolmasosa heistä kaatui ja suuri osa vammautui. Yksi sairastui ja kuoli Ranskalaisten keskitysleirillä. Hän on leirin haudassa Ranskan Pyreneillä.
Osa palasi Suomeen, taisteli talvi- ja jatkosodassa tai loikkasi Neuvostoliittoon, jossa joutui teloitetuksi.
Nykypäivän Ukrainan ja sisällissodan ajan Espanjan vapaaehtoisissa on samoja piirteitä, mutta historian konteksti oli erilainen Ukrainaan verrattuna.
Espanjan sisällissodassa Euroopassa toisen maailmansodan alla nouseva fasismi ajoi espanjalaiset sotaan toisiaan vastaan.
Ukrainassa vapaaehtoistaistelijat sotivat Venäjän hyökkäyssotaa vastaan Ukrainalle kuuluvilla alueilla.