Kun Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan Perseverance-mönkijä laskettiin Marsiin helmikuussa 2021, mukana oli laite sen kokeilemiseksi, voitaisiinko Marsin erittäin hiilidioksidipitoisesta kaasukehästä valmistaa happea.
MOXIE-laite on pieni prototyyppi, mutta sen onnistuminen on peruskivi happitehtaalle.
Marsin kaasukehässä on alle prosentti Maan ilmakehän happimäärästä. Jos ihminen aikoo naapuriplaneetalle, jostakin happea on kuitenkin saatava niin hengittämistä kuin polttoaineen palamista varten.
Hapen kuljettaminen Maasta on niin valtava haaste, että ilman paikallista tuotantoa matkat Marsiin jäisivät todennäköisesti yksisuuntaisiksi.
Nasan mukaan MOXIE on tuottanut kaikkiaan 122 grammaa happea. Se riittäisi pitämään aikuisen ihmisen hengissä kolme tuntia. Pieni koira hengittelisi sillä kymmenisen tuntia, kertoo Nasa. Määrä voi kuulostaa vähältä, mutta laitteen valmistanut MIT-instituutti on tulokseen enemmän kuin tyytyväinen.
Tehokkaimmillaan MOXIE valmisti 12 grammaa erittäin puhdasta happea tunnissa. Se ylitti tavoitteen kaksinkertaisesti. Lisäksi MOXIE osoitti, ettei se ole moksiskaan Marsin hyvin voimakkaasta vuodenaikojen vaihtelusta.
Pikku MOXIEn työ on nyt tehty. Tulevaisuudessa siintävän suuren MOXIEn tavoitteet ovat kymmeniä happitonneja. Jos ensimmäinen Mars-miehistö on vaikkapa nelihenkinen ja viipyy naapuriplaneetallamme vuoden, tarvitaan noin tonni happea hengittämiseen ja noin 25 tonnia paluulentoon.
Hengitysilman tarve moninkertaistuu, kun Marsiin aikanaan perustetaan siirtokunta. Kovin isoa alkujoukkoa ei silti tarvita, vaan minimissään riittää 22 ihmistä, laskee arXiv-sivustolla ennakkoon julkaistu tutkimus. Siltä puuttuu vertaisarviointi.
Yhdysvaltalaisen George Mason -yliopiston tilastotutkijat lähtivät psykologisesti elinkelvon siirtokunnan jäljille ABM-mallinnuksen avulla eli määrittelemällä yksittäisten toimijoiden lisäksi heidän vuorovaikutuksensa yhteisönä.
Lähtökohdiksi otettiin muita yhteisöjä, joissa stressitaso voi nousta korkeaksi ja jotka saattavat joutua tulemaan toimeen ilman jatkuvaa yhteyttä ulkomaailma, kuten Kansainvälisen avaruusaseman ISS:n ja sukellusveneiden miehistöjä, arktisia tutkimuskuntia ja sotilasjoukkoja.
Aiempien tutkimusten mukaan sopuisa ihmistyyppi selviäisi Marsin monista haasteista parhaiten. Tällä kertaa tutkijat tulivat siihen tulokseen, että myös luonteiltaan monenlaisesta joukosta voisi kasvaa kymmenien tai jopa satojen ihmisten yhdyskunta. Pisin mallinnus ulottui 28 vuoden päähän.
22 ensiasuttajaa on aivan liian vähän itsenäisen ja toimivan siirtokunnan luomiseksi, kommentoi ranskalaisen IMS Bordeaux -laboratorion astronautiikan professori Jean-Marc Salotti Live Science -sivustolla.
Neljän eri persoonallisuustyypin lisäämistä tutkimuksen parametreihin hän pitää hyvänä oivalluksena mutta ei riittävänä. Tyypit ovat sopuisa, sosiaalinen, reaktiivinen, jota eivät miellytä muutokset, sekä neuroottinen, joka on kärkäs kilpailemaan ja aggressiivinen.
Salotti päätyi omassa tutkimuksessaan joitakin vuosia sitten 110 ihmisen minimiin. 22 ihmisen yhteisö voisi hänen mukaansa pysyä hengissä jonkin aikaa mutta siitä ei olisi kukoistamaan. Niin pienessä joukossa ei olisi kylliksi tietojen ja kykyjen kirjoa, jolla se selviäisi yllättävistä ääritilanteista, hän sanoo.
Englannissa esiteltiin viime vuonna avaruustutkijoiden, arkkitehtien ja insinöörien idea Marsiin pystytettäväksi taloksi.
Runsaat kolme vuotta sitten Mars oli isosti otsikoissa, kun sinne lähti peräperää kolme luotainta. Mitä hankkeille nyt kuuluu?
Nasan Mars2020-mission Perseverance -mönkijän mukana Marsiin matkanneelta Ingenuity-helikopterilta toivottiin edes yhtä onnistunutta lentoa sen todistamiseksi, että lentäminen muuallakin kuin Maassa on mahdollista. Viime kuussa Ingenuity lensi 54. kerran.
Perseverancen robottikäsivarren SHERLOC-laite puolestaan on kerännyt muinaisen järven pohjasta orgaanisia molekyylejä. Ne voisivat olla elämän rakennuspalikoita, joskin tutkijat myöntävät, että alkuperä on todennäköisimmin geologinen. Nature-lehdessä julkaistu tutkimus on silti kiehtovaa uutta todistusaineistoa Marsin menneisyydestä.
Arabiemiraattien Hope-luotain tarkastelee kiertoradaltaan Marsin kaasukehän dynamisuutta sekä sen, ulkoavaruuden ja aurinkotuulen reaktioita toisiinsa. Päätavoitteina on selvittää, miten Mars menetti happipitoisen kaasukehänsä, ja saada lisätietoa Marsin ilmastonmuutoksista.
Hope on suunnannut silmänsä myös pieneen Deimos-kuuhun. Nature-lehdessä julkaistu tutkimus horjuttaa vanhaa käsitystä, jonka mukaan Deimos oli asteroidi, kunnes Mars nappasi sen painovoimallaan kiertolaisekseen. Deimos näyttääkin olevan emoplaneettansa kanssa samaa marsperää.
Kiinan Tianwen-1-mission Zhurong-mönkijä vaipui toissa keväänä uneen, kun Marsin talvessa ei riittänyt auringonvaloa akkujen lataamiseen. Uni oli suunniteltu mutta Zhurong ei olekaan vironnut siitä ainakaan toistaiseksi. Ilmeisesti päälle on kerääntynyt liikaa hiekkaa ja tomua, Kiinan avaruushallinnosta arvellaan.
Ennen nukahtamistaan Zhurong ehti kuitenkin toimia vuoden, mikä ylitti alkuperäisen tavoitteen. Mönkijän suuri läpimurto ovat suolapitoisista dyyneistä löydetyt lupaavat vihjeet vedestä, joka näyttää aaltoilleen Marsissa vastikään. Science Advances -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan siitä on vain 400 000 vuotta, aurinkokuntamme iässä lyhyt aika.