Tiedätkö, mitä tarkoittavat Hermeksen siemenneste tai Hestian veri? Uusi kirja avaa antiikin ajan maagista maailmaa
Muinaisessa Rooman valtakunnassa vainajien henget saattoivat käyttäytyä uhkaavastikin, mutta eipä hätää. Roomassa nimittäin vietettiin aina toukokuussa Lemuria-juhlaa, jonka aikana räyhähenget saattoi laittaa aisoihin taikamenoilla.
Aluksi pistettiin peukalo suljetun nyrkin sisälle ja pestiin kädet lähdevedessä. Sitten heitettiin ilmaan mustia papuja ja lausuttiin loitsu yhdeksän kertaa – kyseinen luku oli tärkeä, koska Apollo-jumalan äiti kärsi synnytystuskia yhdeksän päivää ja yhdeksän yötä. Tässä vaiheessa homma olikin jo hoidossa: vainajien varjoja nimittäin oli harhautettu ja pelottelun sijaan ne keskittyivät papujen keräämiseen.
Historioitsija ja antiikintutkija Maijastina Kahloksen tuoreTaikakirja (Otava, 2023) suorastaan pursuaa tällaisia esimerkkejä. Antiikkia pidetään perinteisesti rationaalisen ajattelun ja ylevän retoriikan kehtona, mutta Platonin ja Aristotelen filosofisten rakennelmien vastapainona myllersivät aivan toisenlaiset voimat.
Arkista kontiaista esimerkiksi pidettiin maagisena eläimenä, koska se asusteli pimeässä maan alla. Ja kun popsi poskeensa maamyyrän vielä sykkivän sydämen, hankki itselleen kyvyn ennustaa tulevaisuutta.
– Taikakirjan tarkoituksen on tuoda esille antiikin Kreikan ja Rooman monimuotoisuutta. Tavallisten kansalaisten maailmankuvaan kuuluivat oleellisena osana loitsut, kiroukset ja rituaalit. Magiaa ja erilaisia uskomuksia oli kaikkialla, Maijastina Kahlos toteaa.
Syynä tähän oli pitkälti se, etteivät antiikin ihmiset tunteneet taudinaiheuttaja eli mikrobeja, joten sairaudet ja niiden syyt piti selittää jollakin tavoin.
– Perusselityksenä toimi jumalallinen henkimaailma. Antiikin ihmiset kokivat, että ympäristö oli täynnä erilaisia henkiolentoja jotka aiheuttivat sairauksia. Yleensäkin uskominen maailmassa pörrääviin henkiolentoihin oli niin voimakasta, että asioita tehtiin niiden ehdoilla.
Kiroustaulut kertovat monimutkaisesta maagisesta maailmasta
”Sielu, mieli ja keho pysykööt suljettuina, palakoot ne ja mädätkööt”
– kiroustaulun tekstiä 300–400-luvun Roomasta
Antiikin ajan magiaan ovat liittyneet oleellisena osana kiroukset, joita säilynyt runsaasti lyijystä valmistetuissa, niin sanotuissa kiroustauluissa. Kirouksella pyrittiin vahingoittamaan toista osapuolta keinoja kaihtamatta. Useimmiten kiroukset liittyvät kilpailutilanteisiin ja urheiluun, kuten suosittuihin hevoskilpa-ajoihin.
– Tauluissa saatetaan kirota kilpailevan joukkueen ajajia, mutta myös hevosia. Erään tutkijan mukaan hevosparat ovat olleet antiikin aikoina se kaikkein yleisin kirousten kohde, Maijastina Kahlos kertoo.
Kirousten skaala oli laaja, ja esimerkiksi oikeudenkäynneissä pyrittiin kiroamaan vastapuoli: tarkoituksena oli saada tämä mykäksi ja kykenemättömäksi ajamaan asiaansa. Oikeussaliin saatettiin esimerkiksi jättää rampautettu kameleontti, joka halvaannutti myös vastapuolen.
Kirouksilta pystyi suojautumaan vastaloitsun avulla, mutta ovela kilpailija saattoi kumota vastaloitsun lisäloitsulla, ja tästäkin tasosta voitiin edetä vielä pidemmälle, mikä kertoo antiikin ajan magiajärjestelmän monimutkaisuudesta.
– Kyseessä on valtava merkitysten summa, joka avaa sekä sosiaalista maailmaa että todellisuutta hyvin kiinnostavalla tavalla. Ihmistä on voitu syyttää siitä, että tämä on harjoittanut vahingoittavaa taikuutta toista vastaan, Maijastina Kahlos sanoo.
Saman logiikan mukaan magialla voitiin myös kuitata ja selittää epätoivottavaa ja tökeröä käyttäytymistä ja mokailua.
– Jos oli käyttäytynyt oudosti tai huonosti, saattoi vedota siihen, että minuthan oli noiduttu ja että olin pahantahtoisten voimien vaikutuksen alaisena.
Vainajista löytyy voimaa
”Tähän hän oli pannut neniä ja sormia, tuohon ristinpuiden nauloja, joissa oli vielä lihansiruja, tuonne murhattujen verta ja petojen raatelemien uhrien kalloja.”
– Apuleiuksen (124–170) kuvaus noitakeittiöstä Kultainen aasi -romaanissa
Antiikin ajan magiaan liittyi meidän näkökulmastamme myös runsaasti makaabeereja ja shokeeraavia piirteitä. Taikuutta sisältävien kasvien poimimiseen liittyi tarkkoja rituaaleja, joiden yhteydessä saatettiin esimerkiksi uhrata koira, jota oli ensin pidetty nälässä.
Myös ihmisruumiilla ja sen eritteillä oli magiassa suuri merkitys. Nuoren pojan virtsa oli esimerkiksi oleellinen osa tehokasta ryppyvoidetta. Tässä oli tärkeää se, ettei poika ollut vielä murrosiässä.
Magiaan liittyi myös vainajien ruumiinosien tai peräti kokonaisten ruumiiden ryöstely, joka kiellettiin 300-luvulla Roomassa kuolemantuomion uhalla.
– Uskomuksiin kuului se, että kaikki vainajiin ja kuolemaan liittyvät asiat olivat antiikin magiassa erityisen voimakkaita ainesosia, Maijastina Kahlos toteaa.
Niinpä esimerkiksi ristipuun, johon joku oli ripustettu ja kokenut kohtalonsa, naulat huokuivat maagista voimaa, kuten myös hirttonaru, joka oli kuristanut jonkun hengiltä. Ristiinnaulitseminen oli antiikin aikana rangaistus.
Antiikin kirjallisuudessa kerrotaan toistuvasti myös pahantahtoisesta magiasta ja siihen liittyvistä ihmisuhreista, joihin kuului ihmisveren juominen sekä ihmislihan syöminen sikiöiden ja vastasyntyneiden lasten surmaamisen ohella. Roomalaisen historiankirjoituksen mukaan ihmisuhreja on todennetusti ollut ja niillä on lepytelty jumalia. Myös joissakin taikoihin käytettävissä ainesosissa saatetaan mainita ihmisen veri tai ihmisen sydän.
– Kannattaa huomata, että antiikin ajan kirjallisuus on täynnä erilaisia tarinoita ja myyttejä, joka pyrkii shokkiefektiin kuten esimerkiksi nykyisin kauhuelokuva. Tällaisia tarinoita, joissa kerrotaan haudoista luita etsivistä noita-akoista, ei ehkä kannata ottaa ihan tosissaan. Toisaalta taas on säilynyt ohjekirjoja, joista löytyy hyvinkin vastenmieleisiltä tuntuvia ainesosia, Maijastina Kahlos jatkaa.
Osa ohjekirjoista löytyvistä hyvinkin oudonkuuloisista ainesosista on kuitenkin ollut oman aikansa koodikieltä. Hermeksen siemenneste on viitannut tilliin, Hestian veri kamomillaan ja lääkärin luu hiekkakiveen.
Harry Potterit sivuavat antiikin magiaa
Antiikista peräisin oleva maaginen ajattelu näkyy edelleen nykyajassa vaikkapa astrologian muodossa, joka oli suosittua sekä Kreikassa että Roomassa.
– Ei tarvitse kuin vilkaista erilaisia lehtiä, ja niistä löytyy edelleen runsain määrin horoskooppeja, Maijastina Kahlos toteaa.
Taikakirjassa viitataan hauskalla tavalla useampaakin otteeseen J.K. Rowlingin Harry Potter -romaaneihin, ja syystäkin.
– Harry Pottereista käy ilmi, että J.K. Rowling on selvästikin hyvin perehtynyt antiikin kirjallisuuteen ja traditioihin ja tuntee ne erittäin hyvin.
Mandrake eli alruuna oli antiikin ajan kuuluisin ihmekasvi, ja siihen liitettiin usein inhimillisiä ominaisuuksia. Harry Potter ja salaisuuksien kammio -kirjassa Hermione kertoo yrttitiedon tunnilla seuraavaa:
– Alruunan parku on kohtalokas sille, joka kuulee sen.