Väkivahvoilla Lampisen veljeksillä Maxilla, 17, ja Micolla, 16, tavoitteena olympiakulta – hurjat raudat maastavedossa kertovat kyvyistä

Mäntsälässä sijaitseva Sälinkää on tunnettu lähinnä laadukkaasta konepajastaan, mutta pian kylä saattaa olla urheiluväen huulilla nuorten heittäjäveljesten ansiosta. Melkoisia koneita toki hekin nuoresta iästään huolimatta.

Max Lampinen on 17-vuotias ja Mico Lampinen 16-vuotias. Jälkimmäinen on siis paperilla pikkuveli, mutta reaalimaailmassa kaikkea muuta kuin pikkuinen. Micolla on nimittäin mittaa 201 senttiä ja painoa 115 kiloa.

Veljekset ovat heittäneet jo vuosien ajan ikäluokkansa ennätystuloksia ja sijoittuneet maailmantilastossa kärkikolmikkoon.

Maxin päälaji on moukari ja Micon kiekko. Heinäkuussa kumpikin nappasi päälajissaan arvokisamitalin, ja Mico onnistui nousemaan mitalipallille myös sivulasissaan moukarissa.

Max moukaroi hopeaa alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa Kolumbiassa ja Micon hopea (moukari) ja pronssi (kiekko) olivat tuliaisia Slovakian Banska Bystricassa järjestetyiltä nuorten Euroopan olympiafestivaaleilta.

Toki mitalit lämmittivät veljesten mieltä, mutta vielä talvella kummankin tavoitteena oli mestaruus. Keväällä suunnitelmat muuttuivat, kun Max sairastui koronaan.

– Sen jälkeen katosivat tehot heittämisestä, kertoo valmentajaisä Tero Lampinen.

Lekan ja kiekon noutaminen on tullut tutuksi Max ja Mico Lampiselle vuosien mittaan. Kuva: Janne Aaltonen

Micolla puolestaan diagnosoitiin rasitusvamman esiaste, mikä tarkoitti viiden viikon treenitaukoa ja siihen päälle neljän viikon kuntoutusta. Samalla alle 18-vuotiaiden EM-kisat Jerusalemissa vaihtuivat Slovakian EYOF-kisoihin.

Arvokisakokemus oli kummallekin uusi, mutta heittämistä nuorukaiset ovat harrastaneet pienestä pitäen. Valmennuksesta on vastannut alusta lähtien isä Tero, jolla on omaa taustaa yleisurheilusta ja voimanostosta.

– Alkuvaiheessa sain Asko Airikalta vinkkejä perusheittotekniikkaan, mutta voin sanoa valmentaneeni poikia 95 prosenttisesti itse, Tero sanoo.

Kun poikien äiti heitti nuorena keihästä ja oli pitkään harjoituksissakin mukana, voidaan puhua todellisesta yleisurheiluperheestä. Tai pikemmin rata- ja kenttäurheiluperheestä, sillä Lampiset kilpailivat lapsena myös juoksumatkoilla ja hypyissä.

Lisäksi he ovat olleet mukana jalkapallossa ja koripallossa sekä Mico myös painissa ja jääkiekossa. Sählyä pojat pelaavat yhä kaverien kanssa vaihteluna muulle treenaamiselle.

– Max on nopea ja hänellä on kova pomppu, isä kehuu esikoistaan.

Tero Lampinen on valmentanut poikiaan näiden koko uran ajan. Kuva: Janne Aaltonen

Micolla on puolestaan komeat raamit ja 210 sentin syliväli tarjoaa mahtavan potentiaalin kiekonheittoon.

– Nykyään treenaan 80 prosenttia kiekkoa ja 20 prosenttia moukaria, Mico sanoo.

Harjoituspaikka oli alkuvaiheessa kotikulmilla Mäntsälässä, mutta vaihtui Eläintarhan kenttään vuonna 2013, kun veljekset vaihtoivat HKV:n paitaan.

– Silloin oli ajatuksena tehdä Maxista pikajuoksija tai pituushyppääjä, mutta vähitellen heitoista tuli poikien päälaji, isä sanoo.

Kun moukarikaaret alkoivat pidentyä, piti etsiä uusia virikkeitä. Vuonna 2017 Lampisten matka jatkui Someron Esaan, jossa oli tarjolla lajitietoutta ja laadukas heittopaikka.

– Suunnitelma ei täysin onnistunut, emmekä pystyneet käymään Somerolla kovin usein, Tero Lampinen kertoo neljän vuoden rupeamasta.

Koronapandemia rajoitti yhteydenpitoa ja romutti myös Someron Esan talouden, joka perustui pitkälti Esakallion tanssilavan tuottoihin. Kun Esa ei pystynyt enää tukemaan seuran urheilijoita, Lampiset vaihtoivat täksi kaudeksi vantaalaisen KU-58:n riveihin.

– Se sopi meille hyvin, koska Hiekkaharjussa on hyvät harjoitusolosuhteet ja seurassa hyvä meininki, isä sanoo.

Vantaan lisäksi veljekset treenaavat edelleen kotitanhuvillaan Mäntsälässä ja Eläintarhassa. Harjoituksissa pääpaino on määrän sijasta laadussa.

– Esimerkiksi moukarissa Micolle tulee vuodessa noin 300 heittoa, kun tiedän joidenkin keräävän 3 000 heittoa, isä sanoo.

Max Lampinen käyttää kolmen pyörähdyksen vauhtia. Kuva: Janne Aaltonen

Lampisten systeemissä treenataan vain kerran päivässä ja kuudesti viikossa. Tämä sopii Mäkelänrinteen lukiota käyvälle Maxille.

– Jos harjoittelen aamulla, jää illalla aikaa muuhunkin.

Mico ei lähde isoveljen tavoin Helsinkiin kouluun, vaan aloitti juuri lukion Mäntsälässä.

– Ei tarvitse matkustaa ja lisäksi Mäntsälän kouluun tulee muutama kaveri, Mico perustelee valintaansa.

Talviaikaan veljekset löytää Myllypuron Liikuntamyllystä, jossa pääsee heittämään pressuun. Punttitreeniä he pystyvät tekemään kotonakin.

– Korona-aikaa tuli ostettua kotiin tarvittavat laitteet ja joka huoneessa on vähintään yksi väline, isä naureskelee.

Rautaa ei nostella pelkästä liikunnan riemusta. Lampiset menivät muutama vuosi sitten Keravan Bodonoksen salille ja kisaavat talvisin voimanoston SM-kisoissa.

– Voimaharjoitteluun tulee lisäpontta, kun on kisat tavoitteena, kolmikko perustelee.

Max on nostanut penkistä 130 kiloa ja maastavedon ennätys on 265 kiloa. Micon lukemat ovat 125 kiloa ja 210 kiloa.

Maxin esikuvana on ME:n haltija Juri Sedyh, joka käytti kolmen pyörähdyksen tekniikkaa. Myös Max on toistaiseksi pyörinyt ringissä kolme kertaa, mutta hän saattaa siirtyä tavanomaiseen neljään pyörähdykseen, kun käteen lyödään painavampi miesten moukari.

– Tällä hetkellä neljällä pyörähdyksellä lentää pari metriä vähemmän, mutta kyllähän neljällä pyörähdyksellä saa enemmän aikaa vauhdin kiihdyttämiseen, isä analysoi.

Komearaamisella Mico Lampisella on edellytkset heittää kiekkoa todella pitkälle. Kuva: Janne Aaltonen

Kilpailuhenkiset Lampiset ovat perinteisesti kiertäneet kisoja syyskuun lopulle asti. Tänä kesänä Maxilla on vielä edessä oman ikäluokan SM-kisat ja Micon tähtäimessä on syyskuun alun Ruotsi-ottelu.

– Nuoretkin pääsevät Olympiastadionille, mikä olisi hieno kokemus, Mico sanoo.

Olympia-sana on lausuttu Lampisten aamiaispöydässä usein.

– Maxin tavoitteena on olla mukana jo Pariisin kisoissa 2024 ja lopullisena tavoitteena on kummallakin pojalla olympiakulta, isä paaluttaa.