Peking
Teemu Hartikainen, 31, on ihastuttanut Leijonien paidassa olympiajäällä.
Kun 186-senttinen ja yli satakiloinen jässikkä asettaa takapuolensa vastustajan tielle suojatessaan kiekkoa, häneltä on mahdotonta viedä peliväline pois.
Tämän Hartikaisen erityistaidon ansiosta Leijonien (ja KHL-seura Ufan) ykkösketju Markus Granlund–Sakari Manninen-Teemu Hartikainen saa todella usein vyörytettyä pitkiä hyökkäysmyllyjä vastustajan päädyssä.
Se näkyy myös olympialaisissa tulostaululla: kolmeen otteluun Hartikainen on tehnyt jo viisi (1+4) tehopistettä.
Teemu Hartikainen ja kumppanit tuulettamassa maalia Ruotsin verkkoon.
Tulosta Hartikaiselta Pekingin-turnauksessa odotetaankin, sillä hän on tehnyt murhaavaa jälkeä KHL:ssä.
Etenkin viime kausi oli häikäisevä: 53 runkosarjaottelussa Hartikainen takoi 64 (28+36) pistettä ja sijoittui KHL:n pistepörssissä toiseksi.
Tällä kaudella savolaisjässikän tahti on ollut maltillisempaa: 41 ottelua ja 24 (13+11) tehopistettä.
Pistetahdin hiipumiselle on kuumeisesti etsitty syitä Venäjällä.
Liikkeelle on lähtenyt ilkeitäkin väitteitä. Venäläismediassa on jopa julistettu Ufan olevan tyytymätön Hartikaisen fyysiseen suorituskykyyn ja tämän olevan jopa ”surkeassa” kunnossa.
Väitteitä siteerattiin suomalaisessakin mediassa, ja ne ilmeisesti kantautuivat Hartikaisenkin korviin.
– Niin. Kuntohan on se ensimmäinen asia, mitä on helppo syyttää aina, Hartikainen sanoo Sanoman olympiatiimille Leijonien jääharjoitusten jälkeen Pekingissä.
– Taustalla voi olla paljon muitakin asioita. Ikää tulee lisää. Ei se ihan niin mene, että koko ajan välttämättä pystyn pitämään sitä viime kauden piste per peli -tasoa yllä. Silloin se tietysti vaikuttaa siltä, että olisin huonommassa kunnossa, hän jatkaa.
Lue lisää: Tässä on Leijonien vastustaja puolivälierissä
Sen Hartikainen hyvin tiedostaa, ettei hänen KHL-kautensa ole ollut pelkkää riemumarssia.
– Vuoristorataa, Hartikainen kuvailee kauttaan.
– Meille syntyi lapsi syksyllä. Vähän erilainen kausi… Influenssat, koronat ja kaikki olivat syksyllä. Tärkeintä on, että joukkue pärjää. Viime kaudella meillä oli hyvä runkosarja, nyt keskitymme kevääseen.
Teemu Hartikainen mielipuuhassaan jo vuonna 2014: suojaamassa kiekkoa maalin takana. Jokereita edustanut Atte Ohtamaa ei tahtonut pysyä kyydissä. Nyt he molemmat edustavat Leijonia olympialaisissa.
Olympiajäillä ei ole näyttänyt siltä, että Hartikaisen kuntopuolessa olisi jotain valittamista.
Järkäle on esiintynyt edukseen, vaikka tutun ketjun kolmas lenkki Markus Granlund on ollut ulosajon ja pienen loukkaantumisen takia enemmän sivussa tositoimista kuin kaukalossa.
UFAssa Hartikainen on jo seuralegenda. Kuopiolainen vääntää samassa seurassa jo yhdeksättä kauttaan – ja mediatietojen mukaan nauttii miljoonapalkkaa.
Vaikka venäläismediassa on esitetty ilkeitäkin väitteitä hänen kunnostaan, Ufassa Hartikainen kokee olevansa arvostetussa asemassa ja on tuskin väärässä.
– Peliesitysten kautta minua kohtaan on syntynyt tietynlainen luottamus ja kunnioitus. Vaikka nyt on ollut vähän vaikeampi syksy, niin silti siellä luotetaan, että peli vielä kulkee. Ja kysellään kuulumisia, mikä ei välttämättä joka paikassa ja joka pelaajalle olisi mahdollista, Hartikainen ruotii.
On harvinaista, että ulkomaalaisvahvistus nousee KHL-seurassa kunnioitetuksi seuralegendaksi. Niin tuulisiksi työpaikoiksi itäliigan pestit tiedetään etenkin vierastyöläisille.
– Varmaan luonnekin vaikuttaa asiaan. En tuittuile, jos peli ei kuljekaan vaan etsin omasta takaa syytä. Se on varmasti auttanut, Hartikainen sanoo.
Koti. Se on Hartikaisen mielessä yhä useammin, vaikka toisaalta yli kahdeksan vuoden aikana hän on ehtinyt sopeutua ja tottua venäläiseen elämänmenoon.
– Arki on helpottunut vuosi vuodelta. Mutta joudun olemaan paljon erossa perheestäni ja kaikista läheisistäni. Vuosien aikana on alkanut tuntua kaipuu omiin piireihin, kuopiolainen Hartikainen sanoo.
Hartikaisen perhe viettää suurimman osan ajasta Venäjällä mutta saattaa matkustaa Suomeen esimerkiksi Ufan pitkien vieraskiertueiden aikana.
Hartikainen on tehnyt selväksi viihtyvänsä hyvin kotikaupungissaan Kuopiossa. Hänen reissunsa sieltä maailmalle on kestänyt kauan.
Hän ponnisti Pohjois-Amerikkaan jo yli kymmenen vuotta sitten ja seilasi kolmen kauden ajan NHL:n ja AHL:n välillä ennen asettumistaan Venäjälle.
– NHL-urastani ei jäänyt mitään hampaankoloon. Olen saanut Venäjällä taitoni esiin niin hyvin kuin mihin rahkeeni ovat riittäneet. Olisinko edes tullut samanlaiseksi pelaajaksi Pohjois-Amerikassa? Mahdotonta sanoa, Hartikainen pohtii.
Hartikaisen mukaan NHL-seurat eivät ole juuri viime vuosina lähestyneet, vaikka suomalaistykki on tahkonnut hienoja kausia ruplaliigassa.
– Ei ole tarvinnut miettiä asiaa (NHL:ää). Minulla on ollut sopimus päällä melkein koko ajan. Mielelläni lähtisin, mutta en usko sieltä tulevan enää mitään tarjouksia. Liikkeeni taitaa juuri ja juuri riittää näihin Euroopan kaukaloihin, Hartikainen sanoo hymyillen.
Ei liike, vaan se kyky suojata kiekkoa.
Miten siitä tuli vahvuutesi kiekkokaukalossa?
– Pienenä pihapeleissä en paljoa kikkaillut vaan suojasin aina palloa. Minulla oli vähän isompi runko. Sitä kautta suojaus siirtyi jääkiekkoon.
– Nopeus ei ole koskaan ollut vahvuuteni, mutta voiman ja fyysisyyden avulla olen pystynyt rakentamaan urani. Voimaa on tullut koko ajan lisää, ja käytän sitä enemmän ja enemmän.
Leijonat kohtaa keskiviikkona puolivälierässä Sveitsin. Ottelu alkaa kello 10.40.