Aitajuoksija Viivi Lehikoinen juoksi kahdeksan sadasosan päähän nimissään olevasta Suomen ennätyksestä. Aika ei kuitenkaan riittänyt MM-finaaliin.
Viivi Lehikoinen oli ristiriitaisissa tunnelmissa 400 metrin aitojen välierien jälkeen. 23-vuotias aituri oli erässään upeasti kolmas kivikovien Rushell Claytonin ja Anna Cockrellin jälkeen ajalla 54,48. Hän jäi omasta SE-tuloksestaan 54,40 vain kahdeksan sadasosaa.
Lehikoinen oli lopulta 11:s. Oman eränsä jälkeen hän ehti istuskella odotustilassa yhden erän verran. Kaukainen toivo finaalipaikasta eli, kunnes toisen erän tulokset lävähtivät tauluun.
Hetki oli kuitenkin erityislaatuinen, ja sitä seurasi valtava tunteenpurkaus, kun Lehikoinen murtui kyyneliin Ylen haastattelupisteellä. Kirjoittavan median edessä Lehikoinen kertoi lisää tunteiden vuoristoradasta, jota oli tv-kameroiden edessä käsitellyt.
– Ensin odotti sitä, että pääsenkö MM-finaaliin, mikä olisi ollut tosi iso juttu. Sitten tuli pettymys kun tajusi, että ei se nyt tullutkaan. Sitten se, että pääsi edes istumaan sinne ja odottamaan, pääseekö finaaliin. Sitten kaikki tämä jännitys, ja se että MM-kisoissa oli niin hieno tunnelma, Lehikoinen luettelee.
– Siinä purkautui kaikki. Se ei ollut mitenkään negatiivinen tai positiivinen hetki, siinä vain purkautui kaikki.
Itse odottelutuokio ei ollut tunnekokemuksena aivan niin ylevä kuin sitä seurannut tunnemyrsky.
– Päätä särki ihan sikana, ei muuta, Lehikoinen naurahti tunnelmistaan ison hetken aikana.
– Tiesin, että aika tuskin riittää, mutta tietenkin siinä halusi toivoa.
Viivi Lehikoisen aika ei riittänyt finaaliin.
Juoksuunsa ja aikaansa Lehikoinen oli tyytyväinen, mutta vähän jossiteltavaakin jäi.
– Pyrin lähtemään yhtä terävästi kuin eilen ja ylläpitämään juoksun vähän paremmin kuin alkuerissä. Ehkä se olisi voinut tulla vähän helpommin viidennelle aidalle, tuntui että menetin jonkun verran vauhtia siinä nelos- ja vitosaidan välissä. Vaihto ei sujunut niin hyvin.
– Ei se juoksu mitenkään pielessä ole, se vaihto on vain mulle hankala paikka. Varmaan menetin siinä jonkun verran aikaa, vaikea sanoa kuinka paljon.
Loppusuoran alussa Lehikoinen vaikutti vielä taistelevan tiukasti suorasta jatkopaikasta, mutta lopussa oli pakko antaa periksi.
– Tiesin, että erässä on kaikki mahdollisuudet vaikka mihin. Lopussa jouduin vähän antamaan periksi, mutta olen tyytyväinen.
Lehikoinen paranteli SE-lukemat nykyisiin kesän alussa, ja toivoi, että lukemat olisivat viilautuneet vielä lisää Budapestissa. Näin ei kuitenkaan käynyt.
– Se kesäkuun alun juoksu ei ollut mikään täydellinen. On tullut paljon juoksuja samoihin aikoihin, mutta jotenkin ei kuitenkaan sitten lähde. Ehkä se alku ei tule niin helposti, että loppu ja alku osuisivat hyvin molemmat samaan kilpailuun.
Viime vuonna Lehikoinen oli myös välierissä Eugenen MM-kisoissa. Tuolloin loppusijoitus oli 13:s.