Yle vieraili Afganistanissa, jonka Taliban valtasi vuosi sitten – nyt kaksi naista kertoo, miten elämä on muuttunut
Zahra oli vielä vuosi sitten vakooja Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa. Nyt hän on peittänyt kasvonsa maskilla turvallisuussyistä. Oikeaa nimeäänkään hän ei halua julkaistavan.
Nainen käyttää nimeä Zahra. Hän on 32-vuotias yksinhuoltajaäiti, joka oli töissä ennen Afganistanin entisen hallituksen tiedustelupalvelulle. Elokuussa 2021 ääri-islamilainen Taliban otti valtaansa Kabulin.
Tuo päivä on Zahralla hyvin muistissa – se muutti hänen ja monen muun naisen elämän täysin.
Vuosi sitten, kymmeneltä aamulla elokuun 15. päivä yhtäkkiä toimistolla tietokoneet suljettiin ja työntekijöitä pyydettiin tuhoamaan tärkeitä asiakirjoja. Sitten heidät lähetettiin kotiin.
Zahra piiloutui kotiinsa 8-vuotiaan tyttärensä kanssa. Tiedustelupalvelun työntekijänä hän koki olevansa vaarassa. Silti vain muutaman päivän kuluttua hän uskaltautui jälleen hitaasti ulos. Moni ei tiennyt Zahran todellista ammattia. Eikä Talibankaan ollut tullut kolkuttelemaan ovelle.
Talibanin tultua valtaan monet hallinnolle työskennelleistä naisista ovat joutuneet jäämään kotiin. Sisäministeriön entiset työntekijät – myös naiset – ovat silti saaneet tulla takaisin työpaikoillensa. Tämä antaa pieniä toivonpilkahduksia Zahralle.
Tiedustelupalvelun naisia ei ole silti kutsuttu takaisin Zahran mukaan.
Nyt yksinhuoltajaäiti ompelee työkseen naisten vaatteita kotonaan.
– Ennen pystyin säästämään rahaa. Käytin säästöjäni todella pitkään. Ompelusta saamani raha on todella vähäistä. Se ei kata kaikkia kustannuksiani.
Tulevaisuus on epäselvä
Viimeisen vuoden miettiminen tuo katkerat kyyneleet Zahran silmiin. Entisestä elämästä vakoojana on jäljellä vain muistoja.
– Liityin turvallisuuspalveluun taistellakseni vihollista vastaan. Halusin pitää asetta kädessäni ja mennä sotaan, hän sanoo.
Myös Zahran tyttären tulevaisuus on hämärän peitossa, vaikka tämä on vielä nuori. Julkisten koulujen ovet ovat pysyneet kiinni tytöille seitsemännestä luokasta ylöspäin.
– Toivon, että tilanne muuttuu ja naiset voivat taas palata virkoihinsa ja tytöt kouluihin, Zahra sanoo ja pyyhkii kyyneleitään. Tytär katselee äitiään kummastuneena.
Zahra asuu läntisessä Kabulissa, missä kaduilla on paljon ihmisiä vaikka alueella on tapahtunut useita terrorijärjestö Isiksen iskuja. Alue on shiialaisen hazara-vähemmistön asuinseutua. Myös Zahra on hazara.
Naisia näkyy täällä kaduilla joihinkin muihin kaupunginosiin verrattuna paljon ja suurin osa käyttää pelkkää huivia – ei koko vartalon burkaa tai niqabia. Vaikka toukokuussa Taliban pyysi naisia peittämään kasvonsa, käytännössä sääntöä ei ole laitettu voimaan paitsi tv-kanavilla ja hallinnon työpaikoilla.
Suurin osa Talibanin määräyksistä koskee nimenomaan naisia ja he ovat myös vapaamielisimmillä alueilla säännöistä eniten kärsineet. Taliban on muun muassa määrännyt, että naiset eivät saa enää matkustaa pitkiä matkoja ilman miespuolista sukulaista. Hallituksessa ei ole naisille tilaa, eivätkä monet näe enää tulevaisuutta Taliban-hallinnon alla.
Zahran tarina on vain yksi monista Afganistanissa. Vain kivenheiton päässä Kabulista, naapurimaakunnassa Maidan Wardakissa sota ja Talibanin valtaantulo koettiin hyvin erilaisesta näkökulmasta.
Laalbasrin elämä on rauhoittunut Talibanin valtaannousun jälkeen. Hän on 40-vuotias nainen, joka on synnyttänyt kahdeksan lasta. Laalbasr asuu perheineen Nerkhin piirikunnassa Jawasiabin kylässä, joka on tunnettu omenatarhoista, ilmaiskuista ja ulkomaalaisten erikoisjoukkojen operaatioista.
Taliban oli aktiivinen Wardakin maakunnassa ja väkivaltaista sotaa taisteltiin vuosikausia. Nerkhissä ja muualla Wardakissa CIA:ta ja sen alaisuudessa toimineita afganistanilaisia joukkoja on syytetty surmista, kidutuksesta ja sieppauksista.
Laalbasrin kaltaiset naiset ovat jääneet viimeisen 20 vuoden ajan lähes täysin ilman ääntä. Sotaisille alueille ei ollut aiemmin helppo matkustaa ja kertomus sodasta jäi yksipuoliseksi.
Pommitukset loppuneet Talibanin valtaantulon jälkeen
Laasbasrin poika kuoli ilmaiskussa neljä-viisi vuotta sitten Ramadanin aikaan. Maaseudulla ihmiset eivät yleensä edes tiedä tarkkaa syntymäaikaansa, saatika pidä kirjaa ajankulusta.
Äiti uskoo ilmaiskun olleen Yhdysvaltojen tekosia. Kyseessä saattoivat tosin olla myös Afganistanin ilmavoimat, jotka amerikkalaisten ohella tekivät sodan myöhempinä vuosina iskuja alueella.
Laalbasrin perheen kokemus selittää heidän suhtautumistaan Talibanin valtaannousuun.
Perhe heräsi keskellä yötä pommituksen ääniin.
– Kaikki ikkunat ja portit rikkoutuivat. Poikaani osui ja hän kaatui maahan, Laalbasr muistaa.
Laalbasr juoksi kauhun vallassa kohti loukkaantunutta poikaansa, joka päästi vielä viimeisen käheän huudon suustaan. Pommit räjähtelivät edelleen ympärillä.
– Poikani oli saanut osumia rintaansa ja hänen käsivarsiensa luut olivat katkenneet monesta paikasta. Kädet olivat vain ihon varassa kiinni, Laalbasr sanoo.
Hetken kuluttua myös pommitus loppui.
Poika haudattiin seuraavana päivänä. Muut kyläläiset tulivat auttamaan tuhon jälkien siivoamisessa.
Laalbasr sanoo, ettei hänen pojallaan tai muilla perheenjäsenillä ollut mitään tekemistä Talibanin kanssa.
Muut kyläläiset vahvistavat Laalbasrin tarinan. Amerikkalaiset joukot tekivät lukuisia ilmaiskuja alueella sodan aikana, ja niissä kuoli usein viattomia siviilejä. YK:n mukaan vuosina 2016–2020 ilmaiskuissa oli Afganistanissa 3 977 siviiliuhria, joista 40 prosenttia oli lapsia. Tämä sai monet ihmiset tukemaan Talibania.
Nerkhin piirikunta tuli Talibanin valtaan jo toukokuussa viimevuonna.
Nyt Laalbasrin mukaan suurin osa kyläläisistä on ainakin osittain onnellisia.
– Aiemmin kukaan ei voinut mennä ulos auringonlaskun jälkeen, sillä he olisivat joutuneet ilmaiskujen kohteeksi. Ihmiset ovat tyytyväisiä rauhaan. Elämäämme on tullut hieman rauhaa; päivät ja yöt ovat rauhoittuneet.
Taloudellinen tilanne sen sijaan on pahentunut Talibanin tultua valtaan. Laalbasrin perhe elää usein nälässä, niin kuin muutkin alueen ihmiset.
– Taliban ei enää välitä köyhistä ihmisistä, hän sanoo.
Kaupunkien naisten kokemukset Talibanin vallasta kuulostavat vierailta Laalbasrin korviin, vaikkei hän Talibanin tukijaksi tunnustaudukaan.
– Ehkä jossain on naisia, jotka haluavat oikeuden työntekoon. Täällä naiset eivät halua näitä oikeuksia, koska heillä ei ole mahdollisuuksia päästä virkoihin. He vain elävät kodeissaan kaikessa hiljaisuudessa ja se siitä. He elävät Allahin ja Koraanin mukaan.
Laalbasrin tyttäret eivät ole käyneet kouluja.
– Alussa ei ollut yleistä, että tytöt kävivät koulussa eikä täällä ollut kouluja. Myöhemmin, kun kouluja rakennettiin, Taliban tuli takaisin. He sanoivat, ettei tyttöjen pitäisi mennä kouluun. Tilanne oli todella paha (sodan vuoksi), eivätkä tytöt voineet lähteä kodeistaan muutenkaan.
Nyt Laalbasrin perhe on muuttanut toiseen taloon. Vanha tuhoutui ensin pommituksessa, sitten tulvissa. Poikansa kohtaloa hän ei ole voinut unohtaa.
– Muistan poikani nuoruuden, hänen elämänsä ja luonteensa. Miten hän meni kouluun ja käveli kotiin. Muistan kaiken, en saa sitä silmistäni. Enkä voi unohtaa häntä.
Laalbasr vetää huiviaan alemmas, kiipeää katolta tikkaita pitkin ja alkaa kuokkia maata. Aurinko laskee Nerkhin yllä. Enää täällä ei tarvitse pelätä pommituksia.
A-studiossa keskustellaan maanantaina 15.8. siitä, miten naisten ja tyttöjen asema on muuttunut Talibanin vallan aikana. Lähetys on katsottavissa TV1-kanavalla ja Yle Areenassa klo 21.05.
Lue lisää: