Ylen Antti Kuronen tapasi Ukrainassa lähellä Bahmutin etulinjaa sinnitteleviä vanhuksia – Tatjana ei halua jättää koiriaan, kissojaan ja lehmiään
Omaiset voivat tilata järjestöiltä evakuointiapua sota-alueelle jääneille läheisilleen, mutta moni ei halua lähteä pois.
TŠASIV JAR Sodan jyly on lähellä. Bahmutin etulinjaan on täältä vain nelisen kilometriä.
Silti Tatjana ja Aleh nostavat rauhassa vettä kaivosta Tšasiv Jarin pikkukaupungin keskustassa. Pariskunnalla on peräkärry täynnä vesitonkkia.
– Meillä on koiria, kissoja ja kymmenen lehmää. Emme voi jättää niitä, sanoo Tatjana.
Ukrainan puolustusjoukot tulittavat venäläisiä kaupungin laidalta. Venäjän ammuksia osuu tiuhaan myös keskustaan, jossa pieni määrä asukkaita edelleen sinnittelee.
Kadulla vastaantulevista lähes kaikki ovat eläkeiän saavuttaneita.
– Vettä, kaasua tai lämpöä ei ole. Täällä tulitetaan jatkuvasti. Mikäs tässä, toteaa Tatjana.
Aamulla Venäjän rypälepommi on tappanut miehen rautatien risteyksessä aivan keskustan tuntumassa.
Viranomaiset haluaisivat, että kaikki lähtisivät Tšasiv Jarin kaltaisista etulinjan asutuksista, mutta aina on asukkaita, jotka kieltäytyvät.
Syitä on monia. Tatjana ja hänen aviomiehensä Aleh vetoavat eläimiin.
Toiset vetoavat siihen, ettei heillä ole paikkaa minne mennä, vaikka viranomaiset ja järjestöt järjestävät evakuointeja eri kaupunkeihin. Siellä pakolaiset majoitetaan parhaan mukaan.
Monet eivät edes osaa sanoa miksi ovat jääneet. Sodan trauma vaikuttaa estävän lähtemisen turvallisempaan paikkaan.
Räjähdykset eivät enää hetkauta Tatjanaa
Lähistöllä kuuluu kova räjähdys. Tatjanaa se ei hetkauta.
– Normaalia, hän sanoo.
Öisin tulitusta on enemmän. Silloin pariskunta on omakotitalon kellarissa.
– Voiko sitä nyt edes kellariksi kutsua, hymähtää Aleh.
Venäjä on viime kesästä lähtien yrittänyt vallata Bahmutin kaupungin Donetskin alueella Itä-Ukrainassa.
Venäjä on uhrannut valtavan määrän miehistöä ja sotakalustoa operaatioon. Silti Bahmut on ukrainalaisten käsissä.
Bahmutin kaupunki on käytännössä etulinjaa, eikä sinne ole menemistä muilla kuin sotilailla. Sisäänmenoreitti on hyvin vaarallinen.
Viereiseen Tšasiv Jarin asutukseen pääsee paria tietä pitkin.
Lapsiperheitä Tšasiv Jarissa ei juuri ole. Tatjana vakuuttaa, että kaikki ovat lähteneet.
Tatjanan ja Alehin lapset ovat jo aikuisia ja muualla.
Etulinjan asutuksiin tuodaan humanitaarista apua. Leipää ja ruokaa jaetaan keskustan rakennuksissa.
Humanitaarinen apu on välttämätöntä, mutta se myös vaikeuttaa evakuointeja.
– Pärjäämme. Saamme ruoka-apua ja haemme vettä kaivosta.
Ruoka-avusta huolimatta elämä Tšasiv Jarissa on vaarallista. Tatjana ja Aleh kertovat tutuista, jotka ovat kuolleet Venäjän tulituksessa.
– Istuivat kotona ja kuolivat sirpaleisiin nojatuoliin. Sitä sattuu, sanoo Aleh.
Omaiset tilaavat evakuointeja sota-alueen vanhuksille
Parin viime kuukauden ajan Venäjän joukot ovat lähestyneet Tšasiv Jaria. Venäläiset saartavat Bahmutin kaupunkia kolmesta suunnasta.
Ukrainan puolustus on silti pitänyt ja hyökkäys on ollut hyvin raskas Venäjän joukoille.
Myös ukrainan puolustajia menehtyy ja haavoittuu paljon. Ukrainan johdon mukaan kyse on ratkaisevasta puolustustaistelusta, jota ei ole varaa hävitä ennen luvattua vastahyökkäystä keväämmällä.