13-vuotias Nicholas katosi täysin yllättäen Texasissa – sitten puhelu Euroopasta paljasti uskomattoman valheiden verkon

13-vuotias texasilaispoika, Nicholas Barclay, lähti koripallopeliin vuonna 1994.

Nicholas oli pyytänyt kyydin takaisin kotiin veljeltään Jasonilta, jota ei huvittanut hakea häntä.

– Kävele, tämä oli sanonut.

Perhe odotti, mutta Barclay ei koskaan palannut pelistä kotiin. Nuoresta pojasta ei näkynyt merkkiäkään, eikä hänen ruumistaan löydetty. Poliisi joutui lopettamaan pojan aktiiviset etsinnät.

San Antoniossa asuneen teinipojan katoaminen aloitti hurjan, mystisen tapahtumasarjan. Kaikkeen liittyi Euroopassa asuva ranskalaismies ja vuosia kestänyt valheiden verkko.

Linares, Espanja kolme vuotta myöhemmin.

Poliisi löysi nuoren henkilön Linaresin juna-aseman läheltä, noin 200 kilometriä Madridista etelään. Poika vaikutti nuorelta, pelokkaalta ja haluttomalta kertomaan nimeään. Häntä ei tunnistettu.

Poika sanoi espanjalaispoliiseille olevansa amerikkalainen ja karanneensa kotoa. Hän aneli, että hän saisi itse ottaa yhteyttä perheeseensä.

Hän sai jäädä yöksi poliisiasemalle ja luvan soittaa sukulaisilleen, mutta päätti soittaa salaa amerikkalaisille poliiseille. Hän esitti puhelimessa olevansa poliisi ja kertoi, että Espanjasta on löydetty kadoksissa ollut amerikkalaisteini Nicholas Barclay.

Poika sai puhelun avulla käsiinsä yhdysvaltalaisen kadonneiden ja hyväksikäytettyjen lasten keskuksen numeron. Keskus lähetti pyynnöstä faksilla kuvan Barclaysta Espanjaan.

Nicholas Barclay ei ollut stereotyyppinen, ”maitotölkin kyljessä” komeileva noheva amerikkalaisnuorukainen. Hänen siskonsa Carrie on kuvaillut veljeään The Imposter -kirjassa ”katu-uskottavaksi”. Nicholas oli usein vaikeuksissa ja hänellä oli läheisten mukaan lyhyt pinna.

Barclay oli pienikokoinen, sinisilmäinen ja vaaleahiuksinen. Hänellä oli myös vako etuhampaidensa välissä. Vain 13-vuotiaalla oli myös kotitekoisia tatuointeja. Toisessa olkapäässä oli kirjain J ja toisen käden etusormen ja peukalon välissä kirjain T. Barclayn vasempaan nilkkaan oli myös tatuoitu kirjaimet LN.

Linaresin asemalta löytynyt poika kertoi poliiseille tulleensa siepatuksi, lennätetyksi Eurooppaan ja pedofiilipiirin pahoinpitelemäksi ennen kuin onnistui pakenemaan.

Espanjalaiselta juna-asemalta löytynyt poika ei kuitenkaan vastannut Barclayn tunnettua ulkonäköä. Löytyneellä pojalla oli ruskeat silmät ja hiukset ja hän puhui englantia aksentilla. Poika selitti ulkonäkönsä muutokset, silmiensä ja hiustensa värin vaihtumisen sekä aksenttinsa johtuvan kidnappaajien toimista.

Hän väitti, että sieppaamisen jälkeen häntä oli kidutettu ja käytetty hyväksi. Hänen silmiinsä oli ruiskutettu väriainetta, hiuksensa värjätty ja korvansa leikelty, jotta poikaa ei voisi tunnistaa Nicholakseksi. Poikaa myös rangaistiin, jos hän ei puhunut ranskaa, mikä aiheutti hänelle aksentin.

Poliisit uskoivat poikaa. Kadonnut Nicholas olisi löytynyt vuosien jälkeen. Nicholaksen sisko lensi Eurooppaan hakemaan veljeään.

– Tiesin, että se olet sinä. Tunnistin sinut heti, sisko oli sanonut.

Nicholas Barclayn kotiinpaluu veti valtavasti toimittajia ja poliiseja texasilaisperheen kotiin.

Yksityisetsivä Charlie Parker ei voinut uskoa tarinaa. Siinä oli jotain epäilyttävää. Hän ei esimerkiksi uskonut, että silmien väriä voisi noin vain muuttaa. Myös pojan käytös oli hämmentävää. Parkerin mielestä poika oli liian rauhallinen, jopa liian kypsän oloinen 16-vuotiaaksi.

Hän alkoi tutkia tapausta tarkemmin ja tapasi Nicholasta useaan otteeseen. Kerran hän oli perheen kotona.

– Hän oli karmiva, Parker kertoi The Independentille tammikuussa 2023.

– Istuin olohuoneessa, ja oli onni, että huoneessa oli kuva Nicholas Barclaysta. Hänellä oli sinertävän harmaat silmät, Parker toteaa lehdelle.

Joku ei täsmännyt. Parkerin mukana oli myös kuvausryhmä, ja hän pyysi yhtä kameramiestä kuvaamaan Barclayn korvia lähempää.

– Korvat ovat tavallaan kuin sormenjäljet. Eivät aivan, mutta pirun lähellä, hän sanoi.

– Tiesin heti, että kyseessä oli huijari, Parker täräytti lehdelle.

Parker soitti Barclayn äidille. Takaisin soitti yllättäen poika itse, joka sanoi, että Parker on epäilyksineen väärässä. Hän lisäsi, että Yhdysvaltojen viranomaiset ovat jo myöntäneet hänelle passin.

Parker ei tiennyt, kuka henkilö voisi olla tai mitkä olisivat hänen motiivinsa. Hän jopa pohti, voisiko poika olla vakooja tai terroristi. Yksityisetsivä tutki tapausta omalla ajallaan ja rahoillaan ja hän oli pakkomielteisen tarkka.

– Ensin seurasimme häntä busseissa ja ulkona. Sitten annoimme hänen nähdä meidät. Kerran hän tuli puhumaan ja sanoi: ”Pyörit ympärilläni edelleen”. Vastasin, että tietenkin pyörin.

– Totesin tietäväni, ettei hän ole Nicholas Barclay ja että aion roikkua hänen perässään, vaikka mitä tulisi, Parker kertoo.

Kohtaamisen jälkeen Barclay alkoi soitella Parkerille. Etsivä ja poika tapasivat toisiaan useasti eräässä kahvilassa ja keskustelivat.

Lopulta poika tunnusti.

Parker ja ”Barclay” olivat jälleen samassa kahvilassa, kun Parker kuuli pöydän toiselta puolelta häkellyttävän lauseen.

– Nimeni on Frédéric Bourdin, ja Interpol etsii minua.

Se, mitä Parker oli koko ajan epäillyt, oli totta. Barclayksi esiintynyt ”poika” ei ollut poika lainkaan. Todellisuudessa hän oli 23-vuotias ranskalainen mies ja elänyt yhdysvaltalaisperheessä jo kuukausia esittäen kadonnutta Nicholasta.

Ulkonäön muutokset eivät johtuneet pedofiiliringistä vaan Bourdin oli luonnostaan ruskeatukkainen ja -silmäinen. Hänen kasvonpiirteensä olivat selkeästi erilaiset kuin kadonneella Nicholas Barclaylla, eikä hänelle ollut tehty minkäänlaisia toimenpiteitä. Ennen ”palaamista” Yhdysvaltoihin Bourdin värjäsi hiuksensa vaaleaksi ja hankki itselleen samanlaiset tatuoinnit kuin Nicholaksella.

”

Pelkäsin, että Nicholas palaisi kotiin tai että hän olisi kuollut jonkun perheenjäsenen tappamana.

Tapaus vaikutti Parkerin mielestä heti alkujaan ilmiselvältä, mutta Barclayn perhe sanoi uskoneensa miehen todella olleen heidän kadonnut poikansa. Bourdin pääsi itse ääneen dokumentissa The Imposter (2012), joka julkaistiin pari vuotta sitten myös Netflixissä. Hän kertoi omin sanoin, miksi huijasi perhettä.

Bourdinista tuntui, että Barclayn perhe vain esitti uskovansa Bourdinia. He halusivat pitää Bourdinin mukaan tarinasta kiinni, koska eivät halunneet hyväksyä Nicholaksen todennäköisesti kuolleen.

Bourdin uskoi siskon tietävän heti ensitapaamisesta, ettei kyseessä ole Nicholas.

– Hän oli käynyt läpi niin paljon ahdistusta ja stressiä ja hänellä oli valtavat paineet hakea veljensä kotiin. Hän tiesi, etten ollut Nicholas, mutta minun piti olla, Bourdin on todennut myöhemmin.

Bourdin on kertonut, että hänellä oli kaksi pelkoa saavuttuaan Texasiin.

– Pelkäsin, että Nicholas palaisi kotiin tai että hän olisi kuollut jonkun perheenjäsenen tappamana, Bourdin kertoi.

Järkyttyneet perheenjäsenet ovat kiistäneet tienneensä huijauksesta ja todenneet, ettei heillä ollut aavistustakaan, ettei Bourdin ollut heidän Nicholas-poikansa. Barclayn veli Jason kuoli huumeiden yliannostukseen pian sen jälkeen, kun totuus tuli ilmi vuonna 1998.

Kuka on Frédéric Bourdin?

Todellisuudessa mies on mestarihuijari. Hänellä oli jo tuolloin pitkä rikoshistoria, joten hän onnistui kieltäytymään Linaresissa antamasta sormenjälkiään. Bourdin kertoo dokumentissa, kuinka rakkaudeton lapsuus sai hänet imitoimaan toisia ja esiintymään väärillä henkilöllisyyksillä.

Bourdin syntyi Pariisin lähiössä vuonna 1974. Kertomuksen mukaan hän ei koskaan tuntenut algerialaista isäänsä. Bourdinin äidin kerrotaan hylänneen lapsensa, kun tämä oli vasta 2-vuotias. Lapsuutensa Bourdin asui isovanhempiensa luona pikkukylässä lähellä Nantesia Länsi-Ranskassa.

Jo nuorena Bourdin opetteli kertomaan uskomattomia tarinoita tehdäkseen vaikutuksen ystäviinsä. Tuolloin esimerkiksi hänen isänsä oli ”brittiläinen agentti”. 12-vuotiaana Bourdin lähetettiin erityislapsille suunnattuun kouluun oudon käytöksensä vuoksi.

Ensimmäisen suuremman huijauksensa Bourdin toteutti 16-vuotiaana. Hän esitti Pariisissa poliisille olevansa kadoksissa ollut brittipoika.

– Unelmoin, että he lähettäisivät minut Britanniaan, sillä kuvittelin elämän olevan parempaa ja kauniimpaa siellä, Bourdin kertoo Imposter-dokumentissa.

Bourdin esitti siitä saakka vuosien ajan orpolasta ympäri Eurooppaa. Hän onnistui huijaamaan itsensä sijais- ja orpokoteihin, kouluihin ja lastensairaaloihin. Joka kerta Bourdin kertoi erilaisen elämänhistorian. Uskotaan, että ranskalaismies on tehnyt huijauksia jopa 40 eri identiteetillä ainakin 16 eri maassa, kuten Britanniassa, Saksassa, Ruotsissa, Tanskassa, Belgiassa, Slovakiassa ja Portugalissa.

Vuonna 1991 Bourdin asui Glasgow’ssa Skotlannissa ja sai paikan nuorten hoitokodista. Tuolloin 17-vuotias Bourdin väitti olevansa 14-vuotias nuori, joka oli myyty irlantilaiseen seksirinkiin.

Bourdin sai ihmiset vakuuttumaan nuoresta iästään käyttämällä karvanpoistotuotteita, muuttamalla ääntään ja harjoittelemalla ”teinimäistä käyttäytymistä” ja teini-ikään liittyviä piirteitä. Bourdin oli niin hyvä, että 30-vuotiaana hän sai lääkärin uskomaan, että mies olisi vasta varhaisteini.

Erään ranskalaispoliisin mukaan Bourdin oli todella hyvä myös imitoimaan eri kieliä.

– Kun hän puhui espanjaa, hän oli kuin espanjalainen. Kun hän puhui englantia, hän oli aivan kuin natiivienglantilainen, poliisi on kertonut.

Viranomaiset ovat arvioineet Bourdinin olevan äärimmäisen älykäs mies, joka on esittänyt olevansa kaltoin kohdeltu lapsi tai nuori saadakseen osakseen sympatiaa.

Kuusi kuukautta texasilaispoika Nicholas Barclayn esittämisen tunnustamisesta Bourdin tunnusti myös passipetoksen ja väärän valan lausumisen. Hänet vangittiin kuudeksi vuodeksi.

Vuonna 2003 Bourdin vapautui ja hänet karkotettiin Yhdysvalloista takaisin Eurooppaan. Hän jatkoi heti huijarikierrettään ja joutui uudelleen telkien taakse. Esimerkiksi vuonna 2005 Bourdin esitti Espanjassa sivulliselle ohikulkijalle huonosti voivaa teinipoikaa, jonka perhe oli kuollut auto-onnettomuudessa, ja tuolloin 31-vuotias Bourdin sai jälleen hankittua itsensä lasten suojakotiin.

Vuonna 2007 Bourdin meni naimisiin. Hän on lehtitietojen mukaan saanut viisi lasta, mutta avioliiton kerrotaan hajonneen.

Alla olevalla videolla Frédéric Bourdin kertoo itse, kuinka huijasi Barclayn perhettä.

The Imposter -dokumentin ohjaaja Bart Layton vietti Bourdinin kanssa aikaa Lontoossa, kun hän työsti elokuvaansa. Tuolloin hän ymmärsi, millainen taito Bourdinilla todella oli saada ihmiset tuntemaan sääliä itseään kohtaan.

– Kun saatoin hänet takaisin junaan, muistan tunteneeni, että hänessä on jotain lapsenomaista. Vaikka hän on minua vanhempi, minusta tuntui, että minun täytyy saattaa hänet turvallisesti takaisin, Layton muistelee hämmentävää hetkeä Independentille.

– Tunsin syvää sääliä häntä kohtaan. Miesparka, hänellä ei ollut koskaan oikeaa lapsuutta. Ehkä hän oli oikeutettu yrittäessään varastaa lapsuutensa takaisin? Sitten pysähdyin King’s Crossilla ja mietin, että minua on huijattu. Hän teki minulle saman kuin kaikille muillekin esittäessään sympatiaa herättävän nyyhkytarinan, Layton kertoo.

Lehdistö antoi Bourdinille lempinimen, kun hänen punomansa, vuosia kestäneet valheiden verkot paljastuivat. Hänet tunnetaan ”kameleonttina”.

Myös etsivä Parker ihmettelee miehen kykyjä.

– Hänen pitäisi olla töissä CIA:ssa, Parker tiivistää.

Vaikka uskomaton huijaus lopulta paljastui, Nicholas Barclayn todellista kohtaloa ei ole koskaan saatu selville.

Yksi poliisien tutkintalinja on, että perhe olisi osallinen pojan katoamiseen ja siksi sen jäsenet olisivat esittäneet uskovansa Bourdinia. Pääsyylliseksi on epäilty huumeiden yliannostukseen kuollutta Jason-veljeä, mutta mitään ei ole pystytty todistamaan. Tapaus on jäänyt kylmäksi.

Lähteet: IS Arkisto, The Independent, The Scotsman, The Things, All That’s Interesting, The Guardian