Kaikki, jotka ovat nähneet Alfred Hitchcockin menestysjännärin Linnut (1963), muistavat ainakin kuuluisan loppukohtauksen. Linnut ovat jostain selittämättömästä syystä alkaneet syöksyä parvina ihmisten niskaan. Siivekkäiden vihakampanja huipentuu talossa, jossa lokit, korpit ja muut isot, terävänokkaiset linnut hyökkäävät verenhimoisen näköisinä päähenkilö Melanien kimppuun.
Jos kohtaus oli piinaava katsojalle, se oli sitä satakertaisesti Melanieta esittävälle Nathalie Kay ”Tippi” Hedrenille, joka on nykyään 92-vuotias. Debyyttirooli maailmankuulun ”jännityksen mestarin” ja Psykon (1960) ohjaajan kohutussa elokuvassa oli hänelle houkutteleva näytön paikka, mutta siitä tuli painajainen.
Kun Hollywood ja Hitchcock menettivät Grace Kellyn Monacoon, alkoi ohjaajaveteraani etsiä tälle seuraajaa: viileää, vaaleaa blondia, joka käyttäytyy hillitysti, mutta ”voisi hyökätä miehen kimppuun taksin takapenkillä”. Sukujuuriltaan pohjoismaalais-saksalaisessa mallissa ja mainoskasvossa Tippi Hedrenissä hän uskoi löytäneensä sellaisen.
Hitchcock solmi tämän kanssa monivuotisen sopimuksen ja alkoi valmentaa löytöään tähdeksi. Hedren on muistellut, kuinka Hitchcock perehdytti häntä tarkoin ja monipuolisesti elokuvantekoon, mutta yhtä lailla hän alkoi kontrolloida tätä. Kuvauspaikalla hän määräsi tälle joka ikisen silmän ja pään liikkeen.
Kirjassaan The Dark Side of Genius elämäkerturi Donald Spoto kertoo, kuinka Hitchcock järjesti itselleen salakäytävän Hedrenin pukuhuoneeseen. Hän myös palkkasi pari kuvausryhmän jäsentä tarkkailemaan tämän yksityiselämää.
Alfred Hitchcock tarkkaili jokaista Tippi Hedrenin liikettä kuvauspaikalla.
Asetelma muistuttaa hämmentävän paljon ohjaajan omaa Vertigoa (1958), jossa James Stewartin esittämä yksityisetsivä yritti väkisin muokata Kim Novakista unelmiensa blondin. Lintujen kuvauksista tuli kipeä yhdistelmä huomaavaisuutta, vaativuutta ja häirintää.
Spoto kertoo kirjassaan Hitchcockin taipumuksista kiusaamiseen. Kun brittiklassikkoa 39 askelta (1935) kuvattiin, hän pyysi pääparia kokeilemaan seuraavassa kohtauksessa tarvittavia käsirautoja, häipyi paikalta ja jätti kaksikon toisiinsa kytkettyinä koko päiväksi.
Muukalaisia junassa -jännärin (1951) kuvauksissa hän jätti nuoren tyttärensä Patrician pyörimään yksin maailmanpyörään ja käski sammuttaa huvipuistosta valot.
Jos sellaisia voi vielä kutsua ilkeiksi piloiksi, mentiin lintujen lokkihyökkäyksessä jo silkan sadismin puolelle. Studioon rakennettiin valtava häkki, jossa lintuparat ja vielä haavoittuvampi Tippi Hedren joutuivat kohtaamaan toisensa päivästä toiseen, yhä uusissa otoissa.
Tippi Hedren tyttärentyttärensä Dakota Johnsonin kanssa vuonna 2018.
Miksi Hedren kaiken sen jälkeen vielä suostui Marnien (1964) kuvauksiin, joissa Hitchockin ahdistelu muuttui jo seksuaaliseksi? Miksi hän avautui kokemuksistaan vasta Spotolle vuonna 1983?
– Lähinnä häpeästä, Hedren on tunnustanut.
– Ei ollut lakeja seksuaalisesta häirinnästä. Sellainen oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Me Too -kampanja olisi ollut tarpeen jo yli puoli vuosisataa sitten.
Linnut perjantaina 2.9. Teema & Fem klo 21.00