Analyysi: Sodan väkivalta heijastuu myös Venäjän sisälle – Koveneva ilmapiiri luo maaperän ilmiantojen tehtailulle
MOSKOVA Kuolema kulkee nyt Venäjällä ja niittää tiuhaan. Keskiviikkona julkisuuteen kerrottiin näkyvän sotabloggaajan Andrei Morozovin ampuneen itsensä.
Morozov, kutsumanimeltään ”Murz”, kirjoitti 18. helmikuuta Telegram-kanavallaan, että Avdijivkan valtaus maksoi Venäjälle 16 000 kaatunutta sotilasta.
Tämän takia hän joutui valtiollisen television vaikutusvaltaisen juontajan Vladimir Solovjovin ja muiden propagandistien hampaisiin.
Viimeisessä viestissään Morozov kirjoitti poistaneensa postauksen kanavaltaan 20. helmikuuta sodanjohdon määräyksestä.
Morozov kirjoitti, että ”poliittiset prostituoidut Vladimir Solovjovin johdolla” pakottivat sodanjohdon antamaan määräyksen julkaisun poistamisesta.
Morozov oli kiirehtinyt rintamalle jo vuonna 2014, kun Venäjä aloitti alun perin peitellyt sotilastoimensa Ukrainassa. Hän oli kuollessaan 44-vuotias.
Morozov oli fanaattinen sodan kannattaja, mutta hän arvosteli jyrkin sanoin Venäjän sodanjohtoa – aivan kuten entinen sotapäällikkö Igor Girkin alias Strelkov. Girkin tuomittiin tammikuussa neljän vuoden vankeuteen ääriliikehdinnän lietsomisesta.
Tällaisille miehille ei näytä nyt olevan tilaa Venäjän valtajulkisuudessa.
Kaikissa sodissa väkivalta tapaa ennemmin tai myöhemmin kääntyä myös sisäänpäin.
Venäjällä tämä on nähty niin Afganistanin (1979–1989) kuin Tšetšenian sodissa (1994–1996 ja 1999–2009). Sota tuottaa väkivaltaisia, järkkyneitä miehiä.
Usein sota myös antaa valtiolliselle väkivaltakoneistolle vapaat kädet – vallanpitäjät eivät poikkeusoloissa tunne tarvetta sallia enää mitään toisinajattelua.
Venäläiset ovat viikon mittaan kantaneet kukkia poliittisten vainojen uhrien muistomerkeille siperialaisessa rangaistussiirtolassa kuolleen oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin muistoksi. Hän oli kuollessaan 47-vuotias.
Moskovassa viranomaiset pitivät ilmeisesti parhaana sallia ainakin jonkin verran kukkien laskemista. Monissa kaupungeissa poliisi esti senkin.
Navalnyin kanssa samana päivänä 16. helmikuuta kuoli valokuvaaja Dmitri Markov, joka ikuisti kuviinsa elämää Venäjän eri alueilla. Kuolinsyytä ei ole kerrottu.
Markovilla oli yli 800 000 seuraajaa Instagramissa. Hän oli kuollessaan 41-vuotias.
Jotain olennaista ajasta tiivistyy Markovin ottamaan kuvaan, jossa maastokuvioituun univormuun ja mustaan maskiin pukeutunut turvallisuusviranomainen istuu pöydän takana – ja seinältä katsoo kuvassa vienosti hymyilevä Vladimir Putin.
71-vuotiaan Putinin näkökulmasta asiat näyttäisivät etenevän oikeaan suuntaan. Lännen tuki Ukrainalle on jo heikentynyt. Pakotteet eivät ole murtaneet Venäjän taloutta. Tunnetuin poliittinen vastustaja on kuollut. Mielenilmaukset on saatu kuriin.
Taloutta toki uhkaa ylikuumentuminen, kun sotateollisuuden tuotantoa kasvatetaan ja työvoimasta on pulaa sotaakäyvässä maassa.
Vallanpitäjät pyrkivät pitämään väestön enemmistön rauhallisena. Siksi uutta syksyn 2022 kaltaista liikekannallepanoa ei välttämättä ole odotettavissa.
Arjessaan ihmiset pyrkivät työntämään ajatuksen sodasta taka-alalle. Moni kokee, ettei voi vaikuttaa asiaan mitenkään.
Kyselyjen mukaan venäläiset ovat ryhmittäytyneet johtajansa taakse kuten konflikteissa usein käy. Tuki saattaa kuitenkin olla varsin passiivista.
Kun liikemies Jevgeni Prigožin johdatti Wagner-palkkasotilaansa kapinamarssille kohti Moskovaa viime vuoden kesäkuussa, kansalaiset eivät kiirehtineet spontaanisti kaduille osoittamaan tukevansa Putinia.
Moskovan kadut olivat sinä lauantaisena aamuna hiljaiset.
Presidentinhallinnolla saattaa siis olla edessään täysi työ, kun sen pitää taata toivottu korkea äänestysvilkkaus maaliskuun presidentinvaaleissa.
Vaalit ovat rituaali, mutta hallinnolle tärkeä rituaali: niiden pitää osoittaa Putinin ylivoimaisuus.
Kaikenlainen poliittinen elämä on nyt suitsittu. Presidentinvaaleihin päästettiin vain mahdollisimman värittömiä ehdokkaita.
Vaaliviranomaiset torjuivat varovaisen sodanvastaisia lausuntoja esittäneen Boris Nadeždinin ehdokkuuden. Hän olisi voinut koota taakseen sodanvastaisia mielialoja.
Ehdolle on päässyt esimerkiksi räyhäkansallismielisen LDPR-puolueen johtaja, 56-vuotias Leonid Slutski. Slutski kampanjoi edesmenneen Vladimir Žirinovskin nimellä, koska hänellä itsellään ei ole sanottavaa karismaa.
Kommunistipuolueen veteraanijohtaja, 79-vuotias Gennadi Zjuganov sysäsi ehdokkuuden 75-vuotiaan Nikolai Haritonovin kannettavaksi. Haritonov onnistuu televisiomainoksessaan vaikuttamaan vihaiselta eläkeläiseltä, mikä vetoaa lähinnä kommunistien ydinkannattajakuntaan.
Uudet ihmiset -puolueen ehdokas Vladislav Davankov näyttää tässä seurassa melkein normaalilta poliitikolta. 39-vuotiaan Davankovin tehtäväksi on jäänyt esittää liberaalia ehdokasta.
Sodat koventavat yhteiskunnallista ilmapiiriä. Sulkeutuminen näkyy kaikessa. Venäjän johto on ottanut lyömäaseekseen niin sanotut perinteiset arvot, mikä entisestään heikentää sukupuolivähemmistöjen asemaa.
Haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset joutuvat maksamaan siitä, että vallanpitäjät yrittävät kehittää edes jonkinlaisen julkisen ideologian valtansa tueksi.
Marraskuussa Venäjän korkein oikeus kielsi ”kansainvälisen LGBT-liikkeen” ääriliikkeenä.
Sellaista järjestöä ei ole olemassa, mutta poliisit ovat päätöksen jälkeen tehneet kovaotteisia ratsioita sukupuolivähemmistöjen suosimille klubeihin, baareihin ja jopa yksityisiin illanviettoihin.
Ajan henki päästää ilmiantajat valloilleen. Nämä etsivät kilvan kiellettyä homoseksuaalisuuden propagointia, asevoimien mustamaalaamista ja ääriajattelua.
Ilmiantoja tuli muun muassa yritysten ja lastenkotien käyttämistä sateenkaarien kuvista. Kansanedustaja Aleksandr Hinštein joutui jo täsmentämään, että kielto ei koske tavallista seitsenväristä sateenkaarta.
Vaikeuksien pelossa kaupalliset toimijat ryhtyvät toimiin ennakolta. Venäläinen verkkokauppa Megamarket vahvisti äskettäin Kommersant-lehdelle vetäneensä myynnistä yli 250 kirjaa uuden homopropagandalain takia.
Listalla on muun muassa sellaisia maailmankirjallisuuden teoksia kuin Giovanni Boccaccion Decamerone, Fjodor Dostojevskin keskeneräinen romaani Netotška Nezvanova, Platonin Pidot ja Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva.
Yli 250 teoksen listan laati alun perin joulukuussa 2022 verkkokauppojen yhdistys AKIT.
Sen puheenjohtaja Artjom Sokolov sanoi valtiolliselle RIA Novosti -uutistoimistolle, että lista oli tarkoitettu vain havainnollistukseksi siitä, mihin jyrkennetty homopropagandalaki voisi pahimmillaan johtaa.
Nyt suuri verkkokauppa näytti ottaneen listan tosissaan.
Riittävän epämääräisesti ja laveasti kirjoitettujen lakien oveluus onkin juuri siinä: Koskaan ei voi olla varma, onko rikkonut rajoja. Kaikki joutuvat olemaan kaiken aikaa varpaillaan.
Varovaisuus on normaalitila vuoden 2024 Venäjällä, mutta se ei ole vielä täydellistä.
Kansalaiset kantavat yhä kukkia muistomerkeille Moskovassa ja monissa muissa kaupungeissa. Rintamalle mobilisoituja miehiä kotiin vaativat omaiset laskevat lauantaisin kukkia Tuntemattoman sotilaan haudalle.