Suomen kuva Venäjästä on synkkä, ja poliitikot antavat sen kuulua puheissaan, kirjoittaa Nato-erikoistoimittaja Maria Stenroos.
Maria StenroosNato-erikoistoimittaja
Suurlähettiläspäivillä kuultiin, miten Suomen johto puhuu nyt Venäjästä.
Venäjä-puheiden sävy oli toteava tai kylmä, paikoin jyrkkä. Muutos Venäjän hyökkäyssotaa edeltävän ajan kieleen on mullistavan iso.
Maanantaina ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) sanoi: “Liberaalilla maailmanjärjestyksellä on kriisinsä. Mutta ei sellaista kriisiä, joka saisi meidät myrkyttämään poliittisia vastustajia, hyökkäämään suvereeniin maahan, pommittamaan matkustajakoneita, lavastamaan vaaleja, ja uhkailemaan omia kansalaisia väkivallalla.”
Tiistaina presidentti Sauli Niinistö totesi: “Kuukausi kuukaudelta Venäjä on eskaloinut sotatoimiaan. Se on pommittanut siviili-infrastruktuuria ja kaupunkeja, annektoinut uusia alueita ja käyttänyt aseinaan kylmää ja nälkää. Mustanmeren viljasopimuksesta irtisanoutumalla Venäjä on ottanut yhä selvemmin panttivangikseen globaalit elintarvikemarkkinat ja ne lukemattomat ihmiset, joita viljan hinnan nousu ankarimmin koskettaa”
Valtonen myös totesi, että Suomella ei ole enää omaa kahdenvälistä poliittista Venäjä-suhdetta. Niinistö puolestaan kuvaili värikkäästi Venäjän informaatiosodankäyntiä.
Suurlähettiläspäivillä Suomen ulkomaanedustustojen päälliköt saavat läpileikkauksen siitä, mitä Suomella on meneillään. Ministerit ja presidentti pitävät puheet, jotka ovat julkisia, mutta keskustelut käydään suljettujen ovien takana.
Ulkopolitiikassa tilanne velloo. Ukrainan sota jatkuu, ja Suomen välit Venäjään ovat huonot. Sota ei ole levinnyt muualle, mutta selkeää tietä ulos tilanteesta ei näy.
Länsi, Kiina, Venäjä ja muut maailman merkittävät vallankäyttäjät hakevat asemia.
Nato-jäsenyys tuntuu hälventäneen Suomen turvallisuusuhkia. Yhdysvaltojen kanssa neuvoteltava puolustusyhteistyösopimus ( DCA ) on seuraava elementti, jolla Suomi varmistaa selustaansa. Nato-osallistumisesta tai puolustusyhteistyöstä ei kuitenkaan ole juuri uutta kerrottavaa tai keskusteltavaa julkisuuteen, koska valmistelu on kesken.
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) aika on toistaiseksi kulunut hallituksen kriisien selvittelyyn. Hallitukselta ei kuultu suurlähettiläspäivillä visiota, mitä muuta Suomi tekee kuin pitää yllä hyviä suhteita Atlantin yli ja Nato-kumppaneihin ja puolustaa vapaakauppaa.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on viimeistä vuottaan tehtävässä. Hän yrittää nähdä eteenpäin tilanteessa, jossa se on liki mahdotonta.
“Keskustelu Euroopan turvallisuusjärjestyksen tulevaisuudesta on myös käynnistymässä. Hyvä niin. Mutta niin kauan kuin sota raivoaa Euroopassa, on uuden turvallisuusjärjestelyn hahmottelu pimeässä hapuilua. Silti hapuiltava on”, Niinistö sanoi.
Niinistö näkee valonpilkahduksen siinä, että Ukrainan sodasta puhuttaessa pitkästä aikaa mainitaan rauha. Rauhan ”ääriviivat” nousivat esiin Saudi-Arabiassa elokuun alussa pidetyssä kokouksessa, johon myös Kiina osallistui. Venäjä ei ollut paikalla.
Toinen pieni valonpilkahdus Niinistön puheesta poimittuna on se, että kun kehittyvien maiden yhteisö BRICS (Brasia, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka ja Venäjä ) parhaillaan kokoustaa, Venäjän presidentti Vladimir Putin osallistuu etänä. Putinin piti Venäjällä todennäköisesti kansainvälisen sotarikostuomioistuimen pidätysmääräys.
Euroopan turvallisuusjärjestys on sekin sekaisin, mutta Niinistö toivoo, että siitä voidaan puhua vuonna 2025, kun Suomi johtaa puhetta Euroopan turvallisuusjärjestössä.
Venäjän hybridisodankäynnin varalta Niinistö neuvoi suomalaisia, että yrittäisivät ymmärtää toisiaan “ennen kuin mätkitään”.
“Tuntuu kuin historiaa pikakelattaisiin. Niin paljon on tapahtunut sitten edellisen suurlähettiläskokouksen. Maailmalla ja täällä Suomessa”, Niinistö totesi.
Suurin yksittäinen asia on Natoon liittyminen huhtikuussa. Se jää myös historiaan Niinistön kauden suurena kääntöpisteenä.
Toisaalta presidentin ja ministerien puheissa Suomen ulkopolitiikassa näyttävät toistuvan samat asiat kuin ennenkin: Pohjoismaat ovat läheisiä, puolustusyhteistyö toimii, ETYJ-kokousta odotellaan ja Venäjän kanssa on yhä pitkä yhteinen raja.
Niinistö on ottanut tavakseen muistuttaa, mitä hän on jo aiemmin sanonut. Hän toisti taas puheessaan monia kestohuolenaiheitaan: Valmiuslaki ei ole vieläkään valmis. Eurooppa ei kanna tarpeeksi vastuuta omasta puolustuksestaan. Suomen ei pidä olla maahanmuuttopolitiikassa liian syleilevä.
Presidentti Niinistön kausi päättyy ensi keväänä. Toistaiseksi presidentin puheista tai toimista on turha hakea perinnön jättämistä tai jäähdyttelyä.