Bodyfitnessurheilija Laura Lehtinen huomasi kisa-aamuna hälyttävän oireen ja tajusi pian, että kaikki ei ole kunnossa – suolistosairaus vei sairaalaan

Kisa-aamu syksyllä 2021. Bodyfitnessurheilija Laura Lehtinen, 39, huomaa vessakäynnillä verta.

Laura antaa asian kuitenkin olla, sillä suolisto-oireet – kuten ripuli, kivut ja verenvuoto – olivat jo tulleet hänelle tutuiksi.

Kisojen jälkeen Laura alkaa tajuta, että kaikki ei ole kuin pitäisi. Keho ei palaudu kisarupeamasta entiseen malliin. Treenit eivät kehitä.

Sitten iskee kova flunssakierre.

– Olin koko ajan kipeänä, ja minulla oli jatkuvasti kuumetta. Se veti jaksamisen ihan alas, Laura kertoo.

”

Olin koko ajan kipeänä, ja minulla oli jatkuvasti kuumetta.

Päivän aikana 25 kertaa vessassa

Talvi meni sumuisessa olossa, samoin kevät. Työn tekeminen vaikeutui vaikeutumistaan. Lauralla todettiin hoitamaton astma, mutta suolisto-oireisiin se ei vaikuttanut.

– Suoli meni ihan villiksi. Kävin yhden vuorokauden aikana 25 kertaa vessassa, Laura kertoo.

Kiireellinen tähystys vahvisti, että kyse oli tulehduksellisesta suolistosairaudesta, välimuotoisesta koliitista.

Tulehduksellisia suolistosairauksia, joista käytetään myös nimitystä IBD (Inflammatory Bowel Disease), ovat Crohnin tauti ja colitis ulcerosa eli haavainen paksusuolitulehdus.

Välimuotoinen eli luokittelematon koliitti on yksi suolistosairauksien muoto. Crohnin tautia ei silloin voida erottaa paksusuolessa esiintyvästä haavaisesta paksusuolitulehduksesta. Oireet ovat moninaiset.

Lue lisää: Suolistosairaudet yleistyvät ja ovat jo uusi kansantauti – tutkimus väläyttää kiinnostavaa uutta tietoa

Lue lisää: Yksi kuva kertoo, mitä vauhtia uusi kansantauti kehittyy Suomessa – ”Uusia tapauksia reilut 2 000 vuosittain”

Kunto romahti

Sairaala-aika oli raskas. Kortisonilääkitys ei tehonnut, eikä Laura juurikaan kyennyt nukkumaan kipujen vuoksi. Hän joutui viettämään sairaalassa yli viikon.

– Vaikka olen kilpaurheilija, en jaksanut kävellä sairaalaa ympäri.

Biologinen lääke alkoi onneksi toimia. Lauran vointi lähti kohenemaan ensimmäisen infuusion jälkeen.

– Olin ollut kipeä jo pitkään, vaikka eihän se päälle päin näy eikä sitä halua näyttää. Sairaus pakotti pysähtymään, Laura tunnustaa.

Periksiantamaton luonne oli puskenut eteenpäin.

”

Katsoin sairaalassa YouTube-videoita fitness-kilpailijoista, joilla on sama sairaus kuin minulla.

Laura oli myös tottunut oireisiinsa. Lääkärit olivat välillä epäilleet masennusta tai peräpukamia.

Vuonna 2014 Lauralla todettiin ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS), ja Laura arveli suolisto-ongelmien johtuvan siitä. Kunnes oireet pahenivat pahenemistaan, ja Lauran kunto romahti keväällä kokonaan.

– Jos on tosi paha ripuli 24/7 niin kyllä se vaikuttaa ihan kaikkeen, Laura sanoo.

Pahinta arjessa oli valtava väsymys. Elämänilokin alkoi hävitä.

Kaikki sairaudet eivät näy päälle päin, Laura muistuttaa. ”Jos joku ei pääse illanistujaisiin tai ei halua tulla syömään, hänellä voi olla vaikka mitä menossa.” Kuva: Laura Lehtinen

Motivaatiota videoista

Pystynkö enää koskaan urheilemaan? Tätä Laura pohti sairaalassa.

– Käänsin sen niin, että päätin, että siinä hetkessä minun ei tarvitse tehdä päätöstä asiasta, vaan pidän kiinni urheilijuudestani.

Palo urheiluun antoi sen sijaan Lauralle motivaatiota toipumiseen.

– Söin vaikka ei maistunut, ja katsoin sairaalassa YouTube-videoita fitness-kilpailijoista, joilla on sama sairaus kuin minulla.

Luonto sekä koirat Gunilla ja Mailis ovat Lauralle tärkeitä. ”Luonto rauhoittaa ja pakottaa läsnäoloon. Koiria minulla on ollut elämässäni aina, niiden antama vilpitön rakkaus on ollut voimavarani monissa elämän haasteissa. Kun minä sairastan, myös koirat sairastavat vierelläni.” Kuva: Laura Lehtinen

Haasteita ruoan kanssa

Lauraa treenaa taas tavoitteellisesti. Suolistosairauden yhdistäminen urheiluun ei kuitenkaan ole helppoa. Ravitsemus on fitness-lajeissa kaiken A & O, sillä lihasta ei pysty kasvattamaan ilman oikeanlaista ruokavaliota.

– Haasteena on etenkin se, että vaikka kuinka söisi ravintorikasta ruokaa ja makrot olisivat kunnossa, ruoka ei vain imeydy.

Silloin kun suoli on rauhallisempi, Laura syö mahdollisimman monipuolisesti, ”laadukasta ruokaa”.

Hiilihydraatin lähteinä toimivat muun muassa kaura, riisi ja maissi. Proteiinia Laura saa kalasta, kanasta, laktoosittomista maitotuotteista sekä kananmunista. Rasvat Laura ottaa pähkinöistä, avokadosta ja kasvisöljyistä. Lisäksi hän syö päivittäin paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja.

– Kun suolen suhteen tilanne on huonompi, kuidun määrää on heti vähennettävä eli käytännössä kasvikset ja täysjyvätuotteet vähenevät. Akuutissa vaiheessa ruoan on oltava mahdollisimman helposti imeytyvää. Liika lisätty sokeri ja eläinperäinen rasva ei tee suolellekaan hyvää, joten niitä vältän.

Lisäksi Laura käyttää jonkin verran hyvin imeytyviä lisäravinteita, jotka imeytyvät hyvin. Vitamiineista käytössä on muun muassa ympäri vuoden d-vitamiini.

– Syön säännöllisesti 4-5 kertaa päivässä. Iltapalan syön kahdeksan aikaan ja aamiaisen 9-10 aikaan, näin annan myös suolelle lepoaikaa. Vuosien varrella olen oppinut aika hyvin, mikä minulla toimii ja mikä ei.

On mentävä sairauden ehdoilla.

”

Minut tekee onnelliseksi, kun pystyn treenaamaan, aamupuuro maistuu hyvälle ja koirani kerjäävät rapsutuksia.

Harjoitteluintoa Lauralla riittää.

– Rakastan treenata, ylittää itseni ja kehittyä. Tykkään lajin kokonaisvaltaisuudesta ja siitä, että tässä ei koskaan tule valmiiksi.

Lajissa vaaditaan Lauran mukaan ”tosi kovaa päätä”, erityisesti kisakaudella.

– Itsetunto vahvistuu kun huomaa, mihin kaikkeen sitä kykeneekään. Kilpailu on todella pieni osa koko prosessia, mutta toki on myös myönnettävä, että olen kilpailuhenkinen. Pahin vastustaja tosin löytyy peilistä.

Valmentamisessa parasta on Lauran mielestä se, kun näkee ihmisen oivaltavan ja onnistuvan.

– Saan valmentamisesta todella paljon motivaatiota myös omaan urheiluuni.

”

Yritän joka päivä tehdä jotain pientä kivaa ja nauttia pienistä asioista.

Arki vaatii suunnittelua

Juuri ennen sairaalaan joutumistaan Laura joutui irtisanoutumaan työstään. Voimat eivät siinä vaiheessa enää riittäneet. Nyt Laura opiskelee yliopistossa liikuntatieteitä, valmentaa ja tekee henkilökohtaisen avustajan töitä.

Kun omia aikatauluja saa suunnitella vapaammin, sairauden kanssa on helpompi elää.

– Stressinhallinta ja lepo ovat olennaisia. Jos yksikin yö menee huonosti, se näkyy.

Samoin se, jos päälle iskee flunssa.

– Flunssa nostaa kehon kokonaiskuormitustilaa ja laskee vastustuskykyä entisestään, jolloin myös suolistosairaus helposti aktivoituu.

Arki täytyy suunnitella tarkkaan. Se, mitä ja milloin syö. Lauran on myös varmisteltava, että lähettyvillä on aina vessa.

– Jos minun pitäisi lähteä johonkin aikaisin, minun pitäisi herätä tosi paljon aikaisemmin. Suoli on vilkkain aamulla.

Sairaus tekee nöyräksi

Rutiinit ovat tärkeitä, samoin asenne.

– Yritän joka päivä tehdä jotain pientä kivaa ja nauttia pienistä asioista. Kirjoitan kiitollisuuspäiväkirjaa, soitan tai laitan viestiä läheiselle, ihailen luontoa- ja eläimiä, käyn pienellä retkellä, uimassa tai saunomassa.

Pieniä kivoja juttuja ovat myös kasvonaamion tekeminen sekä musiikin ja podcastien kuuntelu.

– Minut tekee onnelliseksi, kun pystyn treenaamaan, aamupuuro maistuu hyvälle ja koirani kerjäävät rapsutuksia. Kun pääsin ensimmäistä kertaa sairaalassa olon ulkoiluttamaan koiriani, se tuntui ihan mahtavalta!

Ikäviä ajatuksia ei silti tarvitse sysätä syrjään, pikemminkin hyväksyä ja pyrkiä käsittelemää ne. Tähän Laura on saanut apua terapiasta. Hän suosittelee keskusteluapua myös muille vakavista ja kroonisista sairauksista kärsiville.

– Olen aina ollut sellainen, että jos on ongelmia, haluan ratkaista ne. Vaikka olisi mitä vaikeuksia, en luovuta. Etenkin sairauden toteamisen jälkeen on tuntunut vielä enemmän siltä, että pienet asiat eivät minua hetkauta. Toisaalta sairaus pistää myös todella nöyräksi. Vaikka kuinka yrittäisit toipua ja voida paremmin, sairaus elääkin ihan omaa elämäänsä.

Lue lisää: Näkymätön sairaus pakotti Millan juoksemaan vessaan 20 kertaa päivässä: ”Oli iltoja, jolloin vain makasin kivuissani lattialla”

IBD-viikkoa vietetään vuosittain 1.–7. joulukuuta. Viikolla lisätään tietoisuutta tulehduksellisista suolistosairauksista.