Chilen sotilasvallankaappauksesta 50 vuotta – näin tapahtumat järkyttivät Suomessa sekä valtiojohtoa että kansaa
Syyskuun 11. päivä vuonna 1973 Chilen armeija kaappasi vallan ja alkoi vainota vasemmistolaisia. Satojatuhansia pakeni maasta. Yksi heistä oli Suomeen päätynyt valokuvaaja Adolfo Vera.
Chilen presidentiksi vuonna 1970 vaaleilla noussut Salvador Allende ei ollut perinteinen sosialisti.
Hän syntyi yläluokkaiseen perheeseen ja opiskeli lääkäriksi, mutta poliittiselta aatteeltaan hän oli vasemmalle kallellaan. Allende halusi valtaan demokraattisin keinoin ja ajaa sosialistiset uudistukset läpi lain mukaisesti.
– Meillä oli iso toivo, että tämä hallitus pääsee tekemään ja toteuttamaan projektin, minkä aloitti. Toivo oli äärettömän iso. Oli toisaalta toisia, jotka olivat sitä vastaan, muistelee valokuvaaja ja taiteilija Adolfo Vera 1970-luvun alun Chileä.
Sosialistiset tavoitteita – kuten terveydenhuollon ja koulutuksen uudistaminen – ei ollut helppo viedä läpi. Yhteiskunnan rakenteissa oli niin syviä ongelmia, että kansan tyytymättömyys presidenttiä kohtaan nousi vuosi vuodelta. Epätoivo kuului kaduilla.
Kun Chilen armeija teki sotilasvallankaappauksen ja valtaan nousi kenraali Augusto Pinochet syyskuun 11. päivänä, julistettiin sotatila, parlamentti kaadettiin, puolueet lakkautettiin ja mielenosoitukset kiellettiin. Kadut hiljentyivät. Aseella uhkaavaa hallitusta vastaan ei voinut ilmaista eriävää mielipidettä ilman kuolemantuomiota.
Alkoi vaino aiempaa sosialistihallitusta tukeneita vasemmistolaisia kohtaan. Heitä jäljitettiin, kaapattiin ja surmattiin. 100 000 chileläistä joutui pakenemaan maasta.
Yksi heistä oli tuolloin 18-vuotias Adolfo Vera. Hän saapui Suomeen perheineen vuoden 1973 lopussa.
Sympatiaa Suomesta
Vaaleilla valitun sosialistihallituksen verinen syrjäyttäminen ja presidentti Salvador Allenden kohtalo liikutti monia suomalaisia. Kaappauksesta ja mielenosoittaminen sotilasjunttaa vastaan muodostui varsinkin vasemmistonuorille sukupolvikokemukseksi.
Suomessa perustettiin tuoreeltaan kaksikin Suomi–Chile-seuraa, ja vain muutama päivä kaappauksen jälkeen Helsingin kulttuuritalolla järjestettiin Chilen solidaarisuuspäivä, jossa kuultiin puheita ja musiikkiesityksiä.
Suomen 1970-luvun poliittinen laululiike sai inspiraatiota Chilestä, ja väkivaltaisuuksien seurauksena kuolleen runoilija Pablo Nerudan säkeitä toistettiin osana vasemmistolaista sanastoa.
Chilen tapahtumiin reagoitiin nopeasti myös Suomen valtiojohdon tasolla.
Sotilasvallankaappauksen seurauksena Suomeen saapuivat ensimmäiset poliittisella päätöksellä vastaanotetut ulkomaalaiset pakolaiset.
1970-luvun aikana Suomeen tuli 184 chileläisiä. Ensimmäiset heistä saapuivat Turkuun 19. marraskuuta 1973.
– Sangen koulutettuja henkilöitä, joiden integroitumismahdollisuudet olivat hyvät. Insinöörejä, muusikoita, oli myös nuoria. Mutta pääosin hyvin koulutettu ryhmä, joka osasi etsiä suomalaisessa yhteiskunnassa itse aktiivisesti mahdollisuuksia, Jussi Pakkasvirta kertoo.
Suomalaiset toimivat ahkerasti vasemmistopakolaisten auttamiseksi Chilessä. Suomalaisdiplomaatit Tapani ja Lysa Brotherus sekä Ilkka Jaamala pelastivat tuhansia ihmisiä sotilasjuntan vainolta.
Suomalaisten solidaarisuus kotimaansa jättäneitä kohtaan näkyi monin tavoin. Hyiseen syksyyn saapuneille neulottiin villasukkia ja heitä lämmitettiin kahvilla.
– Pakolaiskeskuksen naapuristosta joskus joku tuli hakemaan meidät kahville. Piti juoda kolme kuppia, sen muistan. Se oli hauskaa, vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä, meidät otettiin hyvin vastaan, Vera hymyilee.
Sotilasvallankaappaus muistetaan edelleen
Chilen kohtalo liikuttaa yhä 50 vuoden jälkeenkin.
Tänä syksynä on tarjolla runsaasti tapahtumia sotilasvallankaappauksen muistoksi. Esimerkiksi luvassa on Chile50-ryhmän koordinoimia musiikkiesityksiä kuin keskustelutilaisuuksiakin
Suomen valokuvataiteen museoon avautuva Adolfo Veran näyttely Jos en minä, niin kuka? on osa syksyn tapahtumasarjaa. Chilen sotilasvallankaappaus ja pakolaisuus ovat määrittäneet Veran identiteettiä sekä työtä.
– Taide on hieno kieli esittää omia ajatuksia. Tämä näyttely on tullut siitä ajatuksesta, että on se kieli, millä minun on helpoin esittää asiat ja ajatukseni, Vera kertoo.
Lähteenä käytetty myös Heikki Hiilamon teosta Kuoleman listat – Suomalaisten salainen apu Chilen vainotuille (2010, Otava)