Hiihdon superlupaus Alexander Ståhlberg, 19, teki harvinaisen ratkaisun: valitsi sivarin – valmentaja lataa kovaa tekstiä armeijasta
Vöyriläinen Alexander Ståhlberg, 19, nousi hiihtokansan tietoisuuteen viime talvena voittamalla nuorten MM-kisoista kolme mitalia, ensimmäisenä suomalaismiehenä kahteentoista vuoteen.
Ståhlberg aloittaa kisakautensa viikonloppuna Oloksella. Vaikka harjoituskautta varjosti toukokuussa solisluun murtuma, huippulupaus vakuuttaa olevansa kovassa iskussa.
– Pää on kunnossa ja treenit ovat sujuneet. Tulee hyvä talvi. Odotan vain, että pääsen kilpailemaan, hän vakuuttaa Ilta-Sanomille.
Ståhlberg on muutamaa kurssia vaille valmis ylioppilas, ja hän saanee valkolakin päähänsä vielä kuluvan lukuvuoden aikana. Ensi kesänä on asepalveluksen aika – mutta Ståhlbergin kohdalla se ei tarkoita asentosulkeisia, metsäleirejä ja pitkiä marsseja.
Hän kertoo astuvansa kauden jälkeen siviilipalvelukseen.
– Matu (valmentaja Matias Strandvall) sanoi heti, että sä et armeijaan lähde. Olin miettinyt ennen kutsuntoja samaa, koska en ole kuullut yhdenkään maastohiihtäjän kehittyneen armeijassa. Päinvastoin, Ståhlberg sanoo.
Ståhlberg hakeutui ja hänet hyväksyttiin siviilipalvelukseen kutsunnoissa vuosi sitten syksyllä. Palveluspaikkaa ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta hiihtäjälupaus toivoo suorittavansa sivarin nykyisessä opinahjossaan Vöyrin urheilulukiossa.
Palveluspaikasta on hänen mukaansa käyty alustavaa neuvonpitoa.
– Matias ja Rolle (toinen lukion valmentaja Roland Villför) ovat selvittäneet, josko saisin olla valmentajana lukiossa, juoksupoikana heille. Se olisi hienoa: saisin valmentaa opiskelijoita ja treenata itse siinä samalla.
Ståhlberg voitti viime talvena nuorten MM-hopeaa vapaan kympiltä ja viestistä sekä -pronssia perinteisen 30 kilometriltä. Kuva Ristijärven SM-kisoista.
Ståhlbergin ratkaisu on perin harvinainen. Hiihtäjälupaus toisensa jälkeen on rynnistänyt heti valmistumisensa jälkeen armeijan harmaisiin. Useat Suomen maajoukkuemiehet ovat vieläpä viihtyneet valtion palveluksessa harvinaisen hyvin: Ristomatti Hakola ja Markus Vuorela ovat töissä Puolustusvoimilla.
Monen lahjakkaan hiihtäjän kohdalla armeijavuosi on kuitenkin johtanut karuun tasonlaskuun, ja osalla kuoppa on ollut niin syvä, että sieltä ylös kampeamisessa on kestänyt vuosia. Ståhlberg ei halua sitä riskiä ottaa.
Lue lisää: Anita Korva, 22, pamauttaa karun arvion tilanteestaan – olympiahaaveet murskana: ”Kunto on huono”
Vöyriläissauvojan valmennusryhmään kuuluva Strandvall, moninkertainen aikuisten arvokisakävijä, kaipaa lisää keskustelua huippu-urheilun ja armeijan yhteensovittamisen problematiikasta.
– Ainakaan minä en ylistä Suomen armeijaa huippu-urheilijoiden kannalta. Siihen pitäisi keksiä joku järkevämpi ratkaisu kuin Urheilukoulu. Puhutaan, että se on toimiva ja hyvä, mutta en ole kokenut sen toimineen tuloksellisesti yhdenkään huippulupauksen kohdalla, Strandvall linjaa.
Urheilukouluun valitaan joka vuosi Suomen lupaavimpia urheilijoita. Palvelusaika on valtaosalla 12 kuukautta.
Strandvallin mielestä suomalaiset joutuvat antamaan armeijan vuoksi liikaa tasoitusta ulkomaisille kilpakumppaneilleen.
– Se on yksinkertaisesti liian kuormittava vuosi monelle miehelle. En ole nähnyt nuorten arvokisamenestyjää, joka olisi ottanut armeijan aikana kehitysloikan maajoukkuetasolle, vaan liian monen taso taantuu jopa vuosiksi.
Entinen sprinttimestari nostaa esimerkeiksi 21-vuotiaat Miska Poikkimäen ja Petteri Koiviston, jotka hiihtivät kympin kärkeen nuorten MM-laduilla 2019. Heidän kilpaveljistään vaikkapa William Poromaa ja Friedrich Moch ovat murtautuneet jo aikuisten kärkeen, mutta suomalaiskaksikolla on takanaan äärimmäisen vaikeita talvia.
Koivisto sanoi huhtikuussa Ilta-Sanomille, ettei armeijavuosi ollut ”ihanteellinen yhtälö”. Myös Poikkimäki on puhunut asepalveluksen tuomista haasteista.
Syy ei tietenkään ole yksin asepalveluksen. Sekä Poikkimäki että Koivisto taiteilivat ylikuormituksen rajapinnoilla jo ennen armeijavuottaan – ja sen jälkeen.
– Haluaisin myös Suomeen sellaisen ajattelutavan, ettei lupaavien urheilijoiden ole varaa ottaa välivuosia noin kriittisessä vaiheessa. Poromaa ja Moch eivät joutuneet pitämään välivuosia, vaan heidän kehityksensä jatkui suoraviivaisesti kohti kansainvälistä huippua. Ja nämä ovat vain yksittäisiä esimerkkejä, Strandvall sanoo ja korostaa, ettei missään nimessä kritisoi Poikkimäen tai Koiviston ratkaisuja.
Strandvall, 36, lopetti komean uransa keväällä 2018. Nykyään hän valmentaa hiihtäjiä mm. Vöyrin urheilulukiossa.
Strandvall ehdottaa, että nuorten arvokisatasolla menestyneet urheilijat saisivat kutsuntaikäisinä viisi vuotta lykkäystä, jolloin heillä olisi aikaa näyttää, riittävätkö rahkeet kansainväliseen eliittiin.
– Jos ei nouse, armeijavuoden voi ottaa siinä vaiheessa, jolloin urheilija on jo kypsempi ja fiksumpi, eivätkä kaikki pikku vastoinkäymiset kaada koko maailmaa. Minä en yksin pysty asiaan vaikuttamaan, mutta jos kollektiivista tahtotilaa löytyy, epäkohdille voi aina tehdä jotain, nelinkertainen sprintin Suomen mestari summaa.