Runsas viikko sitten edesmenneen Kirsti Paakkasen (1929-2021) upeassa kodissa oli paljon luksusta, mutta siellä oli myös jotakin, mitä ei voi millään rahalla ostaa: pöydällä olivat hänen kihlajais- ja hääkuvansa. Näin siitä huolimatta, että avioerosta oli vuosikymmeniä.
Kun Ulla-Maija Paavilaisen kirjoittama Suurin niistä on rakkaus – Kirsti Paakkasen tarina -elämäkerta (Otava) julkaistiin 2020, siinä oli paljonkin hätkähdyttävää, mutta ehkä kaikkein koskettavin oli kohta, jossa kerrottiin, miten Kirsti Paakkanen oli luopunut lapsettomasta avioliitostaan, jotta aviomies saisi mahdollisuuden kokea isänä olemisen.
Jorma Paakkanen oli hänen suuri rakkautensa loppuun asti.
Lue lisää: Asiainhoitaja kertoo Kirsti Paakkasen viimeisistä hetkistä
Kun Kirsti Poikonen näki ensimmäisen kerran tansseissa tulevan puolisonsa, hän totesi ystävättärelleen: ”Katso, tuo tuolla on minun suuri rakkauteni.”
Kirsti ja Jorma Paakkanen avioituivat keväällä 1952. Kirstin vanhemmatkin olivat tyytyväisiä tyttärensä valintaan, sillä Jorma oli sivistynyt, eikä hän ryypännyt.
Kirsti Paakkanen ja Jorma Paakkanen.
Jorma Paakkanen oli myös ahkera. Hän oli töissä sähkölaitoksen mittarinlukijana ja illat teatterin vahtimestarina. Hän oli myös edelläkävijä ainakin yhdessä asiassa: hänestä tuli kasvissyöjä jo vuonna 1957.
Kun rakkaussuhde alkoi, Kirsti oli töissä Stockmannilla kotimaisten kankaiden osto-osastolla. Sen jälkeen hän sai paikan mainostoimistossa.
Köyhän lapsuuden kokenut Kirsti halusi tehdä töitä ja hänellä oli myös kykyjä edetä urallaan.
Lue lisää: Köyhän tuvan tytöstä tuli legendaarinen yritysjohtaja
Mutta Kirsti halusi myös äidiksi. Lapsi olisi ollut erittäin tervetullut.
Kirsti osteli jopa vauvanvaatteita, kun hän kuvitteli olevansa raskaana.
Surullista on kuvitella sitä päivää, kun Kirsti kantoi kaikki hankkimansa vauvanvaatteet roskikseen. Heidän haaveensa yhteisestä lapsesta ei koskaan toteutunut.
Kirsti Paakkanen totesi elämäkerrassaan, että rakkaus on ollut hänen elämänsä suurin ja rankin asia. – Sen takia tein nuorena naisena päätöksen, jota yhä suren ja muistelen, hän sanoi.
Elämäkerran mukaan Kirsti Paakkasen lapsettomuuden syyksi todettiin vatsakalvontulehdus, jota oli hoidettu marjamyrkytyksenä. Häntä yritettiin auttaa uudella menetelmällä tehdyllä leikkauksella, mutta siitä ei ollut apua.
Kirsti olisi ollut valmis adoptoimaan lapsen, mutta aviomies vierasti sitä vaihtoehtoa.
Jorma Paakkanen vakuutti olevansa onnellinen avioliitossaan lapsettomanakin, mutta Kirsti koki silti olevansa miehensä onnen esteenä, koska hän ei pystynyt saamaan lasta.
Niin sitten tapahtui, että Kirsti Paakkanen halusi avioeron, vaikka hän rakasti miestään. Avioero astui voimaan 1964. Jorma yritti vastustaa eroa, mutta turhaan.
”Kirsti itkee lapsettomuuttaan, avioeroaan ja itsepäistä päätöstään”, Ulla-Maija Paavilainen kirjoittaa elämäkerrassa eron jälkeisestä ajasta.
Kirsti Paakkanen ei avioeronsa jälkeen asunut enää koskaan ainakaan virallisesti kenenkään kanssa. Paakkanen kotonaan Espoon Westendissä 2009.
Oliko Kirsti Paakkasen avioeron ainoa syy se, että hän halusi epäitsekkäästi puolisonsa kokevan isyyden? Sitä on vaikea tietää, sillä eihän ihminen aina itsekään tiedosta kaikkia syitä ratkaisuilleen.
Jorma Paakkanen meni myöhemmin kaksi kertaa naimisiin. Hänestä tuli viiden lapsen isä. Hän kuoli vuonna 2019, 92-vuotiaana.
Kirsti Paakkanen totesi elämäkerrassaan, että rakkaus on ollut hänen elämänsä suurin ja rankin asia. ”Sen takia tein nuorena naisena päätöksen, jota yhä suren ja muistelen. Silti päätös on ollut mielestäni ainoa oikea, ainoa mahdollinen”, hän sanoi.
Paakkanen arveli, ettei hänelle olisi tapahtunut niin paljon, jos hän olisi valinnut toisin.
Marimekon toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen 11. lokakuuta 1991.
Myöhemmin Kirsti Paakkanen vaikeni rakkaussuhteistaan lähes kokonaan.
Se tiedetään, että hän seurusteli pitkään ranskalaisen Jean Cyprier Fabren kanssa. Kun Paakkanen keskittyi johtamaan Marimekkoa, mies sai lähteä.
Vielä iäkkäänäkin Kirsti Paakkanen oli usein rakastunut, mutta ilmeisesti yleensä niin salaisesti, ettei sitä välttämättä tiennyt edes tunteiden kohde. Mutta flirttailua hän harrasti avoimesti.
Elämäkerrassaan Paakkanen tunnusti, ettei hänellä ole ollut rohkeutta rakkaudessa. ”Panen jarrut päälle, ja se on paha juttu”, hän harmitteli.
Mutta suuren rakkautensa kohdatessaan hän ei jarrutellut.
Avioeronsa jälkeen hän ei asunut enää koskaan ainakaan virallisesti kenenkään kanssa.
Ei myöskään Jorma Paakkanen unohtanut heidän rakkausliittoaan. Ulla-Maija Paavilainen haastatteli häntä elämäkertaa varten vain kuukausi ennen hänen kuolemaansa. Jorma Paakkanen oli kirjan mukaan silloin hoitokodissa.
Kun Jorma Paakkanen näki valokuvia Kirstistä, hän liikuttui kyyneliin ja alkoi toistaa Kirstin nimeä. Hän muisti niin kirkkaasti heidän yhteisen aikansa, että osasi tehdä elämäkertaan itseään koskevia täsmennyksiä.
Jorma Paakkanen muisteli ennen kaikkea sitä, miten he Kirstin kanssa tanssivat yhdessä. Kirsti Paakkanen oli taitava myös tanssimisessa – tai niin ainakin hänen suuri rakkautensa muisti.
Vuonna 1983.
Ehkä Kirsti Paakkanen omistautui myöhemmin niin täysin työlleen, ettei merkittävälle rakkaussuhteelle ollut tilaa. Mutta kyllä hän rakasti työtäänkin, eikä hän siinä jarrutellut yhtään.
Jutun tiedot ja lainaukset: Suurin niistä on rakkaus – Kirsti Paakkasen tarina/Ulla-Maija Paavilainen/Otava.