Hybridiuhkien asiantuntija: Venäjällä useita mahdollisia motiiveja kaasuputkien sabotointiin
Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen (CoE) kansainvälisten suhteiden johtaja Rasmus Hindren sanoo STT:lle, että Venäjän osuus on oletettava Nord Stream -kaasuvuodoissa Itämerellä.
– Jos arvioidaan tekijää, pitää arvioida kykyä ja motiivia. Kykyä Venäjällä on. Samalla tässä on helppo säilyttää kiistettävyys, mikä on hyvin leimallista Venäjän hybridivaikuttamiselle, hän sanoo.
Hänen mukaansa Venäjän motiivin yksiselitteinen arviointi on vaikeaa, mutta asiassa on useita eri vaihtoehtoja.
– Yksi mahdollinen motiivi on reaktioiden testaaminen. Toinen on se, että osoitetaan, että kykyä tällaisiin operaatioihin löytyy. Lisäksi tekoa voidaan käyttää verukkeena myös Venäjän oman sotilaallisen läsnäolon lisäämiseksi alueella, hän sanoo.
Yksi vaihtoehto on myös eripuran kylväminen Euroopan maiden kesken.
– Todennäköisin vaihtoehto on kuitenkin yhdistelmä näistä kaikista, hän sanoo.
Muun muassa Tanskan pääministeri Mette Frederiksen sanoi aiemmin, että kaasuvuotojen takana on tietoinen toiminta, ei onnettomuus. Hänen mukaansa kyseessä ei kuitenkaan ole sotilaallinen uhka Tanskaa vastaan.
Myös muut Euroopan maat ovat antaneet vastaavia lausuntoja. Puola on jo todennut Venäjän mahdolliseksi tekijäksi.
– Varovaiset kommentit heijastavat attribuution (operaation toteuttajan tunnistamisen) ongelmaa. Tekijästä tulee olla hyvin vahva varmuus, että johtavat poliitikot voivat lausua asian julkisesti, Hindren sanoo.
– Toinen kysymys on se, että mitä sitten jos tekijä pystytäänkin todentamaan, mutta ei pystytä reagoimaan vastatoimenpiteillä. Se on ehkä toinen tekijä, joka johtaa varovaisiin kannanottoihin tässä tilanteessa.
Sabotaasi tapahtui samoihin aikoihin, kun Venäjä on järjestänyt miehittämillään alueilla Ukrainassa ”kansanäänestyksen” niiden pakkoliittämiseksi Venäjään.
– Tämä on hyvin tyypillistä Venäjän toimintaa. Toimitaan laajalla spektrillä ja kyetään toteuttamaan erilaisia operaatioita erilaisilla sektoreilla tietäen, että se aiheuttaa hämmenystä ja vaikeuttaa kykyä organisoitua Euroopassa, Hindren kuvaa.
Isku on nostanut keskustelua, voisivatko sabotaasi-iskut laajentaa Venäjän hyökkäyksestä syntynyttä konfliktia Itämerelle.
– Jos katsotaan hybridivaikuttamisen näkökulmasta, tämä konflikti ei rajoitu maantieteellisesti. Informaatio-, hybridi- ja kybervaikuttamista kohdataan jatkuvasti joka puolella Eurooppaa, Hindren sanoo.
Hänen mukaansa tämänkaltaisessa toiminnassa on kuitenkin mahdollista, että jännittyneisyys lisääntyy myös muilla sektoreilla.
– Tässä on kiinnostavaa, että iskuun on luotu kansainvälinen elementti. Tämä koskettaa useampaa maata samanaikaisesti ja tapahtuu kyseisten maiden aluevesien ulkopuolella, mikä luo painetta EU:lle tilannekuvan luomiseen.
Viranomaiset Euroopassa voivat varautua hybridiuhkiin erinäisin keinoin. Hindrenin mukaan viranomaiset tarvitsevat hybridityökalupakin, joka mahdollistaa suhteellisesti oikeinmitoitetut ja kohdennetut vastatoimet hyvin monimutkaisissa tilanteissa.
– EU-maat ovat ryhtyneet vahvoihin toimenpiteisiin resilienssin kasvattamiseksi. Mutta jos puhutaan vedenalaisista kaasuputkista, tämänkaltaisia tekoja ei pystytä ennaltaehkäisemään helposti. Silloin korostuu se, mitä tehdään tämän jälkeen. Voidaanko luoda pelotetta, että tällaista ei tapahdu?
Voiko Venäjä tehdä vielä lisää vastaavia iskuja epävakauttaakseen tilannetta entisestään?
– Todennäköisyyksiä on todella vaikea lähteä arvioimaan, mutta eskalaation logiikassa on taas ylitetty yhdenlainen piste ja otettu yhdenlainen askel. Sen askeleen ottaminen voi helpottaa seuraavien askeleiden ottamista.