Warning: PHP Request Startup: open(/var/cpanel/php/sessions/ea-php82/sess_752c84d923c594b32679ef9b0f845381, O_RDWR) failed: Disk quota exceeded (122) in Unknown on line 0

Warning: PHP Request Startup: Failed to read session data: files (path: /var/cpanel/php/sessions/ea-php82) in Unknown on line 0
Ihmisten pitkä ikä hämmästyttää Costa Ricassa – näin tervaskannot syövät: ”Sanotaan, että se on hyvää ruokaa” – Uutisalue

Ihmisten pitkä ikä hämmästyttää Costa Ricassa – näin tervaskannot syövät: ”Sanotaan, että se on hyvää ruokaa”

Dulce Nombre

Joka aamu 94-vuotias Saturnino ”Sato” Lopez nousee aikaisin, pilkkoo puita ja käy pitkillä kävelyillä kotiseudullaan Keski-Amerikassa Costa Rican luoteisosassa Nicoyan niemimaalla. Seutu on ollut maailmanlaajuisen ihmettelyn kohteena: se on yksi maailman viidestä niin kutsutusta sinisestä vyöhykkeestä, jolla ihmisten elinajanodote on poikkeuksellisen korkea.

Alueella yli tuhat ihmistä on 90-vuotiaita tai sitä vanhempia. Pitkään elävät ihmiset eivät ole muuttaneet niemimaalle muualta, vaan he ovat asuneet siellä aina.

Nicoyan niemimaalla ihmisten elinajanodote on poikkeuksellisen korkea.

–  Voin tässä iässä hyvin, koska jumala antaa minulle voimia kävellä mukavasti. Lähden ulos, kävelen ehkä kilometrin tai neljä kilometriä, ja palaan ilman ongelmia, Lopez kertoo uutistoimisto AFP:lle.

Lopez asuu Dulce Nombre -nimisessä kylässä, jossa taloja ympäröi rehevä kasvillisuus ja kaskaiden surina kuuluu taukoamatta. Koronaviruspandemiakaan ei kylää ole juuri kurittanut.

Maalla on rennompaa

1900-luvun lopulla väestötieteilijä Michel Poulain ja lääkäri Gianni Pes käyttivät sinistä tussia merkitessään Italian Sardiniassa alueen, jossa ihmiset elivät erityisen vanhoiksi. Vuonna 2005 yhdysvaltalainen Dan Buettner löysi samanlaisia piirteitä Yhdysvalloista Kalifornian Loma Lindasta, Kreikan Ikariasta, Japanin Okinawasta ja Nicoyalta.

Mikä on pitkän iän salaisuus?

–  Pääasiallinen ruoka on riisiä ja papuja. Vähän lihaa, hedelmiä ja avokadoa. Niitä syödään. Sanotaan, että se on hyvää ruokaa, Lopez kuvailee.

Naapurit, 91-vuotias Clementina Espinoza ja tämän 100-vuotias puoliso Agustin noudattavat samanlaista ruokavaliota.

Clementina Espinoza, 92, tiskaa astioita.

Espinozan 18 lapsesta kuusi on jo kuollut. Hän kävelee hitaasti mutta vakaasti, heittelee maissia kanoilleen, valmistaa itse ruokia ja tiskaa syötyään. Hän on huomattavan energinen ihminen maassa, jossa elinajanodote on 80 vuotta. Koko maailmassa elinajanodote on 72 vuotta.

Espinoza vakuuttaa, että ruokavaliolla on tärkeä rooli. Lisäksi elämä maaseudulla on hiljaisempaa.

–  Maalla on rentoutuneempi eikä ole niin paljon vaaroja, hän kuvailee.

Ruoka omasta maasta

Sosiaalipalveluissa Nicoyan niemimaalla työskentelevä Aleyda Obando uskoo, että tavoitteellisuus on kriittisen tärkeää hyvälle ikääntymiselle.

–  He kiittävät jumalaa elossa olemisestaan ja tekevät suunnitelmia esimerkiksi istutuksista tai ystävien tapaamisesta. Näiden ihmisten pitkä ikä on monien eri tekijöiden yhdistelmä, hän sanoo.

Myös sosiaaliset verkostot, liikunta, terveellinen ruoka ja stressin minimointi ovat avuksi. Esimerkiksi Espinoza kertoo perheen kasvattaneen itse oman ruokansa, kuten maissin, riisin ja pavut.

Hedelmät ja vihannekset ovat hyväksi terveydelle.

Naapurikylässä San Juan de Quebrada Hondassa asuva Jose Villegas toivoo, että täyttäessään 105 ensi toukokuussa hän pääsisi taas hevosen selkään. Hän tienasi elantonsa paimentaen karjaa ratsailta, mutta nyt häntä vaivaavat jalkaongelmat.

Hänestä 104 vuoden ikä on iso asia.

–  Ei se (elämä) ole ollut fantastista, mutta ei myöskään huonoa, hän kertoo synnyintalossaan.

–  Nyt elämäntyylit ovat muuttuneet eivätkä ole kuin ennen. Asiat olivat ennen terveellisempiä ja ihmiset rakastivat toisiaan vähän enemmän.

Vähän viidakkoveistä arkeen

Väestötieteilijä Gilbert Brenes Costa Rican yliopistosta arvioi, että sinisen vyöhykkeen iäkäs väestö voi nousta huippuunsa tulevien 20 tai 30 vuoden aikana ja sitten lähteä laskuun. Nuoremmilla sukupolvilla on erilainen ruokavalio, ja niissä kärsitään enemmän esimerkiksi liikalihavuudesta tai diabeteksesta. Yhä harvempi kasvattaa ruokaansa itse.

Yhdeksän lapsen isää Saturnino Lopezia esimerkiksi laiskuus ei lainkaan vaivaa.

–  Lapseni sanovat, ettei minun pitäisi enää tehdä töitä vaan he työskentelevät auttaakseen minua. En pidä siitä, koska tiedän, mikä pitää minut liikkeellä, hän sanoo viitaten arkisiin askareisiinsa.

–  Vaikka se olisi vain muutama isku viidakkoveitsellä. Se riittää.