Ilves luisuu kohti katastrofia – nyt puhuu potkittu pää­valmentaja Jouko Myrrä: ”Urheilussa saa sitä, mitä tilaa”

Keväällä 2022 Ilveksen paluu huipulle, mestariksi, näytti vääjäämättömältä. Päävalmentaja Jouko Myrrä johdatti jaloilleen nousseen pedon mitalipeleihin 21 vuoden tauon jälkeen. Vaikka välierissä tuli tappio, pronssissa oli lopulta voitettu maku – vain esimakua tulevien kausien kirkkaammista mitaleista.

Seuraavakin kausi 2022–23 alkoi mainiosti. Lokakuun alussa Myrrä oli piiskannut Ilveksen sarjakärkeen. Sitten jysähti.

Keskiviikkoaamuna 5. lokakuuta 2022 Ilves pudotti järisyttävän uutispommin. Pitkälle toistakymmentä vuotta seuraa niin junioreissa kuin edustusjoukkueessa palvelleelle Myrrälle oli annettu shokkipotkut.

Oman kylän pojan tilalle pestattiin maineikas mestarivalmentaja Antti Pennanen.

Myöhemmin kävi ilmi, että Pennasen pesti Ilveksessä jää vain reilun puolentoista kauden mittaiseksi. Hän karkaa kesken sopimuskautensa Leijonien päävalmentajaksi tämän kevään jälkeen.

Pennasen päävalmentajakautta saattaa olla jäljellä enää yksi ottelu.

Odotuksiin ja panostuksiin nähden Ilveksen putoaminen puolivälierissä runkosarjassa seitsemänneksi sijoittunutta KalPaa vastaan olisi jopa koko seurahistorian suurin katastrofi. Pohjalla on vielä viime kevään välieräsulaminen ja joukkueen alkoholinhuuruiset kulissimyrskyt.

Mitähän Myrrä tästä kaikesta miettii?

55-vuotias tamperelainen vastaa torstaina puhelimeensa totutun leppoisana.

– Tampereella paistaa kevätaurinko, Myrrä intoilee.

Jääkiekon parissa Myrrä ei ole tehnyt töitä pian 18 kuukauteen.

– Olen retkiluistellut, hiihtänyt, pelannut padelia, kuunnellut ja lukenut kirjoja ja tietysti katsellut jääkiekkoa telkkarista.

– Kun elokuussa ensi kertaa 47 vuoteen tie ei vienyt hallille, tilanne konkretisoitui. Kyllä minä valmentamista ja halliarkea kaipaan.

Hämeen Sanomat uutisoi jo syksyllä, että Myrrä siirtyy ensi kaudella KooKoon päävalmentajaksi.

Julkisuudessa Myrrää ei ole ole juurikaan nähty edellisten 18 kuukauden aikana. Taannoiset shokkipotkut eivät ole enää päivittäin hänen mielessään.

– Mutta en ole siitä vieläkään pakoon päässyt. Aina tasaisin väliajoin joku kysäisee aiheesta Prisman kassalla tai jossakin parkkipaikalla, Myrrä naurahtaa.

– Se on siellä jossain kaukana takana jo. En silloin sen enempää kommentoinut, eikä siihen nytkään ole tarvetta. Se oli sen syksyn yksi tapahtuma muiden elämän tapahtumien joukossa.

Vaikka Myrrä antoi julkisuuteen levollisia kommentteja heti tuoreeltaan potkujen jälkeen, hänen sisällään myrskysi. Valmentaja halusi vastauksia.

– Selasin silloin 14 vuoden ajalta kaikki valmentajavihkot ja koetin kaivaa oppia. Mitä oli tullut tehtyä hyvin ja mitä olisin voinut tehdä toisin.

– Olin omannäköinen valmentaja ja hoidin omalla tavallani työtä. Minulle on iso arvo se, että tärkeimmät ihmiset, eli pelaajat kopissa, pitivät minua kuitenkin ihan kelpokoutsina.

Myrrä ehti työskennellä Ilveksessä eri rooleissa 14 kauden ajan. Seura oli hänelle rakas.

Hän on seurannut Ilveksen otteita tiiviisti myös Pennasen aikana, mutta jotakin tylyt potkut kuitenkin särkivät.

– Sain olla pitkään Ilveksen ry:n ja oy:n organisaatioissa, mutta se päättyi sitten vähän kesken. Sen jälkeen olen seurannut Ilvestä enemmänkin tuttujen pelaajien kautta. Miten siellä Eemeli Suomi tai Jarkko Parikka tai Joona Ikonen tai joku muu menestyy.

– Joukkueena olen seurannut Ilveksen pelejä nyt aika neutraalilla suhtautumisella.

Ilveksen menestys tai menestymättömyys ei enää häntä hetkauta.

– En ole puolesta, enkä vastaan. Sanotaan näin.

Vahvasta runkosarjamenestyksestä huolimatta Myrrän jälkeinen aika Ilveksessä ei ole ollut odotetunkaltaista riemukulkua.

Siihen edellinen päävalmentaja ei kuitenkaan halua ottaa kantaa.

– Niin. En ole viime vuosina kommentoinut myöskään Ilveksen juniorijoukkueiden menestystä. Kun minulla on sieltäkin historiaa ja suht kivasti pärjättiin. En näe tarvetta arvioida myöskään Ilveksen liigajoukkuetta.

– Olen vähän väärä ihminen siihen. Se ei oikein sovi luonteeseeni. Eikä minulla tällä koutsihistorialla riitä hirveästi natsat arvostella tai arvioida.

Pienen filosofisen pohdinnan Myrrä sentään aiheeseen antaa.

– Niin päin voisin sanoa, että pitkässä juoksussa urheilussa saa sitä, mitä tilaa.

– Ainakin itse uskon, että peli on pidemmällä aikavälillä reilu, Myrrä lisää arvoituksellisesti.

Myrrän ajoista Ilves on muuttunut lyhyessä ajassa merkittävästi.

Myös joukkueen pelaaminen on näyttänyt hyvin toisenlaiselta. Vielä Myrrän aikakautena Ilves tunnettiin raikkaasta ja samalla riskialttiista vauhtikiekosta. Uuden päävalmentajan alaisuudessa joukkue on siirtynyt riskittömämpään ja varovaisempaan sapluunaan.

– Voin puhua tietysti vain siitä, miten itse sen aikaisen valmennustiimin kanssa lähestyimme peliä. Kyllä me varmasti silloin 3–4 vuotta sitten pelasimme tietynlaista Ilves-kiekkoa.

– Siihen ainakin pelaajat ja varmaan osa yleisöstä pystyi hyvin samaistumaan. Oli tietty raikkaus ja sellainen hyvä meininki, Myrrä sanoo.

Kokoonpanoakin on uusittu Myrrän jälkeen rajulla kädellä. Tällä kaudella sisään tuotiin nimimiehiä toisensa perään. Kaikkiaan toistakymmentä uutta miestä.

– Toki täytyy muistaa, että vielä muutama vuosi sitten operoin joukkueella, jonka pelaajabudjetti oli 1,8–2,1 miljoonaa. Nyt mennään jo varmaan lähemmäs tuplassa.

– Ei siellä montaa sellaista puhtaasti Ilves-taustaista pelaaja ole, joita esimerkiksi itse sain joskus junnuissa valmentaa. Organisaatio on kehittynyt ja muuttunut. On tullut vähän isommat jutut tuohon Ilvekseen. Ei se ole enää ihan samannäköinen kuin missä itse sain kasvaa valmentajana.