IS kävi Tukholman ongelmalähiöissä – nuori huumekauppias kertoo, mitä ajattelee räppäri Einárin, 19, ampumisesta

Södertälje, Ruotsi

– Se ampuminen on ihan arkielämää näissä piireissä, eikä siitä kukaan yllättynyt. Einár itsekin tiesi, että on suuri riski sille, että tällaista tapahtuu. Kaikki me olemme tietoisia siitä.

Näin vastaa 17-vuotias Dejan, kun häneltä kysytään mielipidettä Ruotsia kohauttaneesta henkirikoksesta. Vain 19-vuotias räppäri kuoli ammuskelussa, jonka epäillään liittyvän rikollisjengien välienselvittelyyn.

Dejan ei ole nuorukaisen oikea nimi, vaan tätä haastattelua varten keksitty. Rikollisissa piireissä medialle puhumista ei aina katsota hyvällä, eikä rikoksista kertominen omalla nimellään ole välttämättä viisasta. Dejan on pikkurikollinen, mutta palataan häneen hieman myöhemmin.

Nyt ollaan Ruotsissa, Tukholman eteläpuolella sijaitsevien Botkyrkan ja Södertäljen kuntien alueella. Käytännössä kyse on Tukholman lähiöistä, sillä paikallisjuna eli pendeltåg kuljettaa tänne keskustasta nopeimmillaan alle puolessa tunnissa.

Molempien kuntien alueilla on useita lähiöitä, jotka Ruotsin poliisi luokittelee erityisen haavoittuvassa asemassa oleviksi.

Tällaisten alueiden asukkaat kärsivät rikollisuudesta, väkivallan uhasta ja ovat sen myötä usein haluttomia osallistumaan rikollisia vastaan käytäviin oikeusprosesseihin.

Huomattavan suuri osuus alueiden asukkaista on maahanmuuttajataustaisia. Esimerkiksi uutisotsikoissa usein nähdyt Rinkeby ja Tensta ovat juurikin tällaisia alueita, mutta aivan vastaavia on parisenkymmentä ympäri Ruotsia.

Lue lisää: IS Tukholmassa: Mikael Hakola kuuli kuusi terävää laukausta – Suomen armeijan käynyt mies tiesi heti, mistä oli kyse

Oppaaksi lähtee Toni Tuunainen, entinen arvokuljetusryöstäjä ja ammattirikollinen. Hän on asunut alueella vuodesta 1978 asti. Osa Tuunaisen entistä rikoskumppaneista on lopettanut, moni kuollut, mutta jotkut jatkavat alueella yhä.

Itse hän on ollut kaidalla tiellä jo yli kymmenen vuoden ajan. Nykyään hän toimii myös linkkinä viranomaisten ja rikollista elämää viettävien nuorten välillä.

Matka alkaa Tumban asemalta. Jo parkkipaikalle kävellessä vastaan tulee kuivahtanut verilammikko. Pahoinpitelyn jäljet vai edellisenä viikonloppuna vietettyä Halloweenin juhlintaa?

Todennäköisesti jälkimmäistä. Tuunainen kertoo, että halloween on suosittu täälläkin ja pyhäinpäivä vielä edessä. Silloin Botkyrkan kirkon hautausmaa täyttyy kynttilöistä.

Täällä rikollisuuden näkyvin muoto on avoin huumekauppa, mutta tavallisen asukkaan ei tarvitse arkisessa asioinnissaan pelätä joutuvansa esimerkiksi ryöstetyksi.

– Ellei sitten lähde yksin umpijurrissa kapakasta viikonloppuna. Yleensä nuoret ryöstävät toisiaan. Viedään merkkivaatteita ja puhelimia.

Sama ilmiö on yleistynyt viime vuosina Helsingissäkin. Ero Suomeen näkyy ainakin siinä, että täällä on huomattavasti suurempi riski joutua sivullisena ampumavälikohtauksen keskelle.

Tuunainen näyttää aseman lähistöltä paikan, jossa eräs hänen tuttavansa ammuttiin. Vieressä on kebab-pizzeria ja hammasklinikka.

Rinnettä alaspäin kävelleen miehen vierelle ajoi auto, jonka lippispäinen kuljettaja ampui hänet siihen paikkaan. Sitten kuljettaja ajoi rauhallisesti kääntöpaikalle ja ajoi pois. Ampujaa tai murhan tilaajaa ei ole saatu kiinni.

Kuollut mies oli Tuunaisen mukaan ”kova pelaaja” alueella.

– Alamaailman huhujen ja viranomaisten mukaan hän oli eräänlainen huumekauppojen kapellimestari, joka määräsi kuka myy ja mitä.

Parin kilometrin päästä löytyy toinenkin ampumispaikka. Koiraa ulkoiluttanut 12-vuotias Adriana kuoli viime vuonna saatuaan harhaosuman rikollisten liikkuvasta autosta ampumasta rynnäkkökiväärin luodista.

Poliisi pääsi ampujien jäljille muun muassa siksi, että heidän käyttämänsä ase näkyi hiljattain kuvatulla räppivideolla.

Ajelemme ja kävelemme ympäriinsä. Salemiin, Rönningeen, Fittjaan ja Albyyn. Alby on 1960-1970 -lukujen Miljoonaohjelmassa rakennettu betonilähiö, jonka asukkaista yli 80 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia. Fittja on hyvin samanlainen.

Uudenkarhea Audi rullaa kovaäänisesti pois parkkipaikalta.

– Audi RS6, se on rikollisten suosikkiauto. Sillä pääsee lujaa ja lisäksi siihen mahtuu lastaamaan, Tuunainen toteaa.

Huumekauppa, ammuskelut ja jengirikollisuus nostavat esiin mielikuvia ränsistyneistä, pelottavista ja likaisista getoista. Todellisuus on ainakin Tukholman eteläpuolella paljon tylsempää.

Albyssä joka puolella on kyllä valtavia kerrostaloja, eivätkä ne etenkään kauempaa katsottuna hivele silmää. Ikäänsä nähden ne ovat varsin hyvässä kunnossa. Läheltä katsottuna huomaa, että maali ei halkeile eivätkä rappaukset rapise.

Metsää ja puita on melkein joka puolella, eikä Mälaren-järven rannoille ole kovin pitkä matka. Rantojen laitureilla näkyy veneitä vielä marraskuussakin ja vain muutamien kilometrien päästä löytyy peltoja. Jossain siellä on myös viikinkiaikaisia riimukiviä.

Kerrostalojen suunnasta ruohikkoon kipittävä rotta tosin pistää silmään. Onko niitä täällä paljon?

– Kai niitä on aika paljon. Rottahan tarkoittaa myös vasikkaa, Tuunainen sanoo ja tarkoittaa poliisin ilmiantajaa.

Ruotsin lähiöiden jengirikollisuus ei useinkaan ole järjestäytynyttä samassa mielessä kuin esimerkiksi rikollisten moottoripyöräjengien toiminta.

Toki alueella vaikuttaa ja on vaikuttanut myös perhe- ja sukulaisuussuhteisiin perustuvia rikollisverkostoja, mutta usein kyse on hyvin löyhistä yhteenliittymistä, joissa rikollisten intressit ja kaveruussuhteet voivat vaihtua nopeasti. Jo kolmesta henkilöstä muodostuva klikki voi periaatteessa olla jengi.

Rikollisiksi päätyy etenkin nuoria, jotka eivät pärjää koulussa ja tuntevat itsensä yhteiskunnan ulkopuolisiksi, Tuunainen kertoo.

Etenkin jos vanhempien ruotsinkielen taito on huono, nämä eivät välttämättä ymmärrä mitä papereita koulusta lähetetään kotiin. Ei myöskään välttämättä ymmärretä, millaista apua olisi saatavilla. Samoja huolia on esitetty myös Suomessa.

Moni alueen perhe asuu ahtaasti. Silloin nuoret eivät välttämättä viihdy kotona ja viettävät aikaa kaduilla. Järkeviä aktiviteettejakin olisi tarjolla, mutta esimerkiksi monet urheiluseurat ovat maksullisia.

– Olen puhunut paljon siitä, että tällaisilla alueilla pitäisi valtion tuella auttaa niitä, jotka eivät pääse muuten harrastamaan. Täällä tehdään paljon hyvääkin, mutta ei se riitä, Tuunainen sanoo.

Jätettyään rikollisen elämän taakseen Tuunainen on kertonut menneisyydestään avoimesti. Hän toimii myös eräänlaisena kokemusasiantuntijana ja auttaa nuoria irrottautumaan rikollisesta elämästä.

Moni lähestyy Tuunaista sosiaalisessa mediassa ja hakee neuvoja esimerkiksi viranomaisten kanssa toimimiseen. Monella maahanmuuttajataustaisella nuorella on ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä siitä, miten ruotsalainen yhteiskunta toimii.

Sovimme tapaamisen erään nuoren kanssa, jota Tuunainen on hiljattain auttanut. Paikaksi sovitaan kerrostalon piha Södertäljessä. Piha-alueen laidalla on metsäinen puisto, jonka nurkalta tuijottaa kettu.

Yhden talon ovi käy ja ulos astuu päänsä hupulla peittänyt nuori. Hän esittäytyy Dejaniksi ja paiskaa kättä. Pahoittelee, että on vasta hiljattain herännyt. Kello on puoli seitsemän illalla.

Dejan majailee tällä hetkellä tyttöystävänsä luona ja kertoo viettävänsä hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa.

– Täällä tunnen oloni turvallisemmaksi ja mukavaksi.

Dejanin oikea osoite on eräänlaisessa ongelmanuorille suunnatussa ryhmäasuntolassa, mutta siellä hän ei viihdy. Tämänhetkinen sijoituspaikka on Dejanin yhdestoista.

Dejan kertoo olleensa 11-vuotias, kun hänet otettiin ensimmäistä kertaa huostaan, eräänlaiseen suljettuun nuorisokotiin. Koulunkäynti ei ollut sujunut ja sen myötä hän päätyi piireihin, jossa kaduilla hengailu oli arkipäivää.

Siellä mukaan tulivat hiljalleen myös rikokset.

– Sitä aloittaa pikkurötöksillä, mutta sitten tapaa erilaisia ihmisiä rikollisessa maailmassa. Jotkut näistä tekevät törkeämpiä rikoksia.

Dejan on myynyt huumeita, hasista, kokaiinia, ekstaasia ja tramadol-pillereitä. Hän kertoo ryöstäneensä yksittäisiä ihmisiä ja lyöneensä puukolla. Asekin hänellä on ollut, Jugoslaviasta peräisin oleva Zastava-pistooli. Sillä hän on ainoastaan uhkaillut, mutta ei koskaan ampunut ketään.

Rikollinen elämäntapa on tuonut myös vihamiehiä. Dejaniin kohdistuu parhaillaankin vakavan väkivallan uhka. Hän kertoo, että saattaa olla jopa hengenvaarassa.

Pelottaako se?

– Hieman pelottaa ja huolestuttaa. Tietenkin joudun ajattelemaan missä liikun ja kenelle kerron menemisistäni. Minulla on usein maski päällä, en halua, että minut tunnistetaan helposti.

Dejan ajattelee, että Ruotsissa suureen suosioon nousseella gangsta rap -musiikilla on oma roolinsa nuorten houkuttelemisessa rikollisille teille.

Vaikka musiikki ei varsinaisesti tee kenestäkään rikollista, se uppoaa uppoaa etenkin sellaisiin nuoriin, joilla ei ole parempia esikuvia ja mahdollisuuksia päästä elämässä eteenpäin. Tällöin rikollinen elämä tuntuu päivänselvältä ja ainoalta mahdollisuudelta, Dejan kertoo.

”

Einár itsekin tiesi, että on suuri riski sille, että tällaista tapahtuu. Kaikki me olemme tietoisia siitä.

Hänen mukaansa rikollisissa piireissä liikkuvat nuoret puhuvat puolivakavissaan siitä, että ei heistä kukaan elä yli 25-vuotiaaksi. Jengirikollisuuteen yhdistetty ja ampumalla murhattu Einár oli kuollessaan 19-vuotias.

Dejan ei usko, että Ruotsi saa korjattua ongelmiaan, vaikka niistä puhutaan täällä kovasti. Välillä nähdään tekojakin.

– Luulen, että ei tämä tule koskaan loppumaan täällä. Se on mennyt jo niin pitkälle. Uusia pelaajia tulee kentälle koko ajan.

– Nuorista pitäisi ottaa koppi aikaisin, nähdä ja kuulla näiden tarpeet ja toivomukset, Dejan jatkaa.

Dejan kertoo yrittävänsä päästä irti rikollisesta elämästä, mutta se ei ole niin yksinkertaista. Muut rikolliset eivät välttämättä katso asiaa hyvällä. Lisäksi pitäisi hankkia ammatti, mutta se edellyttäisi koulussa pärjäämistä. Dejan kertoo yrittäneensä käydä koulussa viime aikoina.

– Jos voisin valita ja tehdä mitä vain, haluaisin työskennellä lasten ja nuorten parissa. Ennaltaehkäisevää työtä, hän sanoo.

Sen enempää Dejan ei ehdi jutella. Aikataulu on kuulemma kireä. Hän marssii takaisin kohti tyttöystävänsä asuntoa.