Janne Saarikiven kolumni: Hävittäjähankinta antaa mallia siitä, miten kannattaa puolustaa myös Suomen kulttuuria

Suomi päätti hankkia noin 10 miljardilla (siirryt toiseen palveluun) torjuntahävittäjiä ja oheistarpeita. Se on noin 1800 euroa jokaista suomalaista kohti sylivauvat mukaanlukien, eli aika paljon. Toisaalta se on noin seitsemäsosa Suomen vuosittaisista sotemenoista (siirryt toiseen palveluun), eli aika vähän.

Toisin kuin monet tuntemani kulttuuri- ja tiedeihmiset, kannatan tätä hankintaa lämpimästi. Ajattelen näin: torjuntahävittäjät ovat vähän kuin vesikatto talossa. Jos taivaalta sataa vettä ja se pääsee talon rakenteisiin, on koko talo pilalla. Siksi katto uusitaan jo ennen kuin se alkaa vuotaa.

Jos taivaalta sataa vesipisaroiden asemesta pommeja ja ohjuksia, ottaa ohraleipä. Siksi myös ilmapuolustus pitää uusia ennen kuin taivas putoaa niskaamme.

Nyt kun olemme näin yksimielisesti päättäneet satsata valtiomme vesikaton uusimiseen hyvän sään aikana, tehkäämme itse taloonkin investointeja.

Tunnetussa historiassa Suomen alueella on ollut keskimäärin pari kolme sotaa vuosisadassa. Ja historiasta voi oppia ainakin yhden seikan, nimittäin että se ei ole vielä loppunut.

Olen iloinen siitä, että maanpuolustuksen kannalta tärkeät hankinnat toteuttaa vasemmistohallitus, jossa ovat kaikki tällaisiin menoihin kriittisimmin suhtautuvat puolueet.

Ja juuri siksi minulla onkin ehdotus.

Nyt kun olemme näin yksimielisesti päättäneet satsata valtiomme vesikaton uusimiseen hyvän sään aikana, tehkäämme itse taloonkin investointeja. Jättäkäämme tästä sukupolvesta jokin muukin jälki kuin se, että katto ei vuotanut.

Suomi on ainutlaatuinen siksi, että täällä on suomalaista kulttuuria, ajattelua ja kieltä.

Suomi ei ole ainutlaatuinen siksi että täällä on hävittäjäkoneita, tai työpaikkoja, tai kasvuyrityksiä, tai maataloutta. Suomi on ainutlaatuinen siksi, että täällä on suomalaista kulttuuria, ajattelua ja kieltä. Se on ainoa kolkka tällä planeetalla, jossa nämä lauseet ymmärretään.

Pannaan nyt siis hävittäjäkauppojen yksimielisyydellä ainakin saman verran rahaa suomalaiseen luovuuteen – tieteeseen, taiteeseen ja kulttuuriin – ja hankitaan hävittäjille jotain puolustamisen arvoista.

10 miljardilla voidaan perustaa ensinnäkin yksi kokonainen uusi yliopisto. Ja millainen yliopisto! Sellainen, joka ei panosta yrittäjäyhteistyöhön, kaupallistettavien innovaatioiden tai edes kansainvälisen huippututkimuksen tekemiseen, kuten kaikki nykyiset, vaan nimenomaan suomalaisten asioiden tutkimiseen.

Sinne perustetaan satoja professorin ja tutkijan paikkoja asiantuntijoille, jotka tutkivat suomalaisten historiaa, alkuperää ja muinaisuutta. He tutkivat suomalaisten geenejä, suomen kielen murteita ja sanastoa, suomalaista taidetta ja sen yhteyksiä maailmaan.

Ja he eivät julkaise ainoastaan Amerikan erikoisbulletiinissa, vaan myös suomeksi suomalaiselle, koska tämä on kansallinen satsaus, koko Suomelle.

Rahaa jää silti yli vaikka kuinka paljon. Sillä rahoitetaan suomalaisen nuorison musiikki-, teatteri- ja tanssiharrastukset, huippu-urheilu. Annetaan kirjailijoille kuukausipalkkaa.

Perustetaan uusi stipendijärjestelmä jatko-opiskelijoille, rahoitetaan esimerkiksi 1000 väitöskirjaa taiteista ja toinen mokoma tieteistä. Ostetaan lahjakkaita professoreja Suomeen opettamaan meitä ja lähetetään lahjakkaat suomalaiset nuoret ulkomaiden parhaisiin kouluihin opiskelemaan ties mitä.

Ostetaan muutama uusi konserttitalo, ja niihin sinfoniaorkesteri. Tilataan 10 oopperaa. Perustetaan jokaiseen maakuntaan rokkiklubi, annetaan taiteilijapalkkaa muusikoille ja kuvataiteilijoille. Hankitaan Helsinkiin 250 uutta julkista taideteosta suomalaisilta taiteilijoilta, á 100 000 euroa – joka kulmaan! Johan näyttää kaupunki komeammalta kuin Guggenheimin museon kera konsanaan.

Ajatelkaapa millainen puolustusinvestointi tämä on. Globalisaation aikana Suomi uskaltaa puolustaa suomalaista kulttuuria ja luovuutta, suomen (ja ruotsin, ja saamen) kielellä tekemistä. Suomalainen kulttuuri nousee koronasta vahvempana kuin koskaan. Ja vain hävittäjähankinnan hinnalla!

Investointi tehdään tietenkin yksimielisesti. Onhan se rauhan- ja yhteiskunnan rakentamisen investointi ja siksi mieluisampi kuin aseosto. Sen jälkeen voimme katsoa toisiamme silmiin ja sanoa jalkaväenkenraali Ehrnroothin sanoin:

Suomi on hyvä maa, se on maailman paras maa meille suomalaisille, ja se on puolustamisen arvoinen.

Janne Saarikivi

Kirjoittaja on uupunut ja työtön professori, joka tekee osa-aikahommia Tromssaan. Todennäköisesti hän on eri mieltä kanssasi.

Kolumnista voi keskustella 14.1. klo 23.00 saakka.