Jouko Turkan poliisisarja järkytti 30 vuotta sitten eduskunnassa asti – yksi näyttelijöistä pyrki estämään sarjan uusinnan kokonaan
Ohjaaja ja käsikirjoittaja Jouko Turkka (1942–2016) kohautti Suomea lähes 30 vuotta sitten huhtikuussa 1993, kun hänen viisiosainen Kiimaiset poliisit -tv-sarja julkaistiin Ylellä.
Kriitikot rakastivat sarjaa, mutta suuri yleisö tyrmistyi, ja asiaa puitiin jopa eduskunnassa saakka. Ylen ohjelmapäivystykseen tuli avausjakson myötä 123 soittoa. Lähes kaikki olivat raivoissaan, ja osa soittajista arveli sarjan olevan poliisien pilkkaa. Ensimmäinen jakso keräsi televisioiden ääreen 357 000 katsojaa.
Jouko Turkka vuonna 1994.
Poliisitaustainen kansanedustaja Maunu Kohijoki (kok) jätti sarjasta jopa kirjallisen kysymyksen hallitukselle, jossa hän pyysi selvitystä, voisiko sarjan esittämättä olevat osat hyllyttää. Samalla hän pyysi oikeusasiamiestä selvittämään, onko Yleisradio rikkonut ohjelmatoiminnan säännöstöä sallimalla ”rienaavan” sarjan esittämisen.
Ylen mukaan myös toinen poliisikansanedustaja Sulo Aittokoski (smp) jätti sarjan tiimoilta kirjallisen kysymyksen.
Eduskunnan oikeusasiamies Jacob Söderman päätti sivuuttaa Kohijoen vaatimuksen, koska ei katsonut ohjelmapolitiikkaan puuttumisen kuuluvan tehtäviinsä. Kohijoelle hän antoi terävän neuvon.
– Luulen, että olisi viisainta olla katsomatta sellaisia ohjelmia, jotka synnyttävät tuollaisia ajatuksia, Söderman kommentoi Ilta-Sanomille.
Sarja julkaistiin dvd:llä vuonna 2016, ja Yle Areenassa se oli katsottavissa seuraavana vuonna 12 kuukauden ajan.
Sarja oli tyypillistä Turkkaa. Näyttely oli hyvin fyysistä, ja kuvakerronnassa käytettiin aktiivisesti hyödyksi erikoislähikuvia. Siinä seurataan kolmea poliisia, Oivaa (Taisto Reimaluoto), Hessua (Kai Lehtinen) ja Maritaa (Merja Larivaara), joiden välille kehkeytyy kolmiodraama. Larivaara tekee sarjassa myös pitkän, useita minuutteja kestävän alastonkohtauksen.
– Jouko Turkka ei anna periksi. Kaikki se ilmaisullinen ylitsevuotavuus, joka kiusasi joitain Seitsemässä veljeksessä, on mukana myös Jouko Turkan kirjoittamassa ja ohjaamassa Kiimaisissa poliiseissa: hiki, huohotus ja kyyneleet, kuvaili Helsingin Sanomien kriitikko Jukka Kajava.
– Kenties meillä on käsissämme suomalainen versio Twin Peaksista perversioineen, kansallismaisemineen, misseineen, hiekkaan uponneine maaherrojen autoineen ja Lenin-pysteineen? arvioi puolestaan Ilta-Sanomien kriitikko Arja Andersson.
Arja Andersson arvioi Kiimaiset poliisit -sarjan Ilta-Sanomissa huhtikuussa 1993.
Sarjan tuottaja Reima Kekäläinen muistelee, että hänen puhelimensa kävi kuumana, kun sarjan ensimmäinen jakso esitettiin. Kekäläinen oli tottunut kritiikkiin, eikä se häntä hetkauttanut.
– Viikon-pari oli aika kuumaa aikaa. Luulen, että se oli paljon sitä, että nimi oli niin provosoiva, niin kuin tarkoituksella olikin.
Sarjan markkinoinnissa käytettiin Turkan sitaattia, jossa hän totesi sarjan olevan ”kotimainen poliisisarja rangaistukseksi Suomen kansalle vierasmaalaisten poliisisarjojen palvonnasta”.
– Tämä oli se provokaation aste. Siinä me ilmeisesti onnistuttiin oikein hyvin, Kekäläinen hymähtää.
Kekäläisen mukaan sarjalle haluttiin huomiota, ja sitä myös saatiin. Kielteiseen reaktioon osattiin varautua etukäteen, mutta kritiikkiä hän ei silti pidä oikeutettuna, sillä se oli hänen mielestään yksipuolista.
– Vakiolause oli, että näyttelijät vain huohottaa ja räkä lentää. Samaa vähän kuin Seitsemässä veljeksessä – sitä Turkan tyyliä – mutta eihän siinä kritiikissä mitään asiasisältöä ollut.
Kiimaiset poliisit -sarjan tuottaja Reima Kekäläinen.
Kiimaisia poliiseja ei ole esitetty televisiossa uusintana koskaan, ja ensimmäiset uudelleenjulkaisutkin nähtiin vasta yli 20 vuotta ensiesityksen jälkeen. Sarja julkaistiin dvd:llä vuonna 2016, ja vuosina 2017–2018 se oli katsottavissa Ylen Areena-palvelussa 12 kuukauden ajan.
Tällä hetkellä sarja on katsottavissa vain dvd:ltä, joita löytyy ainakin joidenkin kirjastojen kokoelmista. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoissa niitä on lainattavissa viisi kappaletta. Myytävänä dvd:tä ei jutun tekohetkellä löydy ainakaan Internetin yleisimmiltä myyntisivustoilta.
Tuottaja Reima Kekäläisen mukaan näyttelijä Merja Larivaara on halunnut estää sarjan uudelleenesittämisen. Vuonna 2012, ennen sarjan dvd-julkaisua, tuottaja ja dj Jori Hulkkonen kertoi Turun Sanomien kolumnissaan, että ”eräs sarjan tähdistä” on kieltänyt niin kaupallisen julkaisun kuin uusintojenkin esittämisen. Hän ei maininnut Larivaaraa nimeltä.
– Yleisradion ohjelmatietokannassa on lähteeni mukaan jopa maininta, että edes näytteitä, joissa kyseinen näyttelijä on mukana, ei saa esittää, Hulkkonen väitti kolumnissaan.
Ylen Elävä arkisto -palvelussa on sarjasta kymmenen näytettä, mutta Larivaara ei esiinny niistä yhdessäkään.
Dvd-julkaisu on saatavilla joissain kirjastoissa. Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoissa niitä on yhteensä viisi kappaletta.
Ylen mediapäällikkö Petri Jauhiainen ei ole tietoinen, että Larivaara tai kukaan muukaan olisi pyrkinyt estämään sarjan uudelleenesittämisen, eikä Ylen järjestelmissä ole hänen mukaansa mitään tähän viittaavia merkintöjä.
– Jos joku tekijänoikeussyy estää esittämisen, niin sellaisia sinne on merkitty. Tämän kohdalla ei lue mitään, Jauhiainen sanoo.
Jauhiaisen mukaan Larivaaran puuttuminen Ylen Elävän arkiston näytteistä voi selittyä sattumalla, sillä sarja on iso. Sarjan viisi jaksoa ovat 58 minuutin mittaisia. Elävässä arkistossa on jokaisesta jaksosta kaksi näytevideota, joiden pituudet vaihtelevat kahden ja kymmenen minuutin välillä.
Jauhiaisen mukaan tämänkaltaisia toiveita kuunnellaan ”kovalla korvalla”, eikä niitä juuri tule. Hän toteaa, että yleensä näyttelijät ja tuottajat toivovat, että sarjoja esitetään.
– Lähtökohtaisesti menemme sopimuksien ja oikeuksien mukaan, Jauhiainen sanoo.
Jauhiainen kertoo, että sarja uusittiin kertaalleen Areena-palvelussa vuonna 2017 sopimusten mukaisesti.
– Sen yhteydessä ei noussut mitään keskustelua tämmöisistä teemoista, Jauhiainen sanoo.
Jauhiaisen mukaan sarja oli kymmenen vähiten katsotuimman joukossa vuonna 2017 Ylen arkistosta julkaistuista sarjoista. Kyseisiä sarjoja julkaistiin tuona vuonna Areenaan 65 kappaletta.
– Se on se syy, minkä takia sitä ei ole sen jälkeen uusittu. Eikä ole kyllä tullut uusintatoiveitakaan. Ihmiset palauttivat pikaisesti mieleen, millaisesta sarjasta oli kysymys, ja ei sitten ole ollut tarvetta uusia, Jauhiainen sanoo.
Viisijaksoinen sarja on jaettu kahdelle dvd-levylle, joista toisella on ensimmäiset kolme jaksoa ja toisella viimeiset kaksi. Jaksot ovat noin tunnin mittaisia.
Vuonna 2016, dvd:n julkaisun aikaan, Yle pyysi Ilta-Sanomia hävittämään Sanoman arkistoista kuvat Kiimaisista poliiseista. Yle sanoi esittävänsä pyynnön ”sarjassa esiintyvien näyttelijöiden toiveesta”.
Pyyntö esitettiin IS:lle sähköpostitse Ylen arkistomyynnistä. IS tavoitti viestin lähettäneen henkilön, joka työskentelee edelleen Ylellä, mutta pyysi saada esiintyä nimettömänä. Hän kuitenkin vahvistaa, että toiveen taustalla oli juuri Merja Larivaara, joka on halunnut poistaa Ylen arkistosta kaikki Kiimaisiin poliiseihin liittyvät kuvat.
Merja Larivaara vuonna 1994.
Toivomus liittyy ohjelmatiedotuskuvien käyttöön muissa yhteyksissä. Ylellä on tiukat rajat, joiden puitteissa se voi käyttää tai luovuttaa eteenpäin käytettäväksi ohjelmatiedotuskuvia. Käytännössä siihen vaaditaan aina näyttelijän suostumus. Tämä pätee myös ohjelmista irrotettuihin videomateriaaleihin, ammattikielellä insertteihin.
– Se on Näyttelijäliiton vaatimus, koska näyttelijät eivät toivo, että heidän kasvojaan käytetään missä milloinkin yhteyksissä. Tämä liittyy yleiseen Näyttelijäliiton ja Ylen väliseen sopimukseen.
Kuvat ovat edelleen Ylen arkistossa. Ylen arkistomyynnistä kerrotaan, että Larivaara on aikoinaan myös esittänyt toiveen, ettei Kiimaiset poliisit -sarjaa koskaan julkaistaisi uudelleen. Tätä toivetta ei kuitenkaan ole noudatettu.
– Yksi näyttelijä ei tietystikään voi kieltää tuotantoa, johon on osallistunut.
Merja Larivaara kieltäytyi kohteliaasti kommentoimasta Ilta-Sanomille sarjaa tai sen tekemistä. Hän kiistää, että olisi yrittänyt estää sarjan uudelleenjulkaisemisen.
– En missään nimessä. Eihän sellaista voi estää, Larivaara toteaa.
– Jos multa on kysytty, että haluanko, että se esitetään, niin sitten olen sanonut että en halua. Mutta en ole tehnyt mitään eleitä mihinkään suuntaan.
Larivaaran mukaan kaikki tehdyt tuotannot voidaan esittää kokonaisina.
– Otteita siitä ei voida irrottaa ilman lupaa, mutta kaikkea voi esittää, mitä on joskus tehty, hän tarkentaa.
Merja Larivaara kiistää yrittäneensä estää sarjan uudelleenjulkaisemisen.
Siihen, onko hän estänyt esiintymisensä Ylen Kiimaiset poliisit -otteissa, Larivaara ei vastannut.
Larivaara kommentoi sarjan kuvauksia Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 2018. Tuolloin hän totesi, että ”jos jonkin asian voisi toivoa tekemättömäksi, se olisi Kiimaiset poliisit”.
– Niiden kuvausten aikana rukoilin, että löytäisin jonkun tien pois kuvauksista ja Turkan vallan alta. Mutta en löytänyt. Enhän mä siinä sarjassa näytellyt. Olin hädissäni, Larivaara sanoi HS:lle.