Juha Kauppisen kolumni: Tästä syystä en ole hankkinut sähköautoa, vaan sinnittelen vanhalla dieselilläni
Luonnon suuria ekosysteemejä ei pidä riskeerata sähköistymiseen tarvittavien mineraalien vuoksi, Kauppinen kirjoittaa.
Juha Kauppinenkirjailija, biologi
Tuttuni moitti minua lounaalla: mitä, ajat yhä dieselillä? Päästöjen lisäksi saat vielä isot tuet valtion kassasta! Totta. Auton ja fossiilisen polttoaineen yli 200 miljoonan euron verohelpotuksia en ottaisi vastaan, jos saisin valita.
Mutta olen luopumassa dieselistä, selitin. Luota prosessiin! ”Trust the process.” Niin sanotaan amerikkalaisessa urheilussa, kun joukkue velloo pohjamudissa, mutta rakentaa jo menestystä taustalla. Muutos on prosessi.
Vähennän kulutusta. En syö lihaa. Kuljen julkisilla. Matkustan maata pitkin, kauaksikin. Ostan käytettynä.
Autoilun kanssa olen vielä prosessissa. Mielestäni tarvitsen autoa. Liikun työssäni syrjäseuduilla, jonne en pääse julkisilla. On ruuhkavuodet ja niin edelleen.
Olen harkinnut autonvaihtoa.
Tankkaan lähinnä biodieseliä fossiilisen sijaan, mutta se ei vähennä päästöjä, koska mitä enemmän minä tankkaan biodieseliä, sitä vähemmän sitä sekoitetaan fossiiliseen dieseliin.
Olen harkinnut autonvaihtoa.
Etanoli olisi muuten hyvä, mutta siinä on sama ongelma kuin biodieselissä: yksilön ratkaisu ei vähennä fossiilisten kulutusta. Näin kertoi Heikki Liimatainen, Tampereen yliopiston professori, jota jututin kolumnia varten.
Biokaasuauto olisi vähäpäästöinen, mutta tankkauspisteitä on syrjäseuduilla harvassa.
Maailmanlaajuisesti fossiilisia polttoaineita ei voi korvata edellisillä, vaan tarvitaan suuri sähköistys.
Sähköautot yleistyvät, ja se on hyvä: päästöjä on saatava alas. Silti vältän sähköauton hankkimista. Kallis hinta ei ole ainoa tai edes suurin syy.
On laskettu, että kuparia pitää louhia seuraavien 25 vuoden aikana yhtä paljon kuin sitä on louhittu tähän asti.
Teknologian kehitys vähentää mineraalien tarvetta. Silti voi olla, että maapallon mineraalivarat eivät edes riitä fossiilisten korvaamiseen. Ja vaikka riittäisivät, kuorma ympäristölle on valtava.
Problematiikka näkyy Sodankylän Viiankiaavalla, missä Elokapinan aktivistit ovat yrittäneet keskeyttää monikansallisen kaivosyhtiön tutkimuskairauksia. Anglo American haluaa kaivoksen suon alle. Aiemmin se puhui suon reunaosista, mutta suuntaa nyt koekairauksin koko suolle.
Viiankiaapa on jättiläismäisen suuri, luonnoltaan upea ja kaksinkertaisesti suojeltu. Tämä ei yhtiötä hetkauta. Anglo American lupaa, että aapaa ei tuhota ja että sen alta kaivetuin mineraalein tuetaan siirtymää ”kohti vähähiilistä yhteiskuntaa”.
Viranomainen on varoittanut suon kuivumisen riskistä. Se uhkaisi herkkää suoluontoa. Harvemmin mainitaan, että se uhkaisi myös suohon sitoutunutta hiiltä.
Luonnontilaiset suot ovat valtavia hiilivarastoja. Kuivuminen käynnistäisi turpeen hajoamisen, ja tuhansien vuosien aikana varastoitunut hiili alkaisi karata ilmakehään.
Kaivos siis vaarantaisi suuren hiilivaraston, jotta saataisiin kaivettua esille mineraaleja, joilla vähennettäisiin hiilidioksidipäästöjä. Kuulostaa varoittavalta kansansadulta. Suunta on väärä. Suunnan on oltava ekosysteemien suojelu. Myös ihminen tarvitsee niitä.
En halua kiihdyttää mineraalikulutusta.
Tehdessäni kestäviä valintoja haluan näyttää esimerkkiä, vaikuttaa ympärillä oleviin. Kun jätän sähköauton hankkimatta, en siis heittäydy osaksi suurta sähköistymisen kertomusta, vaan olen osa toista prosessia, joka myös tarvitaan.
En halua kiihdyttää mineraalikulutusta. Haluan luopua autosta. Kävellä, pyöräillä, käyttää joukkoliikennettä. Vuokrata auton tarvittaessa.
Haluaisin, että päättäjät tukisivat tässä ja rajoittaisivat kulutustani, mutta se taitaa olla turha toivo nykyisiltä päätöksentekijöiltä. Siis heiltä, jotka tukevat fossiiliautoilua.
En muuten ole ainoa, joka toivoisi poliitikoilta selkärankaa. Tuore, 125 maassa tehty tutkimus kertoo, että lähes 90 prosenttia ihmisistä haluaisi päättäjiltä nopeampia toimia ilmastokriisin hidastamiseksi.
Yksityisautoilu ei ole globaalisti kestävä tapa liikkua. Siksi tarvitaan suuri käyttäytymisen muutos, josta puhuu jopa Kansainvälinen energiajärjestö IEA. Siis se, joka perustettiin aikoinaan öljynsaantia turvaamaan.
Ei riitä, että kulutamme uudella tavalla. Pitää kuluttaa merkittävästi vähemmän.
Olen prosessissa. Sitkutan vielä vanhalla dieselilläni, mutta kohti maailmaa, jossa en enää istu oman auton rattiin.
Juha Kauppinen
Kirjoittaja on hämeenlinnalainen kirjailija ja biologi.