Juuso Välimäki ja Matias Maccelli ajautuivat NHL:ssä karmivaan myllyyn – tappioputki lähentelee historiallisia mittoja
Villit siirtohuhut, kirjeenvaihtajan raportit Denveristä, kauden omituisin peli, Kojoottien uusi osoite
Juuri, kun San Jose sai tammikuun puolella kauden ja seurahistoriansa toiseksi pisimmän tappioputken poikki, Arizona on lähellä viedä sivuluisunsa vielä pidemmälle.
San Jose hävisi joulu-tammikuulla kaksitoista kertaa putkeen. Arizona taipui Montrealin vieraana aikaisin keskiviikkoaamuna, mikä tarkoitti joukkueelle jo 13:tta peräkkäistä tappiota.
Romahdus on melkoinen, kun huomioon otetaan, että kauden positiivisesti aloittanut kojoottilauma oli vuoden 2023 viimeisenä päivänä läntisessä konferenssissa sijalla kahdeksan.
Nyt se voi unohtaa pudotuspelit, sillä syöksykierteen aikana ero pudotuspeliviivaan on kasvanut seitsemääntoista pisteeseen.
Arizona jatkaa vieraskiertuettaan vielä Kanadassa Torontoon ja Ottawaan ja sieltä Yhdysvaltoihin Washingtoniin. Kaksi tappiota lisää tekisi tappioputkesta NHL-historian kolmanneksi pisimmän. Pisimmän 31 vuoteen. Tätä joukkue tuskin haluaa, mutta helppoja otteluja ei vieraskiertueella luvassa ole.
– Paljon siitä on puhuttu, että mistä homma kiikastaa, joukkueen suomalaispuolustaja Juuso Välimäki aloittaa.
– Ei me olla kovin hyvin pelattu ja sitten, kun on pelattu hyvin, ei olla kyetty kääntämään pelejä voitoiksi. Jäähyistä on myös puhuttu paljon. Kun otetaan heti alkuun parit jäähyt ja joudutaan heti jahtaamaan peliä, se vaikeuttaa hommaa melkoisesti. Liikaa tulee pieniä virheitä, vaikka viime pelit ovat olleet jo parempia. Omiin menee liikaa, Nokian Pyryn kasvatti jatkaa.
Missä kärkiosasto?
Ei Arizona silti erityisen kovassa pelillisessä pesukoneessa ole tappioputkensa aikana ollut. Torontolle, Edmontonille ja Tampalle se hävisi kolmella ja Floridalle neljällä maalilla. Muuten ottelut ovat olleet maalin, kahden pelejä. Esimerkiksi vaarallisten maalipaikkojen suhde viidellä viittä vastaan on letkun ajalta vain karvan alle 50, liigan keskitasoa.
Tiukoissa paikoissa joukkue on osoittautunut kevyen osaston kollektiiviksi maalinteon osalta – 24 tehtyä maalia 13 otteluun kertoo olennaisen.
Tappioputken aikana eniten maaleja (4) ovat tehneet Dylan Gunther, 20, sekä Logan Cooley, 19. Ensin mainittu on kesän 2021, viimeksi mainittu suven 2022 varaus. Nuoret pelaajat olisivat tarvinneet veteraaneilta tiukassa paikassa enemmän tukea. Ykköstykki Clayton Kellerin saldo tappioputken aikana on 3+7 ja -8. Samaa, tai oikeastaan vielä heikompaa tasoa ovat olleet palkkaeliitin Nick Schmaltz ja Jason Zucker.
Hyökkäyspään avainpelaajista yksi toisensa perään on kadonnut kuvasta. Matias Maccellin saldo vaikealta jaksolta on 0,62 pistettä ottelua kohden, kun koko kauden kuvassa sama lukema on 0,66. Maccelli iski maalin maanantaiaamuna ja syötti toisen keskiviikkona, mutta seuraavan askeleen ottaminen NHL-tasolla jäi myös turkulaiselta vaikeassa paikassa tekemättä.
Selvää silti lienee, että palapeli on hajonnut monesta muustakin kohdasta, jos käsillä on kaksitoista peräkkäistä tappiota. Yli- ja alivoima ovat olleet heikkoja ja joukkueen torjuntaprosentti (86,9) edellisen kuukauden osalta on koko sarjan toiseksi heikoin.
– Kun jatkuvasti tulee turpaan, se aika paljon muuttaa tunnelmaa joukkueessa. Mailaa aletaan puristamaan liikaa ja tuntuu, että jos alkuun tulee yksikin maali omiin, se lannistaa tunnelmaa hieman liikaakin. Siitäkin tuossa puhuttiin, että sen kanssa pitää olla parempi. Pitää tehdä itse se maali tai sitten pysyä positiivisena ja työn kautta pyrkiä tulemaan takaisin peliin, Välimäki pyörittelee.
Uusi noste, uusi purukalusto
Henkilökohtaisesti Välimäki on saanut Arizonasta vaikeiden ja loukkaantumisten sävyttämien Calgary-vuosien jälkeen oivaa nostetta. Menneellä kaudella puolustaja kirjautti tililleen mukavat 34 (4+30) tehopistettä ja yli 18 minuuttia jääaikaa per ottelu. Kuluvalla kaudella pisteitä on kertynyt vasta 11 (2+9), mutta vastuuta on riittänyt edelleen ylivoimapeliä myöten.
Toki käynnissä olevalle kaudelle on mahtunut myös vaikeampia jaksoja. Tammikuulla puolustaja istui muutamia pelejä pelaavan kokoonpanon ulkopuolella.
– Siinä oli hieman istumista, mutta sen jälkeen pelaaminen on ollut ihan erilaista. Joukkueena on hävitty, mutta itse olen pystynyt nyt pelaamaan parhaita pelejäni. Tämän hetken pelaamiseen olen tyytyväinen. Jos jatkan näin, se on hyvä juttu.
Jos on vuoden sopimuksella operoiva Välimäki saanut Arizonasta uuden nosteen uralleen, tämä on saanut aavikolta myös uuden purukaluston. Tammikuussa Jani Hakanpään lämäri pamahti Välimäen naamaan ja muokkasi purukalustoa vahvasti uuteen uskoon.
Vielä tämä kuuluu jääkiekkoon, mutta hoidon puute dallasilaisessa sairaalassa ei. Välimäkeä puolisoineen oli ohjeistettu poistumaan hotellille ja palaamaan sairaalaan aamulla. Tämä olisi saattanut laittaa verenvuodosta kärsineen pelaajan jopa hengenvaaraan. Vasta pelaajayhdistyksen puuttuminen tilanteeseen auttoi suomalaista saamaan apua.
– En halua siitä aiheesta enää puhua. Hoito oli, mitä oli, ja se, mitä siitä on kirjoitettu, on aika lailla kaikki totta. Ylähampaat ovat tallella, mutta ovat juuresta kuolleet ja edelleen vinossa. Osaa hampaista vielä tarkkaillaan, ne saattavat mennä vaihtoon. Muutamia hampaita poistettiin ja tuohon laitettiin 55 tikkiä, Välimäki kertaa ylähuultaan näyttäen.
Serkkupoika sekoitti pasmat
Juuso Välimäki ei ole suvun ainoa mainetta maailmalla niittävä urheilija. Nokialaispuolustajan serkku Sami Välimäki on tehnyt viime vuosina näyttävää nousua maailman golfeliittiin ja sijoittui menneenä viikonloppuna PGA-kiertueen kisassa toiseksi. Juuso seurasi serkkunsa menoa innolla.
– Meinasi mennä peliin keskittyminen ihan vihkoon viikonloppuna, kun oli kisa käynnissä. Piti ESPN:ltä ostaa plus-kanava, että pystyy seuraamaan pelejä. Aika paljon pidetään yhteyttä, mutta kesäisin tuntuu molemmilla olevan aina kiireitä. Hauskaa, että piti serkkupoikien tuossa taannoin lähteä Arizonaan asti, että löydettiin aikaa viettää aikaa yhdessä, Välimäki nauraa lopuksi.