Kaukana ovat loiston päivät. Suomalaisten alppihiihtäjien suoritus Pekingin olympiarinteissä ei jättänyt juuri sijaa ylistykselle.
Tämän noteerasi kovin sanankääntein ex-alppitähti Kalle Palander Ylen urheilustudiossa.
Palander ruoti alppihiihtomaajoukkueen onnistumista yhdessä toisen ex-laskijan Marcus Sandellin kanssa.
Keskustelu käynnistyi Samu Torstin olympiaurakan päätyttyä kaatumiseen neljännellä portilla.Vuoden 1999 maailmanmestarin arvio oli karu.
– Aivan onneton suoritus. Ei mihinkään tuosta. Rosa (Pohjolainen) meni neljännellä portilla selälleen. Paras sijoitus Riikka Honkasen 37:s sija. Viimeksi ollut näin huono tulos Albertvillessä (1992), syy oli se, ettei kukaan suomalainen startannut. Se on surullista, Palander luetteli.
Palander kuvaili suomalaisten kokonaissuoritusta ”aika surulliseksi”.
Palander kertoi, että hänen käsityksensä mukaan maajoukkueessa on hyvä ilmapiiri, valmennus kunnossa, hyviä urheilijoita ja ”systeemi toimii aika nätisti”. Hän pohti, ovatko urheilijoiden henkilökohtaiset valmentajat tehtäviensä tasalla.
– Ymmärtääkö ne, mitä huippu-urheilu alppihiihdossa Keski-Euroopassa on? Se, että täällä laskee Etelä-Suomen cupia tai Levillä, ei tarkoita, että voi vetää olympialaissa kovissa oloissa tulosta. Jossain mättää, ja tämä pitää selvittää.
Lue lisää: Kalle Palander jätti hallituspaikkansa – näin se vaikuttaa työhön Ylellä: ”Nyt voin sanoa suoraan”
Ski Sport Finlandissa projektipäällikkönä toimiva Sandell huomautti, että Suomessa on lahjakkaita laskijoita, mutta rajat tulevat vastaan siirryttäessä Euroopan cupista maailmancupiin.
Kun Sandell otti puheeksi laskijoiden nuoren iän, loikkasi Palander välittömästi väliin. Esimerkiksi Pohjolainen on 18-vuotias ja Honkanen 23.
– Ei hän ole nuori enää. Rosa on 18 ja se on iskun paikka nyt. Ensi olympialaissa hän on jo 22, kokenut laskija, jolta odotetaan paljon.
– Sijoittuminen 15 joukkoon on realistista. Edes enemmän kuin neljä porttia.
Sandell näki rohkaisevana Pohjolaisen sijoittumisen 14:ksi Schlamdingin maailmancupin kilpailussa Itävallassa tammikuussa.
– Se oli paras suoritus pitkään aikaan suomalaiselta alppihiihtäjältä, koska se tapahtui ulkomailla. Se oli merkki siitä, että hänestä voi oikeasti tulla jotain. Ihan selkeästi, kun menestystä ei ole tullut hulluna viime aikoina, niin sitä halutaan lisää. Malttia pitää olla, Sandell painotti.
Palander vaati kovin sanankääntein Suomen alppiväkeä puhaltamaan yhteen hiileen.
– Systeemi toimii aika helkatin hyvin. Silti alppikoulut ja seurat kritisoivat koko ajan liittoa. On äärimmäisen ärsyttävää, että on niin negatiivinen ilmapiiri. Jos halutaan nousta, pitää jumalauta tehdä asioita yhdessä. Lopettakaa se urputtaminen ja tehkää tulosta.
Sekä Palander että Sandell olivat yhtä mieltä siitä, että tällä hetkellä nuorelle polvelle ei ole täysin auennut, mitä huippu-urheilun ehdoilla eläminen tarkoittaa.
– Ollaanko unohdettu peruskestävyystreenit, asennetreenit? Tällaiset ylämäkivedot. Vai venytelläänkö vaan kuminauhaa v**u tuolla punttisalilla, Palander sanoi saaden sekä Mannerin että Sandellin nauramaan.