Kati Roivas ei hiihdä maajoukkuetasolla, mutta takoo silti tienestejä tallihiihtäjänä.
Maastohiihdon perinteikkäässä Tjejvasanin kilpailussa Ruotsissa koettiin melkoinen yllätys lauantaina. 30 kilometrin kilpailussa ykkössijan vei suomalainen Kati Roivas. Hän on ensimmäinen kilpailun voittanut suomalainen.
Tjejvasanin kilpailua Oxbergistä Moraan on hiihdetty vuodesta 1988 ja se on alusta alkaen ollut pelkästään naishiihtäjille. Ski Classics Challenger -sarjaan kuuluva kilpailu on joka vuosi arvostetuimpia naisten pitkän matkan kisoja.
– Kisa ei kuulu Ski Classicsin pro-luokkaan, mutta silti se on todella iso kisa etenkin Ruotsissa. Se on maailman suurin pelkästään naisille suunnattu hiihtokilpailu. Sen voittaminen on minulle todella iso juttu. Erityisesti sarjaa johtavan Emilie Fletenin päänahan ottaminen oli henkisesti iso juttu. Hän on hallinnut sarjaa, Roivas kertoo.
Norjalainen Fleten on kerännyt Classics-kauden aikana 1510 pistettä. Roivas on sarjassa toisena 1166 pisteellä ja 923 pinnaa kerännyt Ruotsin Sofie Elebro kolmantena.
Pääasiassa sarja on ruotsalaisten ja norjalaisten hiihtäjien hallitsema. Joukossa on myös kourallinen suomalaisia. Miesten puolella eniten pisteitä on kerännyt Juuso Mäkelä. Hänen 319 pistettään riittää miesten sarjassa sijalle 30.
Oona Kettunen on naisten sarjassa sijalla 25 ja Amanda Nyfors 32:nen.
29-vuotias Roivas hiihtää uransa ylivoimaisesti parasta kautta. Hän on voittanut kaksi Challenger-sarjan kilpailua tällä kaudella – Tjejvasanin lisäksi Marcia Gran Paradison kisan helmikuun alussa – ja sijoittunut kaikkiaan viisi kertaa Pro-kilpailuissa palkintokorokkeelle.
Erityisen korkealle hän arvostaa perinteikkään Marcialongan 70 kilometrin kilpailun kolmossijan ja 3 Zinnenin 62 kilometrin kisan kakkossijan. Ne tulivat Pro-sarjassa ja kuuluvat Ski Classicsin arvostetuimpiin kisoihin.
– 3 Zinnen oli ensimmäinen pitkän matkan pro tourin palkintosija. Marcialonga oli kanssa tosi tärkeä saavutus.
Roivas on aina kulkenut omia latujaan. Nuorena hiihtäjänä hän jäi nuorten maajoukkueen ulkopuolelle, muttei pelännyt tehdä rohkeita valintoja.
Kati Roivas kuvattuna vuonna 2021.
Vuoden 2015 universiadien jälkeen Roivakseen otettiin yhteyttä New Mexicon yliopistosta. Erämaaosavaltiota ei aivan ensimmäisenä maailmankolkkana yhdistetä maastohiihtoon, mutta Roivakselle tarjottiin täyttä urheilijastipendiä ja tilaisuuteen kokea maastohiihto aivan erilaisella tavalla.
Roivas kehuu yliopiston valmennusta ja olosuhteita. Paljon hiihdettiin rullasuksilla, lumella käytiin eritoten Coloradon tai Utahin osavaltioissa leireilemässä.
– Ehdin opiskella vuoden Itä-Suomen yliopistossa ennen kuin New Mexicosta otettiin yhteyttä. Ajattelin ensin, että lähden vuodeksi, mutta siitä tulikin neljän vuoden reissu. Kun olin nuorten maajoukkueen ulkopuolella niin ajattelin, että tämä mahdollisuus pitäisi käyttää.
Tarjolla oli paljon muutakin kuin kehittyminen hiihtäjänä. Roivas halusi oppia englannin kunnolla ja avartaa maailmankatsomustaan. Tilaisuutta ei sopinut haaskata.
Oman polun kulkeminen on jatkunut myös sen jälkeen kun Roivas palasi Eurooppaan. Kipinä maratonmatkojen hiihtämiseen syttyi Pohjois-Amerikassa. Perinteisen maajoukkue-maailmancup -kuvion sijaan hän hiihtää Ski Classics -kiertueella tallihiihtäjänä.
Roivas teki täksi kaudeksi sopimuksen ruotsalaisen Team Eksjöhusin kanssa.
– Ei ole mitään yksiselitteistä syytä sille, miksi lähdin tälle tielle. Pitkät matkat veivät mukanaan aika nopeasti. Uskon, että tämä oli oikea ratkaisu.
Miksei olisi, kun tulosluetteloa katsoo.
– Maratonhiihdossa on oma viehätyksensä. Siinä pääsee haastamaan itsensä henkisesti. Kisaan mahtuu hyviä ja huonoja jaksoja reilusti. Joskus, vaikka osuisi todella huono vaihe, voi silti sijoittua tosi hyvin. Kisaan mahtuu niin monta elementtiä. Niissä ei kierretä mitään pientä rinkiä. Olosuhteet voivat reitin varrella vaihdella reilusti.
Kuluva kausi on myös ensimmäinen, kun Roivas pystyy elättämään itsensä kilpahiihdolla. Ammattimaisesti hän on hiihtänyt jo pitkään, nyt hän on myös täysiverinen ammattilainen.
Tallihiihdossa parhaissa tiimeissä hiihtäjät saavat rahallisen korvauksen suoraan tallilta. Hiihtäjä ei ole pelkästään omien sponsorien ja palkintorahojen varassa.
Pääasiassa Ski Classics -kilpailujen parhaimmistolle jaetaan muutamien tuhansien eurojen palkintoja. Tjejvasanin voitosta Roivas kuittasi 50 000 kruunua eli noin 4 500 euroa.
Pro-tason kilpailuissa maksetaan palkintorahaa useimmiten kuudelle parhaalle hiihtäjälle. Palkintosummat vaihtelevat kisakohtaisesti, mutta karkeasti voittaja saa noin 4 500–5 000 euroa, kakkonen 2 000–2 200 euroa ja kolmonen 1 000–1 200 euroa.
Roivas ei halua kertoa tarkemmin kauden palkintorahoistaan, mutta tulosten perusteella niitä on kertynyt kauden aikana hyvän matkaa yli 10 000 euroa.
– Eivät nämä mitään hirveitä rahoja ole, eikä niillä hirveän pitkälle pääse. Mutta pystyn kokonaisuudella elättämään itseni – ensimmäistä kautta nyt.
Ranskassa asuvan Roivaksen aika kuluu kauden mittaan liki kotimaansa lisäksi lähes yhtä paljon tiiminsä kotimaassa Ruotsissa. Leirit alkavat jo kesäkuussa ja niitä on kauden lähestyessä keskimäärin kaksi viikkoa kuukaudesta.
– Heinäkuu harjoitellaan kotona ja elokuu menee rullakisoissa, joukossa pienimuotoista leiriä tiimin kanssa. Periaatteessa koko kuukausi menee tien päällä. Sitten vähän pitenee syksyä ja talvea kohti. Leirit ovat pääasiassa Ruotsissa ja Norjassa. Lokakuussa olimme Mallorcalla.
Ski Classicsin kilpailujen massalähdöissä riittää väkeä ja vilskettä.
Ensi viikonloppuna hiihdetään legendaarinen Vasaloppet ja myöhemmin kevättalven aikana Norjan klassikkokisa Birkebeinerrennet. Roivas aikoo osallistua molempiin.
Vasaloppetin voittajaa odottaa peräti 100 000 kruunun eli noin 9 000 euron palkintopotti.
– Pro tourin kisoja on jäljellä neljä Vasaloppetin jälkeen. Tarkoitus olisi hiihtää ne. Finaalikisa on Norjassa Janteloppet, sadan kilometrin kisa.
Sadalla kilometrillä maratonhiihtäjääkin testataan toden teolla.