Terveyssovellusten suosio on ymmärrettävä. Ne lupaavat osin samaa kuin pikadieetit: nopeita tuloksia. Mittarilumo voi kuitenkin haitata ymmärrystä mitattavista asioista, pohtii Saarikivi.
Katri SaarikiviAivotutkija
Ranteessa värähti. Laite kertoi minulle, että olin saavuttanut päivän askeltavoitteeni. Kävelemisen sijaan olin kuitenkin juuri ojentanut rasvaisen pitsapalan kohti suuta. Jostain syystä liike rekisteröityi väärin. Tuntui siitä huolimatta saavutukselta.
Toisena iltana ranneke marmatti minulle. Askeleet olin saanut täyteen, mutta liikunnalla kulutetut kilokalorit olivat satasen verran vajaat. Päätin huijata, laitetta mukamas. Pistin päälle punttitreenin, mutta tein sen sijaan vain rivakan iltasiivouksen. Kello nauhoitti enemmän kaloreita kuin normaalisti kulutin. Ongelma ratkaistu.
Olen jo vuosia kerryttänyt eri sovelluksilla aineistoa terveydestäni, jotta se pysyisi hyvänä.
Joskus tämä on lähipiirille raskasta. Puoliso on useamman kerran pienesti loukkaantunut, kun on väittänyt kuulleensa jo varhain yöstä tyytyväistä kuorsausta puoleltani, mutta minä olen uskonut mieluummin aparaattia, joka todistaa taas kerran nukkuneeni huonosti ja liian vähän.
Moni muukin on laillani hurahtanut mittaamiseen. Terveyssovellusten myynti kasvaa amerikkalaisyrityksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) vuosi vuodelta.
Kun aineisto näyttää, että omalla toiminnalla on vaikutusta, se voi antaa pontta motivaatiolle.
On helppo ymmärtää terveysmittareiden ja -sovellusten lumoa. Ne tarjoavat osin samaa kuin pikadieetit: nopeita tuloksia. Mittaaminen auttaa paremmin havaitsemaan muutosta, joka yleensä terveydessä tapahtuu vähitellen ja niin pitkän ajan kuluessa. Kun aineisto näyttää, että omalla toiminnalla on vaikutusta, se voi antaa pontta motivaatiolle.
Mittaaminen ja hienot härvelit motivoivat minua tutkimustyössäkin. Minua kiehtoo se, miten mitä monimuotoisimmat menetelmät pystyvät paljastamaan sellaista, mikä on aiemmin ollut ihmisen havaintokyvyltä piilossa.
Mikään mittari ei kata ihmistä kokonaan.
Mittarit eivät tutkimuksessa toki koskaan ole pääasia, vaan keino luoda parempaa ymmärrystä mitattavasta asiasta. Mikään mittari ei myöskään kata ihmistä kokonaan. Mittaamalla voidaan valottaa vain pieni viipale tarkasteltavasta asiasta, ja suuri osa jää edelleen pimentoon.
Tästä syystä yritän välillä arjessa hillitä härveli-intoani. Jos keskityn liiaksi mittaustulosten tuijottamiseen, saatan unohtaa mitä varten ylipäätään mittaan. Se voi johtaa siihen, että toiminta eroaa tarkoituksesta ja loppujen lopuksi pilaan omaa aineistoani. No, yksi rivakan pitsansyönnin aiheuttama mittausvirhe tai pieni huijaus eivät onneksi heilauta vaikkapa vuoden keskiarvoa, jos dataa on runsaasti.
Aiemman, aivojen muovautuvuutta koskevan tutkimuksen perusteella oli syytä olettaa, että aivot muuttuisivat oppimisen myötä.
Tuoreessa Ylen Superihmiset -sarjassa pääsen toteuttamaan vekotinvimmaani ja mittaamaan toimittaja Sean Ricksin aivojen rakennetta ja toimintaa ennen uusien taitojen opettelua ja sen jälkeen. Aiemman, aivojen muovautuvuutta koskevan tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) perusteella oli syytä olettaa, että aivot muuttuisivat oppimisen myötä.
Esimerkiksi jonglöörauksen (siirryt toiseen palveluun) opettelu on lisännyt harmaan aineen määrää näköön ja liikkeeseen liittyvillä aivoalueilla. Musiikkitreenin aloittaminen on muuttanut (siirryt toiseen palveluun) jopa kahden viikon sisällä aikuisellakin sitä, miten aivot käsittelevät ääntä.
Sarjassa tehdyt mittaukset eivät voi vedenpitävästi todistaa, että Sean muuttuu oppimisen myötä, koska se ei olisi mahdollista yhden ihmisen otoskoolla ja harvoilla mittauskerroilla. Sen sijaan ne avaavat tutkimuksen maailmaa ja sitä minkälaisilla kokeilla ja härveleillä oppimisen vaikutuksia aivoihin voidaan paljastaa.
Tärkein signaali muutoksesta löytyy kuitenkin datan sijaan tosielämästä ja siitä, miten meidän ainutkertainen tietoinen kokemuksemme muuttuu.
Laitteet ja aineistot voivat parhaimmillaan auttaa huomaamaan muutosta, mutta joskus niiden lumo vie tarkkaavuuden tärkeimmästä, ja pahimmillaan heikentää todellisuuden tajuamista. Esimerkiksi sitä, että puoliso yrittää hienovaraisesti vihjata sinun kuorsaavan.
Katri Saarikivi
Kirjoittaja on tutkija, joka rakastaa härveleitä, mutta yrittää arjessa pikkuhiljaa vähentää perherauhankin vuoksi niiden tuijottelua.
Kolumnista voi keskustella 17.5. kello 23.00 saakka.
Tiededokumenttisarja Superihmiset on katsottavissa Yle Areenassa.