WASHINGTON Vuosi sitten seisoin Valkoisen talon kupeessa ja yritin kuunnella Donald Trumpin puhetta. Se oli väenpaljoudessa hankalaa, sillä verkkoyhteydet olivat katkonaisia eikä äänentoisto yltänyt yli ihmisjoukon.
Sitten kaikki lähtivät liikkeelle. Trump oli kehottanut kannattajiaan suuntaamaan kohti kongressia, jossa Joe Bidenin vaalivoitto oli määrä vahvistaa.
Trump sanoi kannattajajoukolleen (siirryt toiseen palveluun), että Bidenin presidenttiys on laiton, eikä sen saa antaa tapahtua.
Seuraavien tuntien ajan seurasin vierestä, miten vähälukuiset poliisijoukot yrittivät turhaan estää vihamielisen joukon tunkeutumista kongressitaloon.
Taas netti pätki, eikä puhelinkaan toiminut kuin hetkittäin. Paras tieto oli suoraan silmien edessä.
Tapahtumien keskipisteessä historiallisten hetkien kaoottisuus konkretisoituu.
Vasta myöhemmin selkiytyi, kuinka lähellä katastrofi oli Capitolilla.
Trumpin kannattajien vihaama republikaanisenaattori Mitt Romney pakeni aivan kapinallisten nenän alta, samoin varapresidentti (siirryt toiseen palveluun) Mike Pence, jonka väkijoukko huusi haluavansa hirttää. Vasemmistodemokraatti Alexandria Ocasio-Cortez piileskeli vessassa ja pelkäsi kuolevansa (siirryt toiseen palveluun), kun kapinalliset etsivät häntä.
Onneksi Capitol Hillin naapurustoon sijoitetut putkipommit eivät räjähtäneet.
Niin yhdysvaltalaiset toimittajat kuin me ulkomaiset kirjeenvaihtajatkin kiiruhdimme toimistoillemme kirjoittamaan analyyseja, joissa pohdittiin, oliko kyseessä vallankaappausyritys. Historioitsijat ja analyytikot vertasivat Capitolin kaaosta Fort Sumterin hyökkäykseen, joka aloitti Yhdysvaltain sisällissodan 160 vuotta aiemmin.
Myöhemmin vallankaappauksia tutkiva yhdysvaltalainen tutkimuskeskus totesi (siirryt toiseen palveluun), että kongressihyökkäys täytti vallankaappausyrityksen kriteerit.
Tutkimuskeskus ylläpitää tietokantaa poliittisesta väkivallasta maailman maissa ja käyttää luokittelunsa perusteena dataa ja standardisoituja määritelmiä. Kongressin valtaus oli keskuksen mukaan organisoitu hyökkäys ja uskottava uhka laillisille vallanpitäjille, siis vallankaappausyritys.
Vuoden aikana kongressin komitean tutkimuksissa on selvinnyt lisää tietoja siitä, kuinka paljon yhteyksiä Trumpin lähipiirillä oli kapinajoukkoihin (siirryt toiseen palveluun) ja miten presidentti itse suhtautui hyökkäykseen (siirryt toiseen palveluun).
On entistä selvempää, että Trump todella halusi estää vallan vaihtumisen.
Kuten republikaanijohtaja Mitch McConnell totesi Trumpin toisen virkarikossyyteoikeudenkäynnin päätyttyä (siirryt toiseen palveluun): ei ole epäilystäkään, etteikö Trump olisi sekä käytännön vastuussa että moraalisessa vastuussa tammikuun kuudennen tapahtumista.
Mutta mitä nopeammin kuukaudet kuluvat, sitä vähemmän väliä tammikuun tapahtumilla tuntuu olevan.
McConnell on ajat sitten kääntänyt kelkkansa ja hyväksyy täysin Trumpin vaikutusvallan puolueessaan. Trumpia vastustavien republikaanien siivoaminen puolueen johtopaikoilta alkoi Liz Cheneyn arvonalennuksella toukokuussa.
Puhdistus jatkuu varmasti syksyn välivaaleissa, joissa Trumpin avoin vastustaminen on kuolonisku poliittiselle uralle.
Välivaalit ovat pakottaneet myös demokraatit puhumaan aivan muusta kuin demokratian murentumisesta salaliittoteorioiden jätekuiluun.
Kansaa kiinnostaa inflaatio ja bensan hinta, joten demokraattipoliitikot keskittyvät nyt talouteen.
Kun juttelen yhdysvaltalaisten kanssa, erityisesti demokraattiäänestäjät kertovat haluavansa irrottautua uutisista. Tahtotila ei enää riitä Trumpin kauden aktivismiin.
Yhdysvaltain media puhuu kyllä yhä vuoden takaisista tapahtumista melkeinpä päivittäin.
Käytössä ovat kuitenkin vallankaappausyritystä laimeammat termit kuten kapina ja kongressihyökkäys. Ne kuvaavat jotain ohimenevää ja improvisoitua.
Vallankaappausyritys on pitkäjänteisempi projekti. Sellaisen ei pitäisi unohtua vuodessa
Lue lisää: