Iloa ja yllätyksiä kaupunkimetsästä
Kaupunkimetsä on usein jäänne entisestä laajasta metsästä, mutta sijaitsee lähellä ja palvelee asukkaiden arkea eli ulkoilua, virkistystä ja harrastuksia
Kaupunkimetsissä piilee usein suurempia luontoarvoja kuin talousmetsissä: puusto on monipuolisempaa ja järeämpää, lahopuut edistävät lajikirjoa
Virkistysmetsä jää yleensä pois puuntuotannosta, jolloin sinne syntyy yllättävän nopeasti monimuotoisuutta
Katsele kääpäkasvustoja: ne kertovat metsän monipuolisuudesta enemmän kuin arvaatkaan!
(Lähde: Aku Korhosen kohta valmistuva väitöstutkimus)
Katsele kääpiä, kun kuljet kaupunkisi metsissä! Puiden kannoilla ja lahoavilla rungoilla viihtyvät kääpälajit kertovat luonnon monipuolisuudesta ilouutisia enemmän kuin arvaatkaan. Kääpäkasvustot voivat tuoda lohdullisia viestejä myös luontokadosta huolestuneille.
Moni kaupunkilainen suuntaa kulkunsa pieneen tai isompaan lähimetsään kävelylle, koiralenkille tai luontoon liittyvissä harrastuksissa. Valmisteilla oleva väitöstutkimus tuo ilahduttavia tietoja siitä, että useat kaupunki- ja taajamametsät ovat yllättävän monimuotoisia.
Samalla kaupunkimetsistä välittyy lupaavia viestejä siitä, että luontokato ja lajien sukupuutto eivät ehkä olekaan väistämätön uhka kaikkialla. Kaupungit ja kunnat voivat muuntaa virkistysmetsänsä monipuolisiksi ja lajikirjoltaan runsaiksi suhteellisen lyhyessä ajassa ja pienillä toimilla.
Luontoarvot piilosta esiin
Väitöskirjatutkija Aku Korhonen kertoo, että Helsingin metropolialueen monissa metsissä on järeää puustoa ja myös sellaisia luontoarvoja, jotka ovat käyneet harvinaisiksi talousmetsissä. Hänen tutkimuksensa osoittaa, että Uudenmaan kaupunkimetsissä voi havaita todella rikkaita kääpäesiintymiä, jotka tarjoavat perustaa muulle monipuoliselle lajistolle.
– Kaupunkimetsät voivat olla lajistoltaan ja rakennepiirteiltään monimuotoisia, Korhonen kertoo. Hänen väitöstyönsä on parhaillaan esitarkastuksessa.
Korhosen tutkimus liittyy Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimushankkeeseen, jota rahoittaa Maj ja Tor Nesslingin säätiö. Hanketta johtava erikoistutkija Leena Hamberg kertoo, että alustavia tietoja taajamametsien monipuolisista luontoarvoista on saatu jo aiemmin kaupunkien teettämissä laji-inventoinneissa ja luontoaktiivien havainnoista.
Luken hanke selvittää kaupunkimetsissä usein piiloon jääviä piirteitä kääpämonimuotoisuuden kautta. Käävät ovat merkittäviä puuaineksen lahottajia ja puun lahoaminen kuuluu keskeisiin ekologisiin prosesseihin metsissä.
Lahoaminen luo metsään suotuisia ympäristöjä lukuisille pieneliöille, jotka puolestaan ovat elinehto monille muille lajeille. Kääpä kertoo siis tarinaa metsän monimuotoisuudesta.
Urbaaneja metsiä on paljon
Kaupunkimetsissä piilevä monimuotoisuus ei jää ainoaksi ilouutiseksi Luken hankkeesta. Yhtä yllättäviä ja ilahduttavia ovat Aku Korhosen väitöstyöhön kootut tiedot metropolialueen kaupunkimetsien laajuudesta.
Tutkija laskee, että kun Helsingin rautatieasemalta vedetään kartalla puoliympyrä 75 kilometrin etäisyydelle sisämaahan, kaupunkialueiden sisäpuolelle jää tuolla alueella 247 neliökilometriä kaupunkimetsää. Se on kolme kertaa enemmän kuin Nuuksion ja Sipoonkorven kansallispuistoissa yhteensä!
Metropolialueen ytimessä Helsinki, Vantaa ja Espoo ovat kasvaneet voimakkaasti, mutta niidenkin alueella moni metsä on saanut kehittyä vuosikymmeniä koskemattomina tai kevyesti hoidettuna niin, että niissä on huolehdittu vain puuston uudistumisesta ja kävijöiden turvallisuudesta.
Korhosen väitöstyö keskittyy kaupunkien kuusimetsiin, joissa kasvaa usein myös monipuolista lehtipuustoa. Usein juuri sekametsillä on kyky kehittyä monipuolisemman lajiston elinympäristöiksi.
Rikkautena järeä puusto
Kolmas Korhosen löytämä myönteinen tieto on se, että metropolialueen metsissä kasvaa paljon järeää puustoa. Järeiden puiden määrä vahvistaa monipuolisuutta ja luo mahdollisuuksia tulevalle lajikirjolle.
Korhosen työ sisältää monia vertailuja. Hän on havainnut, että osa kaupunkimetsistä erottuu edukseen myös Metso-ohjelmassa suojelluista alueista.
– Tutkituissa kaupunkimetsissä puuston järeys on suurempi kuin Metso-ohjelmassa suojelluissa metsissä, Korhonen korostaa. Monimuotoisuuden kannalta olisi hyödyllistä, että kaupunkimetsien elävistä järeistä puista säästettäisiin jatkossa entistä useampi lopulta lahopuuksi.
Tärkeää on myös metsien laajuus: pirstoutuneet metsäalat eivät houkuttele vaateliaita ja uhanalaisia lajeja yhtä hyvin kuin laajemmat kaupunkimetsät. Vaativimmat ja uhanalaisimmat lajit menestyvät vain, jos niille on tarjolla riittävä lahopuujatkumo eli hajoamisen eri vaiheissa olevaa puuta.
Ekologista laatua lisää
Leena Hamberg pitää mahdollisena, että virkistysmetsiin pystyttäisiin luomaan uusia elinmahdollisuuksia jopa uhanalaisille lajeille parantamalla metsien ekologista laatua. Kaupunkimetsistä saatetaan siis kuulla lisää hyviä uutisia tulevaisuudessa.
– Kaupunkimetsissä voisi olla hyvät lähtökohdat edistää metsäluonnon monimuotoisuutta jättämällä kaadetut ja itsestään kuolleet puut metsään, Hamberg huomauttaa.
Luken hankkeen jatkoksi Hamberg ja Korhonen toimittavat ulkoilumetsiä ja niiden monipuolista käyttöä koskevan opaskirjan. Kirja ilmestyy kaikille kiinnostuneille ensi vuonna.
Iloa ja yllätyksiä kaupunkimetsästä
Kaupunkimetsä on usein jäänne entisestä laajasta metsästä, mutta sijaitsee lähellä ja palvelee asukkaiden arkea eli ulkoilua, virkistystä ja harrastuksia
Kaupunkimetsissä piilee usein suurempia luontoarvoja kuin talousmetsissä: puusto on monipuolisempaa ja järeämpää, lahopuut edistävät lajikirjoa
Virkistysmetsä jää yleensä pois puuntuotannosta, jolloin sinne syntyy yllättävän nopeasti monimuotoisuutta
Katsele kääpäkasvustoja: ne kertovat metsän monipuolisuudesta enemmän kuin arvaatkaan!
(Lähde: Aku Korhosen kohta valmistuva väitöstutkimus)