Kirjeenvaihtajan kommentti: ”Uuh I love your body!” – näin pieleen se voi mennä, kun suomalainen yrittää small talkia
Yksi asia, jota ihailen amerikkalaisissa, on heidän itsevarmuutensa ja kykynsä ilmaista itseään selkeästi.
Olen nyt elänyt ja työskennellyt Yhdysvalloissa viisi kuukautta, ja olen seurannut ihmeissäni, kuinka lähes kuka tahansa kadulla tavattu ihminen osaa kertoa mielipiteensä arastelematta, oli kyse sitten aborttioikeudesta tai Naton laajentumisesta.
Jopa New Yorkin metrossa kolikoita kerjäävät laitapuolen kulkijat osaavat esittää asiansa niin ytimekkäästi, vetoavasti ja itsevarmasti, että he voisivat tarjota esiintymiskoulutusta suomalaisille yritysjohtajille.
Amerikkalaisella koululaitoksella on varmasti osuutensa siihen, että ihmiset osaavat esiintyä ja ilmaista itseään.
Mutta uskon, että amerikkalaisella small takilla on osansa siinä, että ihmisistä loistaa sisäsyntyinen itsevarmuus.
Yhdysvalloissa on nimittäin tapana jakaa kohteliaisuuksia ja kehuja tuntemattomille.
Suomalaisena nelikymppisenä introverttinä on ollut totuttelemista siihen, että kaupan kassa kehuu huulipunani sävyä, tarjoilijan mielestä kenkäni ovat upeat tai satunnainen ohikulkija huikkaa, että sinulla on kaunis hymy. Suoraan käännettynä kohteliaisuudet ovat usein muotoa: rakastan sinun huulipunaasi / kenkiäsi / hymyäsi.
Voi tietysti ajatella, että tällainen small talk on epäaitoa, yltiöpositiivista amerikkalaista hölynpölyä.
Olen tullut siihen lopputulokseen, että sillä ei ole väliä. Se tuntuu joka tapauksessa hyvältä. Satunnainen kohteliaisuus saa hymyn huulille ja ryhdin oikenemaan.
On vähän itsevarmempi olo.
Kun kohteliaisuuksien vastaanottamisessa on ollut opettelemista, niiden jakaminen se vasta kömpelöä onkin, näin aloittelijalle. Kehuun tulisi tietysti vastata nopeasti kiitoksella ja mukavalla pienellä vastakehulla. Parin kuukauden treenin jälkeen tämä alkaa jo sujua.
Mutta aloitteellinen kehujen jakaminen ei vielä luonnistu spontaanisti.
Olin työmatkalla Washington DC:ssä ja pyörittelin päässäni työkuvioita, kun hotellin hissiin astui tyrmäävän näköinen nuorehko nainen tiukassa trikoomekossa. Naisella oli vartalo kuin olympiatason pituushyppääjällä: pitkä, sorja ja atleettinen.
Ennen kuin ehdin tajuta, suustani pääsi: ”Uuh I love yor body!”. Suomeksi käännettynä: rakastan vartaloasi, tai luoja sinulla on upea kroppa.
Joka tapauksessa, pieleen meni. Nainen mulkaisi kulmien alta ja käänsi selkänsä.
Ajattelin alkaa selittää, että tapanani ei ole arvioida ihmisten vartaloita ja tämä kuulosti nyt varmasti oudolta ja olen ihan metoon ja kehopositiivisuuden kannalla ja…
Mutta en sanonut mitään. Palasin normaalimpaan suomalaiseen hissikäyttäytymiseen eli mykkänä nurkkaan tuijottamaan kengänkärkiäni. Ja toivomaan, että kiusallinen hissimatka olisi mahdollisimman nopeasti ohi.
Aion kuitenkin jatkaa harjoituksia. Ei se tämän pahemmin voi mennä metsään.