Kirjeenvaihtajan kommentti: Woltin sankaritarinan kääntöpuoli on karu – lähettibisnes perustuu heikoimpien riistolle
Näky on New Yorkissa nykyisin yhtä yleinen kuin keltaiset taksit: sähköpyörä viilettää pyöräkaistalla tai autojen välissä, ja sen ajajalla on selässään suuri lämpöreppu. Ajajat ovat useimmiten nuoria miehiä, ja heidän ulkonäkönsä viittaa Aasiaan tai Latinalaiseen Amerikkaan.
Ruokalähetit ovat jo pitkään olleet osa New Yorkin elämää, mutta koronaviruspandemian aikana heistä tuli monelle kaupunkilaiselle korvaamattomia. Kun ravintoloihin tai työpaikoille ei ollut menemistä, lähetit toivat ateriat koteihinsa sulkeutuneille ihmisille.
Ruokalähettibisneksen suurin toimija on Doordash, joka kertoi tällä viikolla ostaneensa suomalaisen kilpailijansa Woltin seitsemällä miljardilla eurolla. Woltin nuoria suomalaisyrittäjiä on kehuttu syystäkin: tappiota tekevä yhtiö onnistui myymään itsensä juuri oikealla hetkellä valtavalla summalla.
Asialla on myös kääntöpuolensa. Wolt on nyt osa yritystä, jonka liiketoiminnan voi sanoa perustuvan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten riistoon. New Yorkissa tämä näkyy räikeästi.
Verge ja New York Magazine julkaisivat syyskuussa yhteistyönä laajan artikkelin, joka maalasi karun kuvan New Yorkin 80 000 ruokalähetin arjesta.
Lähetit ovat lain edessä yksityisyrittäjiä, joten he eivät ole oikeutettuja minimipalkkaan, työterveyshuoltoon tai mihinkään muuhun työsuhde-etuun. He ovat jakeluyhtiöiden sovellusten ja niiden algoritmien armoilla.
Sähköpyörä on New Yorkin ruokaläheteille nykyisin välttämätön investointi. Ilman sitä jää ilman keikkoja, sillä jakeluyhtiöiden sovellukset suosivat nopeita lähettejä.
Tyypillinen kustomoitu sähköpyörä maksaa yli 2 000 euroa, joten ne ovat varkaille houkuttelevia kohteita. Tuoreen kyselyn perusteella yli puolet New Yorkin ruokaläheteistä on ollut ryöstön uhreina, kolmannes on kärsinyt väkivaltaa ryöstön yhteydessä.
Koska viranomaisilta tai jakeluyrityksiltä ei apua yleensä heru, ruokalähetit tukeutuvat toisiinsa: he muodostavat saattueita vaarallisimmissa paikoissa tai yrittävät porukalla hakea pyöriä varkailta takaisin.
Lähes puolet läheteistä kertoi joutuneensa onnettomuuteen ruokaa kuljettaessaan. Heistä kolme neljäsosaa joutui maksamaan itse hoitokulujaan. Moni ravintola ei anna lähettien käyttää wc:tään, joten näiden täytyy tehdä tarpeensa minne pystyvät.
Kaiken päälle työ on huonosti palkattua: tyypillinen tuntipalkka kulujen jälkeen on noin 10 euroa, juomarahat mukaan luettuna.
Miksi kukaan sitten suostuu työskentelemään näillä ehdoilla? Koska vaihtoehtoja ei ole.
New Yorkin ruokaläheteistä suuri osa on paperittomia siirtolaisia. Heidän oikeuksistaan on harva kiinnostunut. Heidät on ajanut Amerikkaan epätoivo omissa kotimaissaan.
Doordashin kaltaiset yritykset hyötyvät siitä, että Yhdysvalloissa on oikeuksia vailla oleva alaluokka. Maassa on vasta hiljattain herätty ruokalähettien ahdinkoon. Monet tajusivat oman mukavuutensa inhimillisen hinnan, kun kuvat ja videot hirmumyrsky Idan riepottelemista läheteistä levisivät sosiaalisessa mediassa.
New York hyväksyi syyskuussa ensimmäisenä kaupunkina lain, joka muun muassa velvoittaa ravintolat päästämään lähetit wc:hen ja kieltää jakeluyhtiöitä laskuttamasta heitä välttämättömistä lämpörepuista.
Jotkut kaupungit ovat yrittäneet asettaa katon maksuille, joita jakeluyhtiöt perivät ravintoloilta. Ne voivat olla pahimmillaan jopa 30 prosenttia tilauksista ja tuhota ravintoloiden katteen.
Vaikka Doordashin kaltaiset yritykset ajavat ahdinkoon niin lähetit kuin ravintolat, mikään niistä ei tee voittoa. Näyttää yksinkertaisesti siltä, että ruuan toimittaminen ravintolalta kotiovelle ei mitenkään voi olla kannattava bisnes. Toimitusmaksujen nostaminen saisi asiakkaat hyvin nopeasti hakemaan ruokansa itse.
Ravintola-aterioiden jakelusta aloittaneet firmat pyrkivätkin kehittämään muuta liiketoimintaa. Osa on jo pyrkinyt laajentamaan elintarvikkeiden ja lääkkeiden kotiinkuljetukseen. Yksi vaihtoehto on, että yritykset alkavat myymään tai hyödyntämään asiakkaistaan keräämää dataa.
Se on varmaa, että ilman suojattomassa asemassa olevia lähettejä Doordashin bisnes ei Yhdysvalloissa pyörisi, eikä se maksaisi Woltista miljardeja.