Euroalueen korkotaso ennemmin laskee kuin noussee, mutta kuinka paljon, se voi yllättää, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.
Euroalueen keskuspankki EKP aloittaa ohjauskorkojensa laskut näillä näkymin todennäköisimmin kesäkuussa, ja jatkanee sen jälkeen koronlaskujen sarjaa pitkälle ensi vuoden loppupuolelle.
Suunnilleen näin voinee tiivistää alueen rahoitusmarkkinoilla parhaillaan vallitsevat konsensus- eli keskiverto-odotukset EKP:n korko-ohjauksesta – ja sitä myöten alueen rahamarkkinakorkojenkin kehityksestä.
Markkinoiden keskivertoveikkaus EKP:n keskeisen ohjauskoron eli talletuskoron kehityspolusta alkaa kesäkuun jälkeen laskea nykyisestä neljästä prosentista ja päätyy ensi vuoden puolivälin tienoilla tai viimeistään ensi vuoden loppuun mennessä noin kahteen ja puoleen prosenttiin.
Tämäntyyppiset korko-odotukset on parhaillaan hinnoiteltu jo valmiiksi ”sisään” rahamarkkinoiden erilaisten tulevaa ennakoivien rahoitusinstrumenttien ja -sopimusten hintoihin.
”
Koroille voi käydä toisinkin kuin taloustietäjät ennustavat.
Odotukset ja tulevaa ennakoivat markkinanoteeraukset eivät kuitenkaan takaa, että odotukset osuvat oikeaan ja veikkaukset käyvät aikanaan toteen. Markkinaodotuksilla ja -veikkauksilla on päinvastoin taipumus alituiseen vaihdella, kun uutta tietoa tulee ilmi.
Siksi esimerkiksi omia asuntokauppoja tai muita oman talouden siirtoja suunnitellessa on hyvä pitää mielessä, että koroille voi käydä toisinkin kuin taloustietäjät ennustavat tai markkinatoimijat veikkaavat.
Kenelläkään (tämän kommentin kirjoittaja mukaan luettuna) ei ole varmaa tietoa ensi vuoden koroista, joten edellä kuvatun konsensusodotuksen ohessa lienee paikallaan puntaroida muitakin vaihtoehtoja.
Kahden prosentin korkoveikkaus
Saksalaispankki Deutsche Bankin ekonomistit ovat laatineet euroalueen korkonäkymistä hyödyllisen katsauksen, jossa he kuvaavat yhden ennusteen sijaan joukon vaihtoehtoista talouden – ja sitä myöten korkojenkin – kehityskulkua.
Tiistaina julkaisemassaan katsauksessa pankin ekonomistit tarkastelevat euroalueen korkonäkymiä EKP:n talletuskoron kautta, joten katsauksen keskeinen kysymys kuuluu, kuinka paljon EKP kenties laskee talletuskorkoaan ensi vuoden loppuun mennessä.
”
Korotusvaihtoehtoa ei ole edes mukana katsauksessa.
Ohjauskorkojen korotus on niin epätodennäköinen, että korotusvaihtoehtoa ei ole edes mukana katsauksessa.
Katsauksen todennäköisimmäksi arvioima (eli ekonomistien oma) veikkaus on, että EKP puolittaa talletuskorkonsa nykyisestä neljästä prosentista ensi vuoden kuluessa tasan kahteen prosenttiin.
Kaksi prosenttia olisi katsauksen oletuksilla euroalueen heikkeneviin talousoloihin nähden ”neutraali” eli ei sen enempää kasvua, työllisyyttä tai inflaatiotakaan voimistava tai heikentävä.
Samalla katsaus kuitenkin huomauttaa varsin selkeästi, että toisinkin voi käydä – ja että korot voivat laskea enemmän tai vähemmän kuin markkinoiden konsensus veikkaa tai pankin omat arviot pitävät todennäköisenä.
Yhden prosentin vaihtoehto
Katsauksen kakkosvaihtoehdossa EKP:n talletuskorko laskee ensi vuoden mittaan kahtakin prosenttia alemmas tasan yhteen prosenttiin siinä tapauksessa, että euroalueen talouskasvu ja inflaatiovauhti hyytyvät taas koronakriisiä edeltäneisiin aneemisiin lukemiin.
Saksan viimeaikaiset talousvaikeudet muistuttavat tällaisenkin vaihtoehdon olemassaolosta.
”
Paluu yhden prosentin korkoihin olisi ennemmin huono kuin hyvä talousuutinen.
Vastassa on energialaskun paisumisen, vihreän siirtymän kustannusten, protektionismin ja tuotantoketjujen haavoittuvuuden kaltaisia vaikeuksia, jotka ovat omiaan heikentämään euroalueen kilpailu- ja kasvukykyä.
Kun samaan aikaan ennestään velkaisten eurovaltioiden paine julkisen talousvyön kiristämiseen kasvaa ja jos yksityinenkin talous (kotitaloudet ja yritykset) menettää tulevaisuuden uskoaan ja kulutushaluaan, talouden anemia voi pakottaa taas EKP:n ottamaan elvytysvastuuta kontolleen.
Se tarkoittaisi ohjauskorkojen laskemista alemmas kuin markkinat nyt olettavat – ja talletuskoron painumista jopa yhteen prosenttiin.
Tämä voi kuulostaa esimerkiksi ennestään velkaisen korvissa houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta juuri koronlaskuun johtaneiden syiden takia paluu yhden prosentin korkoihin olisi ennemmin huono kuin hyvä talousuutinen.
Kolmen prosentin vaihtoehto
Kolmosvaihtoehdossa EKP aloittaa koronlaskunsa kesäkuussa niin kuin markkinat ja Deutschen ekonomistit odottavat, mutta lopettaa konsensus-odotuksiin verrattuna kesken kaiken – ja jättää talletuskorkonsa kolmeen prosenttiin.
Kolmekin prosenttia on matalampi korko kuin nykyinen neljä prosenttia, mutta tämä olisi silti markkina- ja taloustoimijoille paitsi yllätys myös pettymys, sillä se pitäisi rahoitusolot kireinä odotettu pidempään ja kertoisi talousodotustenkin menneen pieleen.
Yksi syy odotettua kitsaampiin koronlaskuihin olisi inflaation jääminen sitkeämmäksi ja nopeammaksi kuin EKP tavoittelee ja markkinatkin olettavat.
Toinen syy korkokitsasteluun olisi eurovaltioiden kääntyminen alijäämistään, velkamääristään ja taloussäännöistään huolimatta uudestaan kasvavien alijäämien talouspolitiikkaan esimerkiksi ”strategisen autonomian”, puolustuksen, energiahuollon tai teollisen kilpailuaseman vahvistamiseksi.
Kolmas syy koronlaskujen jarrutteluun voi tulla vastaan, jos EKP:n tärkeä verrokki ja kirittäjä, Yhdysvaltain keskuspankki Fed, viivytteleekin omia koronlaskujaan oletettua pidempään ja näin antaa sysäyksen euron heikkenemiselle ja euroalueen tuonti-inflaation vahvistumiselle.
Tällaisia vaihtoehtoisia näkymiä puntaroidessa on toki syytä muistaa, että tässä kuvailtu ennustehaarukka ei takaa ensi vuoden lopuksi sen enempää yhden, kahden tai kolmenkaan prosentin korkotasoa – ja että taloudenkin tulevaisuus on aina epävarma.