Kommentti: Narsistinen kirurgi ja opioidit tappavat kylmäävissä hittisarjoissa – empatian puute hätkähdyttää
Kuolema on läsnä molemmissa loppuvuoden uusissa kärkisarjoissa heti ensiminuuteilla.
Sosiopaattisesta kirurgista kertova Dr. Death (suoratoistopalvelu C More) alkaa leikkauspöydällä runneltujen potilaiden lausunnoilla. Myöhemmin veri roiskuu ja luut rutisevat.
Kipuun määrättyjen opioidilääkkeiden aiheuttamaa tuhoa kuvaava Dopesick (suoratoistopalvelu Disney+) käynnistyy oikeussalista. ”En voi uskoa, miten moni potilaistani on nyt kuollut”, tiivistää pienen kaivoskaupungin vastuuntuntoista lääkäriä sydämellään näyttelevä Michael Keaton.
Kumpikin sarja perustuu tositapahtumiin. Se tekee niistä entistä kylmäävämpiä ja vaikuttavampia.
Jos juonenkäänteet olisivat keksittyjä, sarjojen päähenkilöiden rajua häikäilemättömyyttä olisi vaikeaa pitää uskottavina.
Hyvinvoinnista huolehtiminen on ollut viime vuosien vallitsevia trendejä. Koronapandemia teki siitä välttämättömyyden: terveys on pakko huomioida ihan kaikkialla arjessa.
Dr. Death ja Dopesick ilmestyivät tässä mielessä parhaaseen mahdolliseen aikaan. Niitä katsoessa raivostuttaa, kuinka leväperäisesti tarinoiden julmimmat henkilöt suhtautuvat muiden ihmisten terveyteen. Molemmat kuvaavat näiden välinpitämättömyyttä erinomaisen hienosti.
Dr. Deathissa manipuloiva kirurgi Christopher Duntsch ei pysty näkemään omissa toimissaan mitään vikaa, vaikka potilaat vammautuvat tai menehtyvät hänen leikkauspöydällään. Vika on aina muissa.
Jäätävässä osassa loistaa 1990-luvun Dawson’s Creek -nuortensarjan entinen tähti Joshua Jackson, jolle Dr. Death tarjoaa yhden uransa huippurooleista.
Lue lisää: ”Dr. Death” kylvi kuolemaa, potilaita halvaantui ja vammautui – uskoi olevansa sankarilääkäri
Kipulääke Oxycontinin kehitystä valvova Richard Sackler on Dopesick-sarjassa kiinnostunut vain pillerinsä myyntiluvuista, ei sen aiheuttamasta riippuvuudesta, jolta hän sulkee silmänsä.
Sackleriä näyttelee omalaatuisten keski-ikäisten miesten roolit loisteliaasti hallitseva Michael Stuhlbarg, jonka monet muistavat myös Call Me by Your Name –rakkausdraaman (2017) lempeänä isänä. Dopesickissa lempeydestä ei ole tietoakaan. Se on toimiva tehokeino.
Välinpitämättömyys tappaa molemmissa sarjoissa. Empatian puutetta katsoo henkeä pidätellen. Kun Dr. Death iskee leikkaushaavat suoraan katsojan silmille, hypnoottinen Dopesick nojaa vähäeleisyyteen.
Kumpikin sarja painottaa vahvasti empatian tarvetta – silloinkin, kun emme tunne heitä, joihin omat tekomme vaikuttavat.
Dopesick, suoratoistopalvelu Disney+. Dr. Death, suoratoistopalvelu C More.