Torstaina kuollut Craig Breen ilmensi kaikessa sitä, miksi ralli on niin upeaa. Siksi hänen kohtalonsa tuntuu niin epäreilulta, kirjoittaa Micke Suopuro.
Brattbyn pormestari.
Sellaiseksi Craig Breen nimesi itsensä Ruotsin MM-rallissa 2023. Hän oli ajanut kyseiselle erikoiskokeelle kaksi aivan posketonta pohja-aikaa.
Hymy ja nauru olivat herkässä, kuten hänellä yleensä unelmiensa työhuoneessa. Tällä kertaa ilo paistoi irlantilaisesta entistäkin kirkkaampana.
Kaudella 2022 Breen ajoi uransa ensimmäisen täysin kokonaisen kauden rallin MM-sarjassa. Kausi M-Sportilla oli vaikea, tie tallissa tuli päätökseen.
Breen palasi Hyundaille, jossa hänen huimat otteensa olivat avanneet ovet täysammattilaiseksi.
Tapa, jolla Breen palasi tänä vuonna kilpailuihin oli häikäisevä. Hän oli heti sinut uuden autonsa kanssa.
Siksi naurusta ei tullut Brattbyn erikoiskokeen maalissa loppua. Breen huomasi taas nauttivansa unelmiensa työstään tavalla, jonka vain rallikuljettaja voi ymmärtää.
Craig Breen oli täysin poikkeuksellinen ralliautoilija. Ei siksi, että hän olisi ollut se menestynein, tasaisin tai nopein — vaikka hän ilman muuta oli aivan erinomainen kuljettaja.
Poikkeuksellisen Breenistä teki hänen luonteensa. Breen ei koskaan sulkenut intohimoaan sisälleen, vaan jakoi sen estoitta ulospäin myös muiden jaettavaksi.
Aitous teki hänestä nykyisen MM-sarjan rakastetuimman kuljettajan. Ihmisen, jolle saattoi toivoa vain hyvää.
Craig Breen ilmensi koko olemuksellaan sitä, mikä juuri ralliautoilussa on niin upeaa. Vauhti, kymmenysten kamppailu kelloa vastaan ja kutkuttava jännitys vatsanpohjassa — toisaalta hyväntuulinen rempseys ja moottoriöljyiset ajohaalarit, josta tähtiloisto ja glamour ovat kaukana.
Breen nautti tästä kaikesta silminnähden ja koko sydämellään. Hän nautti siitä silti, vaikka juuri hän ymmärsi syvällisesti myös lajin toisen, hauraamman puolen.
Sen, missä vauhti tarkoittaa myös vaaraa.
Breen oli menettänyt ratin takana ystävänsä ja kartanlukijansa reilut kymmenen vuotta aiemmin. Hän tiesi konkreettisesti, mitä yksi pieni ajovirhe tai tekninen vika saattaisi tarkoittaa.
Silti hän nautti ajamisesta koko sielunsa voimin. Palavasti, kunnioittavasti ja intohimoisesti.
Kunnes ei enää.
Se, jos mikä, saakin tuntua epäreilulta, ja kohtuuttomalta.
Breenin kohtalo muistuttaa ralliautoilun realiteeteista. Kaikkien lajin parissa toimivien ja lajia seuraavien pitää hyväksyä se, että mahdollisuus on aina olemassa. Mahdollisuus sille, että tapahtuu jotain odottamatonta, kohtuutonta — epäreiluakin.
Näin siitä huolimatta, että riskejä on jatkuvasti pystytty vähentämään turvallisuutta parantamalla. Turvallisuuden vuoksi on tehty kompromisseja niin autoissa kuin kilpailuissa.
Ja hyvä niin. Viime vuosina rallin MM-sarjassa on nähty, kuinka autot ovat syttyneet ilmiliekkeihin. Ne ovat pyörineet hurjasta vauhdista rotkon pohjalle.
Yhtä autoa vastaan ajoi kesken erikoiskokeen henkilöauto. Riskejä ei koskaan voi kitkeä kokonaan pois, mutta sen pahimman todennäköisyyttä voi pienentää.
Toisaalta paljon läheltä piti -tilanteita enemmän on nähty pelottomia suorituksia, viime hetken taidokkaita korjausliikkeitä. Raivoa ratissa, mutta myös naurua, vitsailua ja iloa kesken pikataipaleen. Tunteita, elämää, nautintoa.
Siis rallia. Sitä jotain, jota Craig Breen koko sielullaan niin palavasti rakasti.
Eikä tuo rakkaus koskaan kuole. Koska Craig Breen ei koskaan pelännyt jakaa sitä ympärilleen.
Voit keskustella aiheesta lauantai-iltaan 15.4. klo 23 asti. Kommentin kirjoittamiseen vaaditaan Yle-tunnus.