Saara Särmän kolumni: Puhetavoista huomauttaminen on hiljentämiskeino, jolla pyritään pitämään naiset poissa julkisuudesta
Julkisen puhumisen tulisi olla mahdollista jokaiselle ilman, että siitä seuraa häirintää, haukkumista tai ”ystävällisiä ohjeita” muuttaa itsessään jotain, kirjoittaa Särmä.
Saara SärmäTutkijatohtori
Viime vuosina olen tuttavien kanssa keskustellessa huomannut yllättävän yleisen ilmiön, jossa Eeva, Johanna, Taru, Liisa, Essi, Lotta tai Seija (nimet ehkä muutettu) ovat esiintyneet asiantuntijaroolissa televisiossa tai radiossa. Esiintymisen jälkeen sähköpostiin on kilahtanut palautteita Markulta, Timolta, Sepolta, Petriltä ja Juusolta (nimet ehkä muutettu).
Palautteen sanamuodot ja sävy vaihtelevat, mutta sisältö on oikeastaan aina sama: asiantuntijanainen on erehtynyt käyttämään niinku-ilmaisua puheessaan useampia kertoja. Kävipä kerran niinkin, että nainen sai sähköpostiinsa kehuja kun ei niinkutellut.
Myös 7-vuotias Milla oli kiinnittänyt huomiota niinku-sanan yleisyyteen ja kysyi Helsingin Sanomien lasten tiedekysymys -palstalla (siirryt toiseen palveluun), miksi aikuiset sanovat niinku ja mitä se tarkoittaa. Vastauksessaan suomen kielen dosentti Aino Koivisto Helsingin yliopistosta kertoo, ettei niinku suinkaan ole merkityksetön ja turha täytesana. Sitä käytetään ennalta suunnittelemattomassa puheessa, mitä radio- tai tv-esiintyminen yleensä on, seuraavan sanan tai ilmaisun hakemiseen.
Niinku-sanalla voi yrittää pitää puhetilan itsellään.
Täytesanojen käyttäminen on siinä mielessä järkevää, että niillä voi osoittaa, ettei puhuja ole vielä lopettamassa puheenvuoroaan. Niinku-sanalla voi siis yrittää pitää puhetilan itsellään. Tutkitusti naisten puheenvuoroja keskeytetään ja naisten päälle puhutaan enemmän kuin miesten (siirryt toiseen palveluun), joten niinkuttelu voi olla jopa strategisesti järkevä opittu tapa.
Koiviston mukaan niinku-sanan käytöllä myös osoitetaan, että haettu ilmaus ei välttämättä ole aivan tarkka tai täsmällinen. Toisaalta niinku voi myös korostaa seuraavaa sanaa ja sen merkitystä.
Yhdysvalloissa 99% Invisible -podcastin tekijät havahtuivat samantyyppiseen sukupuolittuneeseen palautteenantoon siinä määrin, että ohjelman tuottajat laativat sähköpostiin automaattivastauksen (siirryt toiseen palveluun) näihin palautteisiin. Oli nimittäin niin, että ohjelmaan sateli palautetta naisten vääränlaisesta äänenkäytöstä, narinasta ja nousevasta intonaatiosta, mutta ei koskaan miesten äänenkäytöstä.
Automaattivastaus kertoi viestin tulleen perille ja että palautteen antaja ei ole yksin inhossaan naisten ääniä kohtaan, eikä miesten äänistä koskaan tule vastaavaa palautetta.
Julkisuudessa puhuvien naisten äänen narinasta on kirjoitettu loputon määrä kriittisiä juttuja (siirryt toiseen palveluun), joissa ohjeistetaan naisia muuttamaan puhetapaansa. Tutkitusti (siirryt toiseen palveluun) on kuitenkin niin, että myös miesten äänet narisevat, mutta sitä ei koeta häiritsevänä.
Demokratian kannalta on olennaista, että kaikenlaiset ihmiset pääsevät julkisesti ääneen ja tulevat kuulluksi.
Äänenlaadusta tai vääränlaisesta täytesanojen käytöstä huomauttaminen on vain piilotettu tapa kertoa, että naisten tulisi pysyä hiljaa ja poissa julkisuudesta. Ei mitään uutta auringon alla. Historioitsija Mary Beard kirjoittaa kirjassaan Women and Power (siirryt toiseen palveluun), että antiikin ajalla naisten hiljentäminen oli olennainen osa mieheksi kasvamista ja naisten julkinen puhe oli uhka valtiolle.
Demokratian kannalta on olennaista, että kaikenlaiset ihmiset pääsevät julkisesti ääneen ja tulevat kuulluksi. Julkisen puhumisen tulisi olla mahdollista ihan jokaiselle ilman, että siitä seuraa häirintää, haukkumista tai ”ystävällisiä ohjeita” muuttaa itsessään jotain, mikä on yleensä melko vaikeaa.
On paljon helpompaa tuoda asiantuntemustaan esiin, jos ei tarvitse koko ajan miettiä toissijaisia seikkoja ja voi keskittyä sanomisensa muotoiluun mahdollisimman ymmärrettävästi.
Totta kai minuakin joskus ärsyttää jonkun puhetyyli tai ääni, mutta yleensä pääsen siitä yli keskittymällä puheen sisältöön tietoisesti.
Jos tilanne käy aivan ylivoimaiseksi, olen huomannut, että kaukosäätimessä ja vastaanottimissa on sellaisia tosi käteviä nappuloita, joita painamalla voi vaihtaa kanavaa tai laittaa koko rakkineen pois päältä.
Saara Särmä
Kirjoittaja on paljon julkisuudessa esiintynyt feministi ja tutkijatohtori, joka pyrkii antamaan rakentavaa ja kannustavaa palautetta muille.
Kolumnista voi keskustella 15.4. kello 23.00 saakka.