Jääkiekon SM-liigaa seurataan Yle Puheen Jääkiekkokierroksella. Lähetys perjantaina 15.9. klo 18 alkaen. Ohjelmassa on neljän ottelun liigakierros. Kuuntele lähetystä tästä linkistä.
Suljettu sarja, pyllistys kilpaurheilulle.
Tyhjennysmyynnit, joka kausi toistuva häpeällinen näytelmä.
Umpisurkea otteluohjelma.
Syyskauden heikot yleisömäärät.
Ja niin edelleen.
Vaikuttaa siltä, että härmässä SM-liigaa suorastaan kuuluu vihata.
Kritiikkiin on toki aihetta. SM-liigasta löytyy epäkohtia, jotka kaipaavat parannuksia. Niitä pitää nostaa esiin niin median, yleisön kuin seurojenkin äänellä.
Mutta jatkuva negatiivisiin asioihin tarrautuminen, niiden loputon toistaminen saa välillä faktat hämärtymään ja hyvät asiat unohtumaan.
Positiiviset uutiset, jääkiekon miesten pääsarjan lukuisat hyvät puolet ja tulevaisuuden mahdollisuudet jäävät SM-liigaa seuraavilta lähes tyystin huomaamatta. Tai ainakin ne saavat selvästi pienemmän huomion kuin nuo alussa mainitut mantrat.
Vai huomasitteko, että SM-liiga teki hiljattain muutoksen paljon parjattuun kurinpitosääntöön, tarkensi tuomarilinjaa pelaajien turvallisuutta varjelevaan suuntaan, aloitti yhteistyön Syöpäsäätiön kanssa ja kertoi seurojen ennätyksellisistä panostuksista tähän kauteen.
Tuo kaikki ja paljon muuta on tapahtunut juuri kenenkään huomaamatta, koska SARJA AUKI HETI, PRKL!
Voisin listata tähän yhden kolumnin verran lisää viime aikojen positiivisia liigauutisia. Niitä ei monikaan jaksaisi valitettavasti lukea, joten tyydyn listaamaan muutaman: ammattituomarijärjestelmä, uudet areenahankkeet (tätä kirjoittaessani Helsinki Garden -hanke muuten nytkähti merkittävästi eteenpäin), sarjan tasaisuus, uusi urheilujohtaja, useiden seurojen taloudellinen hyvinvointi, nimekkäät paluumuuttajat.
Miksi sarja suljettiin?
Palataan siihen, mistä tämä kirjoitus alkoi. Aiheeseen, josta puhutaan tämän kauden aikana vielä lukemattomia kertoja. Aiheeseen, joka kiinnostaa ymmärrettävästi kaikkia SM-liigaa seuraavia.
Se on tietysti sarjajärjestelmä.
Liigasta ei voi pelaamalla tippua, eikä sinne voi pelaamalla nousta. Urheiluromantikkona pidän tätä surullisena asiana. Samalla kuitenkin ymmärrän, ettei siihen ole yksiselitteistä ratkaisua.
Ja kun SM-liigan avaamisesta meuhkataan suu vaahdossa ja suljettua sarjaa parjataan, unohtuu muutama olennainen asia.
Kuten se, miksi sarja aikanaan suljettiin.
Päätös SM-liigan karsintojen lopettamisesta tehtiin vuoden 2013 lopulla. Tilalle tuli seuraavaksi kaudeksi lisenssijärjestelmä, jossa toiseksi ylimmän sarjatason, Mestiksen, voittaja pystyi halutessaan anomaan lisenssiä pääsarjaan.
Kymmenisen vuotta myöhemmin tuota päätöstä voi pitää outona, suorastaan epäonnistuneena. Ja niin useimmat lätkää seuraavat tuntuvat ajattelevan.
Faktat vain ovat monilta taas hämärtyneet, jopa unohtuneet.
Ennen karsintojen poistamista suuri osa liigaseuroista oli tehnyt kaudesta toiseen taloudellisesti miinusmerkkistä tulosta. Jos lisenssijärjestelmää ei olisi luotu, olisi jääkiekkokartalta saattanut kadota monta seuraa lopullisesti.
Seurojen jatkuvaa talousahdinkoa ei enää muistella. Nyt muistellaan vain sitä, että sarja suljettiin.
Karsintojen poistaminen saattoi olla – tuon ajan realiteetit huomioon ottaen – erittäin hyvä päätös.
Huomionarvoista on myös, että karsinnoista luopuminen ja lisenssimalliin siirtyminen saivat tuolloin lähes yksimielisen kannatuksen paitsi liigaseurojen myös Mestiksestä vastaavan Jääkiekkoliiton puolelta.
Kymmenessä vuodessa moni asia on muuttunut, niin jääkiekossa kuin muillakin yhteiskunnan alueilla. Liigaseurojen pyörittäminen ei edelleenkään ole mikään rahasampo, mutta useilla – jopa useimmilla – seuroilla menee taloudellisesti hyvin, tai vähintäänkin kelvollisesti.
Ja juuri se tarjoaa nyt mahdollisuuden muutokseen. Sellaiseen, joka sopii tähän aikaan. Kukaan ei voi varmuudella tietää, mikä on nykyään Suomessa paras tai toimivin sarjajärjestelmä.
Itse kannatan edelleen SM-liigan avaamista urheilulliselle kilpailulle, tavalla tai toisella.
Mahdollisuuksia, ei uhkia
Jos unohtaa hetkeksi ylitsevuotavan negatiivisuuden, huomaa, että jääkiekon sääkartalla näkyy juuri nyt paljon positiivisia tuulia. Muitakin kuin niitä, joita tuossa listasin.
Jokerit ja Kiekko-Espoo! Kuka olisi pari vuotta sitten uskonut, että ne ovat kiekkohullun kansan silmissä todella kiinnostavia joukkueita, jopa kiinnostavampia kuin monet liigaseurat.
Omituista kyllä, Jokerit ja Kiekko-Espoo on monessa yhteydessä nähty uhkana SM-liigalle. Mitä ihmettä? Nehän ovat mahdollisuuksia. Isoja sellaisia. Liigalle ja koko Suomi-kiekolle.
Jokerit ja Kiekko-Espoo ovat nostaneet Mestiksen kiinnostavuuden aivan uudelle tasolle. Jokerien tämän kauden vierasotteluita on siirretty useilla paikkakunnilla isompiin halleihin, jotta kaikki kiinnostuneet mahtuvat katsomoon.
Joukkueiden ensimmäinen keskinäinen ottelu, sarja-avaus, myytiin muutamassa tunnissa loppuun.
Samalla molemmat, ylimmälle tasolle hamuavat seurat haastavat SM-liigajoukkueita reagoimaan, parantamaan toimintaansa kaikilla mittareilla. Ja miettimään kuumeisesti, mitä sarjajärjestelmille tehdään. Sehän on parasta, mitä kotimaiselle seurajääkiekolle voi toivoa.
Ymmärrän hyvin, että espoolaisten toimistolla ei SM-liigaa katsota juuri nyt järin positiivisessa valossa. Pääsarjan ovi oli heille jo raollaan, mutta se lätkäistiin tylysti nenän edestä kiinni. Ovi aukeaa aikaisintaan vuonna 2025.
Se oli valtava kolaus Kiekko-Espoolle, joka oli jo tehnyt suunnitelmia ja panostuksia mahdolliseen, jopa todennäköiseen liigapaikkaan kaudeksi 2024–25.
Jokerien päättymättömältä näyttänyt sekoilu pakotti SM-liigan viheltämään pelin hetkeksi poikki. Onneksi narripaidat saivat lopulta rivinsä järjestykseen, kun nimi Harkimo vihdoin ymmärrettiin pyyhkiä kaikesta toiminnasta pois.
Uskon vakaasti, että lähitulevaisuus on SM-liigalle mahdollisuus, ei uhka. Se toki edellyttää kiekkopomoilta rohkeita, kenties jopa kipeitä ratkaisuja suomalaisen jääkiekon hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Edessä on vaikeita päätöksiä. Kritiikille on jatkossakin takuuvarmasti sijaa, mutta suosittelen silti kaikkia luomaan ainakin välillä positiivisen katseen kohti SM-liigaa. Siellä saattaa näkyä jotain yllättävää.
Mallia voi ottaa vaikka Yle Urheilun jääkiekkoasiantuntija Ismo Lehkosesta. Monet pitivät SM-liigan tämän kauden yksittäistä avausottelua (Lukko–HPK) täysin mitättömänä starttina kauteen, mutta Lehkonen innostui pelistä niin, että etsii parhaillaan jostain fanipaitaa, jossa komeilee HPK:n tuore päävalmentaja Maso Lehtonen.
Eikä Maso Lehtosen fanittaminen tietenkään haittaa lainkaan sitä, että Lehkonenkin toivoo palavasti SM-liigan avautumista urheilulliselle kilpailulle.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 16.9. klo 23 asti.